Kuvataiteen teoksen jälleenmyyntikorvaus

(IPRinfo 1/2002)

Alkuperäiset taideteokset saattavat valmistumisensa jälkeen vaihtaa omistajaa useitakin kertoja. Jälleennmyynnistä on maksettava tekijälle korvaus.

Kuvataiteen teosten taloudellisesti merkittävin käyttötapa on alkuperäisten taideteosten jälleenmyynti. Tältä osin kuvataiteen teosten tekijänoikeudellisesti merkityksellinen käyttö eroaa muista teoslajeista, joiden osalta toisintaminen ja toisinnettujen kappaleiden julkinen esittäminen on taloudellisesti keskeisintä tekijänoikeuslain tarkoittamaa käyttöä.

Suomen tekijänoikeuslain 2b -lukuun lisättiin säännökset jälleenmyyntikorvauksesta tekijänoikeuslain muutoksella (24.3.1995/446), joka tuli voimaan 1.5.1995. Tekijänoikeuslain 26i §:n mukaan kuvataiteen ammattimaisesta ja julkisesta jälleenmyynnistä on tekijällä oikeus saada 5 % myydyn teoksen arvonlisäverottomasta myyntihinnasta. Kuvataiteen teoksen lisäksi korvaukseen oikeuttaa uniikkien taidekäsityön ja taideteollisuuden tuotteiden jälleenmyynti, mutta ei valokuvateoksen jälleenmyynti.

Tekijän oikeus on siis rajoitettu oikeuteen saada korvaus. Oikeus on voimassa teoksen suoja-ajan. Muilta osin tekijä ei voi määrätä jälleenmyynnistä, vaan levitysoikeus raukeaa tekijänoikeuslain 19 §:n 1 momentin mukaisesti.

Jälleenmyyntikorvauksen suorittamisesta on vastuussa se, joka harjoittaa ammattimaista ja julkista kuvataiteen myyntiä tai välittämistä. Merkittäviä kuvataiteen välittäjiä ovat Suomessa mm. Hagelstamin ja Bukowskin huutokaupat.

Myyjillä on velvollisuus antaa jälleenmyyntikorvausta hallinnoivalle järjestölle selvitys teosten myynneistä sekä tilitysten oikeellisuuden tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot.

Kuvasto perii tekijöille korvauksen

Jälleenmyyntikorvauksen perii tekijöitä edustava järjestö, jonka opetusministeriö hyväksyy tehtävään määräajaksi. Tällaiseksi järjestöksi opetusministeriö on nimennyt Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry:n 31.12.2005 saakka.

Lakiin on kirjattu myös lääninhallituksen mahdollisuus toimittaa tarkastus tiedonanto- ja selvitysvelvollisuuden noudattamisen valvomiseksi. Tällaisia tarkastuksia on joidenkin myyjien osalta toteutettu, mutta pääosin taidekauppiaat kuitenkin täyttävät tilitysvelvollisuutensa. Mahdollisuus lääninhallituksen toimittamaan tarkastukseen on kuitenkin tärkeä valvonnan apuväline. Tekijänoikeuslain 56d §:ssä on säädetty sakkorangaistus sille, joka rikkoo jälleenmyyntikorvausta koskevaa selvitys- ja tiedonantovelvollisuutta.

Jälleenmyyntikorvaukset tilitetään oikeudenhaltijoille Kuvaston tilityssäännön mukaisesti kerran vuodessa. Jos tekijältä ei ole jäänyt oikeudenomistajia, korvaukset käytetään tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin tekijänoikeuslain 26i §:n 3 momentin mukaisesti.

Jälleenmyyntikorvausoikeuden kansainvälinen kehitys

Kuvataiteen jälleenmyyntikorvaus – droit de suite – on ollut Ranskan lainsäädännössä vuodesta 1920 lähtien. Velvollisuus säädettiin alun perin vain julkisille taidehuutokaupoille, koska niiden velvonta oli yksinkertaisinta.

Bernin yleissopimukseen lisättiin vuonna 1948 artikla 14 ter, jonka mukaan sopimuksen jäsenvaltioilla on valinnainen oikeus määrätä alkuperäisten taideteosten sekä kirjailijoiden ja säveltäjien alkuperäisten käsikirjoitusten jälleenmyyntikorvauksesta. Suojaa voi liittomaassa vaatia vain, jos tekijän oman maan lainsäädännössä myönnetään vastaavanlainen suoja.

Kaikissa Pohjoismaissa on jälleenmyyntikorvauslainsäädäntö. Tanskan ja Suomen jälleenmyyntikorvauslainsäädäntö on hyvin samankaltaista. Tanskassa jälleenmyyntikorvauksesta säädettiin vuonna 1989 (ks. Peter Schonning: Ophavsretsloven med kommentarer s. 362-369). Tanskan kulttuuriministeriö on nimittänyt COPY-DAN Billedkunst -järjestön hallinnoimaan jälleenmyyntikorvausta.

Ruotsin tekijänoikeuslaissa jälleenmyyntikorvausta koskevat säännökset ovat olleet vuodesta 1996 (ks. Per Jonas Nordell: Rätten till det visuella s. 152-159). Ruotsin lain mukaan opetusministeriö ei nimeä järjestöä. Tämä aiheutti alkuvaiheessa Ruotsissa hämmennystä siitä, mikä oli lain tarkoittama järjestö. Asia selvitettiin tuomioistuimessa ja korvausta kerää nykyään ainoastaan BUS, Bildkonst Uphovsrätt i Sverige -järjestö.

