Markkinatuomiostuimen toiminnasta ja ongelmista

(IPRinfo 4-2000)

IPRinfon numerossa 3/2000 oli Keijo Heinosen asiantunteva artikkeli suodatinpussien pakkauksia koskevasta riidasta, jossa markkinatuomioistuin (MT) ja Helsingin käräjäoikeus olivat päätyneet eri lakeja, eli sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettua lakia (SopMenL) ja tavaramerkkilakia, soveltaessaan erilaisiin lopputuloksiin.

Lakimiesuutisten numerossa 11/2000 oli Juhani Palmin asiantunteva artikkeli, jossa käsiteltiin MT:n ratkaisua 2000/13 koskien tuotepakkausten jäljittelyä. Artikkelissa esitetään ajatus siitä, että kaikki vaatimukset yksinoikeuslakien loukkauksesta, sopimattomasta jäljittelystä ja vahingonkorvauksista sekä myös näihin liittyvien sopimusten tulkinnasta tulisi voida esittää yhdessä prosessissa. Kun MT on nyt muutosten kourissa, niin tarkastelen tässä jutussa yleisellä tasolla sen toimintaa ja toimivaltaa, ja tuon esiin yhden tapauksen, jota on käsitelty sekä MT:ssä että Helsingin käräjäoikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa.

Toimivallasta

MT:ssä käsitellään asioita SopMenL:n perusteella, jolloin hakijoina ja vastaajina ovat käytännössä elinkeinonharjoittajat. Toinen suuri ryhmä asioita ovat kuluttajansuoja-asiat, joissa hakijana on käytännössä kuluttaja-asiamies (KA) ja vastaajina elinkeinonharjoittajat.

MT:n toimivaltaan kuuluu myös muita harvinaisempia asioita, joista voidaan todeta, että tupakkalain ja alkoholilain nojalla ajettavissa asioissa huonon lainvalmistelun johdosta hakija / vastaaja asetelma on nurinkurinen ja vaikeuttaa käytännössä näiden asioiden järkevää käsittelyä.

MT on käsitellyt 1990-luvulla vuosittain 18 – 42 juttua, joista KA:n ajamien juttujen määrä on ollut vähimmillään neljä ja enimmillään 16 juttua vuodessa. MT voi tuomita ainoastaan kieltoja ja oikeudenkäyntikulujen korvauksia, eikä se voi asioita ratkaistaessa soveltaa yksinoikeuslakeja eikä ottaa kantaa sopimussuhteisiin.

Ratkaisuihin ei saa hakea muutosta ja menettely on uudistettuunkin alioikeusmenettelyyn verrattuna nopeampaa, halvempaa ja joustavampaa. Toimivallan rajallisuus aiheuttaa joskus ongelmia asioiden ratkaisemisessa, mutta MT:n reilun 20-vuotisen toiminnan aikana myös tältä osin MT:n linja on muotoutunut ja vakiintunut.

Markkinatuomioistuimen kokoonpanosta

Nykyaikahan ei suosi erityistuomioistuimia. MT:n asianmukaisuutta on epäilty muun muassa sen kokoonpanon vuoksi. Kokoonpanoon kuuluu yhdeksän jäsentä. Kolme jäsentä nimitetään palkansaajien ja kuluttajien etujärjestön esityksestä ja kolme jäsentä elinkeinonharjoittajien etujärjestön esityksestä.

MT:n toiminnan alkuaikoina 1970-luvun lopulla saattoi ratkaisuista nähdä, että äänestykset noudattivat edellä mainittua ”rintamalinjaa”. Nykyään äänestyksiä on hyvin harvoin ja niissä äänet hajaantuvat riippumatta siitä, mikä jäsenen mahdollinen tausta on. Päätoimisella puheenjohtajalla on aina ollut vahva alioikeuskokemus myös immateriaalioikeusasioista ja varapuheenjohtajat tulevat näköjään hovioikeudesta. Kokoonpanossa on aina myös ollut tieteen eli yliopiston edustaja.

Kokoonpanon vahvuuksia on nimenomaan se, että jäsenillä on vahva tausta liittyen MT:n ongelmakenttään. Linjan varmuutta lisää myös se, että osa jäsenistä on ollut useita nelivuotiskausia jäseninä ja se, että vakituiseen henkilökuntaan on alusta lähtien kuulunut päätoiminen sihteeri, joka taitavuudellaan ja kokemuksellaan pitää omalta osalta huolta linjan jatkumisesta.

Itse olin ensin MT:n sivutoimisena sihteerinä vuosina 1985 -1994, ja sanotusta vuodesta lähtien olen toiminut MT:n varapuheenjohtajana. Vuodesta 1984 lähtien olen esitellyt immateriaaliasioita hovioikeudessa vaihtelevalla menestyksellä. Silti olen monen jäsenen kokemukseen verrattuna lähinnä noviisi.

Harava

Mielenkiintoinen tapaus oli Fiskars-lehtiharavan ja Finman-lehtiharavan välinen kiistely. Asiaa ajettiin mallioikeuslain perusteella Helsingin käräjäoikeudessa (käo) ja SopMenL:n nojalla MT:ssä.

Ensin ehti ratkaisun antaa käo, joka varsin persoonallisessa ratkaisussa katsoi mallin loukkauksen tapahtuneen. Tuomio oli tehty leikkaa-ja-liimaa -tekniikalla. Siihen oli ensinnäkin liitetty jäljennös mallirekisterikortista. Sitten siihen oli liitetty vastaajan antama lausunto valokuvineen, jossa lausunnossa oli vertailtu mallia ja vastaajan haravaa yksityiskohtaisesti.

Käo:n tuomion perustelut olivat lyhyet ja ytimekkäät. Niissä todettiin, että kokonaisuutena tarkastellen Finman-haravan muotoa voidaan pitää kantajan malliin verrattuna lähes identtisenä. Asiakirjaselvityksestä ilmenee, että haravan käyttötarkoituksen estämättä sen lapa on mahdollista muotoilla myös sellaiseksi, ettei edellä tarkoitettuun identtisyysarviointiin voida katsoa olevan perustetta.

Näin ollen yksityiskohtaisessa tarkastelussa esiintulevista eroavuuksista huolimatta Finman-haravan lavat eivät ulkomuodoltaan olennaisesti eroa kantajan mallista, eikä kyseisiin lapoihin ole otettu mitään mallista olennaisesti eroavaa. Käo vahvisti loukkauksen tapahtuneen, antoi kiellon ja tuomitsi korvausta mallin käyttämisestä 58.000 mk ja vahingonkorvausta 50.000 mk ja korvauksen oikeudenkäyntikuluista.

Seuraavaksi ratkaisun antoi MT (MT 1998:20). Päätöksessä hakemus hylättiin perustellen haravoiden eroja yksityiskohtaisesti. Yhteenvedossa todettiin, että vastaajan markkinoima harava poikkeaa kokonaisuutena huomattavasti hakijan haravasta. Kun vastaajan tuotetta on lisäksi markkinoitu sen omalla tuotenimellä, se on ollut selkeästi erotettavissa hakijan lehtiharavasta.

Seuraavaksi ratkaisun antoi Helsingin hovioikeus tuomiolla 14.3.2000 no 568, joka on lainvoimainen. Siinä hovioikeus hylkäsi käo:ssa esitetyn kanteen ja kumosi käo:n tuomion. Perusteluissa todettiin mm. seuraavaa: Rekisteröity malli ei lavan rungon perusmuodon ja piikkien viuhkamaisuuden osalta poikkea aikaisemmin tunnetuista haravan lavan muodoista.

Arvioitaessa rekisteröidyn mallin suoja-alaa on otettava muun ohella huomioon ennen rekisteröintiä tunnettu tekniikan taso. Tuomiossa on myös yksityiskohtainen vertailu mallin ja vastaajan haravan eroista ja sitten seuraava yhteenveto: ”Nyt kanteen kohteena oleva haravan lapa poikkeaa selvästi edellä kerrotuin tavoin useiden yksityiskohtien osalta rekisteröidystä mallista. Nämä poikkeavuudet saavat yhdessä aikaan sen, että Finman-haravan lapa poikkeaa ulkonäöltään olennaisesti kokonaisvaikutelmaltaan rekisteröidystä mallista.”

MT:n asema tulevaisuudessa

Nyt kun markkinatuomioistuinta ollaan uudistamassa, esiin on tuotu lähinnä kaksi eri mahdollisuutta. Toisen mukaan MT:n toimivaltaan kuuluvat asiat siirretään Vantaan käräjäoikeuteen ja lautamiehet tulevat mukaan kokoonpanoon käräjätuomarin lisäksi. Toisen vaihtoehdon mukaan kilpailuneuvosto ja MT liitetään yhteen tuomioistuimeksi.

Uskallan väittää, että MT on osaltaan tehnyt merkittävän työn siltä osin kuin Suomeen on luotu oikeuskäytäntöä kuluttajansuoja-asioissa ja määritelty, minkälainen menettely on sopimatonta markkinoilla. Jos nämä asiat olisivat olleet ratkaistavina vaikkapa Vantaan käo:ssa, niin tuskinpa linja olisi muotoutunut. Kyse ei ole siitä, että Vantaa käo toimisi jotenkin huonosti, sehän toimii hyvin, vaan siitä, että kyseessä ovat asiat, jotka sopivat hyvin MT:n tyyppiseen erikoistuomioistuimeen.

Nyt voisi tietenkin väittää, että MT on hyvän linjan sinänsä luonut ja täyttänyt tehtävänsä, joten se voidaan lopettaa ja asiat siirtää käräjäoikeuteen. Mielestäni asia ei ole näin. Maailma muuttuu juuri nyt valtavaa vauhtia ja uusia markkinointimuotoja ja niihin liittyviä ongelmia, kuten esim. markkinointi Internetissä, on vaikka kuinka paljon. Kyseessä ovat asiat, jotka sopivat paremmin ammattitaitoisen erityistuomioistuimen käsiteltäväksi kuin lautamiehen, joka surffaa netissä ja maksaa laskut siellä.

Tähän liittyvä suuri ongelma on myös hovioikeusuudistuksen tuomat ongelmat. Mikäli po. asiat siirrettäisiin käräjäoikeuteen, tulisi niihin luonnollisesti valitusoikeus hovioikeuteen. Uudistuksen myötä hovioikeudet, erityisesti Helsingin hovioikeus, ovat ruuhkaantumassa nopeasti. Edellä mainittu harava-asia oli vireillä ho:ssa vähän vajaat kaksi vuotta ja siinä sentään torjuttiin pääkäsittelypyyntö selvästi perusteettomana.

Itse luulin, että immateriaalioikeusasiat olisivat sellaisia, joissa pääkäsittely tulisi vain poikkeustapauksissa tarpeelliseksi. Ajan hengen mukaan näyttää kuitenkin siltä, että nämäkin asian menevät pääkäsittelyihin ho:ssa. Siellä sitten otetaan koko homma uusiksi, ja ainakin tietyistä patenttijutuista on kehittymässä valtavia spektaakkeleja.

Tämä ei kuitenkaan ole ongelman ydin, vaan se, että tietyt, usein kiireellisesti käsiteltävät rikosasiat menevät kaikki pääkäsittelyihin. Se taas hidastaa olennaisesti muiden, kuten immateriaalioikeusasioiden käsittelyä, siitäkin huolimatta, että nämä asiat on hovioikeuden työjärjestyksen mukaan käsiteltävä joutuisasti.

Mikäli taas MT säilyy tavalla tai toisella erikoistuomioistuimena, ei sen toimivaltaa mielestäni olennaisesti voida laajentaa, sillä jos siellä esim. tuomittaisiin vahingonkorvauksia, täytyisi sieltä olla säännönmukainen valitusoikeus. Tulisivatpa valitukset sitten ruuhkautuneeseen hovioikeuteen tai johonkin muuhun instanssiin, MT:n parhaat puolet eli joustavuus ja nopeus olisi menetetty.

Olli Mäkinen, määräaikainen hovioikeudenneuvos
Markkinatuomioistuin, varapuheenjohtaja