Lyhyesti

(IPRinfo 4/2004)

Bio- ja geenipankit puhuttivat Helsingissä ja Tukholmassa

Kansalliset eettiset neuvottelukunnat järjestivät yhdessä Helsingin Biomedicumissa 20.9.2004 kaikille avoimen seminaarin “Bio- ja geenipankit – Biologisen tiedon käyttö tutkimuksessa”. Tarkoituksena oli lisätä tietämystä ja herättää keskustelua biopankeista ja yleisemminkin biologisen tiedon käyttämisestä tutkimuksessa.

Bio- ja geenipankkeja lähestyttiin useasta eri näkökulmasta. Professori Leena Palotie kertoi mahdollisuuksista hyödyntää tutkimustoiminnassa jo olemassa olevia suomalaisia näytekokoelmia ja kansainvälisesti ainutlaatuisia terveys- ja elintapatietoja sisältäviä rekistereitä. Hallitussihteeri Mervi Kattelus sosiaali- ja terveysministeriöstä esitteli yleisesti biopankkeja koskevan lainsäädännön.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio kävi läpi joitakin keskeisiä tietosuojaan liittyviä näkökohtia, jotka ajankohtaistuvat biopankkitoiminnassa. Professorit Arpo Aromaa ja Timo Ylikomi kertoivat käytännön näkökulmasta biologisen materiaalin hyödyntämisestä tutkimustoiminnassa.

Työterveyslaitoksen osastonjohtaja Hilkka Riihimäki kertoi Rekisteritutkimuksen tukikeskuksen syntyvaiheista ja toiminnasta, eli RetKi-projektista. Technomedicumin projektipäällikkö Kirsti Käpyahon aiheena oli biopankkien taloudellinen hyödyntäminen.

Tukholmassa Gentekniknämnden, eli sikäläinen Geenitekniikan lautakunta, isännöi 14.10.2004 järjestettyä, poikkitieteellistä ja kaikille avointa “DNA-analyser, DNA-register och biobanker” -seminaaria. Seminaari toteutettiin paneelikeskustelun muodossa. Ensimmäisen paneelin aiheena oli DNA-analyysit ja toinen paneeli keskittyi DNA-rekistereihin, biopankkeihin ja geneettiseen informaation liittyviin kysymyksiin.

Panelistien joukossa oli useita genetiikan ja geenitutkimuksen asiantuntijoita mm. suomalainen, tällä hetkellä Ruotsissa toimiva geenitutkija Juha Kere. Muut asiantuntijat edustivat lääkekehityksen, poliisihallinnon, oikeustieteen ja etiikan alueilta.

Keskustelu oli molemmissa seminaareissa aktiivista ja kantaaottavaa. Myös osanottajia oli kummassakin runsaasti. Suomessa eniten väittelyä aiheutti kysymys siitä, tulisiko Suomeen perustaa keskitetty kansallinen biopankki ja mitä lainsäädännöllisiä muutoksia ja millaista yhteiskunnallista sitoutumista biopankin perustaminen edellyttäisi.

Ruotsissa keskeisiksi aiheiksi nousi mm. poikkeaako DNA-informaation luonne muusta henkilöön liittyvästä informaatiosta ja tulisiko poliisilla olla oma DNA-rekisteri vai pääsy terveydenhuollon piirissä jo olemassa oleviin rekistereihin.

Sekä Ruotsissa että Suomessa oltiin kuitenkin yksimielisiä siitä, että biopankkeihin ja geneettiseen tietoon liittyvää monipuolista yhteiskunnallista keskustelua tulisi jatkaa.

Erika Bergström
Tutkija
IPR University Center