Islannin taidemarkkinat ovat väestöpohjasta johtuen pienet ja jälleenmyyntikorvausprosentti on 10 %. Norjassa kerätään kaikesta taidemyynnistä, myös ensimyynnistä, 3 % osuus rahastoon, josta korvauksia jaetaan apurahoina ja avustuksina, mutta ei yksilöllisinä tilityksinä.

Lontoon huutokaupat korvauksen ulkopuolella

Syksyllä 2001 kaikkiaan 11 EU:n jäsenvaltiossa oli voimassa jälleenmyyntikorvausta koskevaa lainsäädäntöä. Merkittävin jälleenmyyntikorvausoikeuden ulkopuolella oleva valtio on Iso-Britannia.

Euroopassa keskeisiä taidehuutokauppoja järjestävät Christies ja Sothebys, joiden päätoimipisteet sijaitsevat Lontoossa. Tällä hetkellä tilanne on etenkin ranskalaisten ja saksalaisten taiteilijoiden osalta epätyydyttävä, koska he kärsivät siitä, että heidän teoksiaan on viety jälleenmyytäväksi Lontooseen. Puutteellisen lainsäädännön vuoksi oikeudenhaltijat ovat tällöin jääneet ilman jälleenmyyntikorvausta, jonka he olisivat kotimaassaan saaneet.

EU:n komissio katsoi tekemiensä selvitysten perusteella, että erot jälleenmyyntikorvausta koskevassa lainsäädännössä EU:ssa vaikuttavat kielteisesti sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan taideteosten osalta. Direktiiviehdotus annettiin vuonna 1996, mutta sen valmistelua hidasti erityisesti Ison-Britannian vastustus.

EU:ssa jälleenmyyntikorvausta koskeva sääntely tulee yhtenäistymään 27.9.2001 annetun alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeutta jälleenmyyntikorvaukseen koskevan direktiivin (2001/84/EY) antamisen jälkeen. Jälleenmyyntikorvausdirektiiviä voidaan pitää merkittävänä kuvataiteen teosten suojan kansainvälisenä parannuksena. Myös Iso-Britanniassa on säädettävä jälleenmyyntikorvauksesta direktiivin kansallisen voimaansaattamisen yhteydessä.

Direktiivin perusteluosan 4 kohdan mukaan oikeus jälleenmyyntikorvaukseen on tekijänoikeuden erottamaton osa ja olennainen tekijöille kuuluva oikeus ja tällaisen oikeuden säätäminen kaikissa jäsenvaltioissa vastaa tarpeeseen taata teosten luojille riittävä ja yhtenäinen suojan taso. Perusteluosan 7 kohdassa kiinnitetään huomiota siihen, että Bernin yleissopimuksen jälleenmyyntikorvausta koskeva kohta tulee saattaa sitovaksi.

Jälleenmyyntikorvauslainsäädännön eteneminen USA:ssa ja Sveitsissä on odottanut EU-direktiivin hyväksyntää. Yhdysvalloissa senaattori Edward Kennedy teki lakialoitteen jälleenmyyntikorvauslainsäädännön toteuttamiseksi jo vuonna 1990.

Kuvaston sveitsiläiseltä sisarjärjestöltä Pro Litterikseltä saadun tiedon mukaan Sveitsin parlamentti käsittelee parhaillaan lakialoitetta kuvataiteen jälleenmyyntikorvauksesta, ja aloite tullaan todennäköisesti hyväksymään.

Muutokset Suomeen

Direktiivin voimaansaattaminen Suomen lainsäädännössä tulee vaatimaan kaksi merkittävää muutosta: valokuvateos tulee saattaa jälleenmyyntikorvauksen piiriin ja korvauksen prosenttiosuus alenee kalliiden teosten osalta.

Direktiivin implementoinnin yhteydessä enintään 50 000 euroa maksavien teosten jälleenmyyntikorvausprosentti voidaan pysyttää nykyisessä 5 %. Muilta osin korvausprosentteja on alennettava siten, että jälleenmyyntikorvausprosentti on:

3 % siitä osasta myyntihintaa, joka on 50 000, 01 – 200 000 euroa
1 % siitä osasta myyntihintaa joka on 200 000,01 – 350 000 euroa
0,5 % siitä osasta myyntihintaa joka on 350 000,01- 500 000 euroa
0,25 % siitä osasta myyntihintaa joka on yli 500 000 euroa

Jälleenmyyntikorvauksen kokonaismäärä saa kuitenkin olla enintään 12 500 euroa.

Yli 50.000 euroa maksaneita teoksia, jotka olivat yhä suoja-ajan piirissä, myytiin Suomessa huutokauppakaudella syksy 2001 – kevät 2002 vain kaksi kappaletta, joten prosenttien alentuminen tulee vaikuttamaan vain muutamiin taiteilijoihin ja oikeudenhaltijoihin.

Direktiivin määräykset on saatettava voimaan ennen 1.1.2006. Iso-Britannia ja muut valtiot, joissa ei ollut oikeutta jälleenmyyntikorvaukseen 13.10.2001 eli kun direktiivi julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, voivat tarvittaessa saada enintään 2 vuotta lisäaikaa kansalliseen voimaansaattamiseen.

Maria E. Rehbinder, OTK
Toiminnanjohtaja
Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry.