Kunnia, katumisoikeus ja klassikot

(IPRinfo 4/2010)

Moraaliset oikeudet suojaavat tekijän suhdetta teokseen. Niiden merkitys on suurin puhtaasti taiteellisilla aloilla.

Moraaliset oikeudet ovat tekijänoikeuden kentässä vain pieni osa-alue. Tekijänoikeuslaissa niille on omistettu muutamia rivejä, ja tekijänoikeusneuvoston lausunnoista harva koskee pääasiallisesti moraalisia oikeuksia tai niiden loukkausta.
Kun tulee puhe tekijänoikeudesta, moni meistä pohtii ensimmäiseksi, kuka saa korvausta ja mistä. Luovaan työhön liittyviä oikeuksia ja vastuita ei kuitenkaan tule pelkistää vain taloudellisiin näkökulmiin. Luodessaan uutta ihminen panee aina jollakin tavoin likoon myös persoonansa. Inhimillinen näkökulma on tekijänoikeuskeskusteluissa syytä ottaa huomioon.
Moraaliset oikeudet ovat olleet vahvemmassa asemassa mannermaisissa oikeusjärjestyksissä, vaikka niitä säädellään myös joissakin common law -maissa.

Kansainvälinen perusta oikeuksille on Bernin yleissopimuksessa (Art. 6bis). Euroopan unionissa moraaliset oikeudet on katsottu kansallisten lainsäätäjien asiaksi, eikä yhteisön tasoista sääntelyä ole. Suomessa oikeussäännöt löytyvät tekijänoikeuslaista ja oikeuskirjallisuudesta.

Tekijän nimeä ei aina tarvitse ilmoittaa
Yksi tärkeimmistä moraalisista oikeuksista on isyysoikeus, droit à la paternité, josta säädetään tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentissa.

Taloudellisia oikeuksia käytettäessä tekijän nimi on mainittava siten kuin hyvä tapa vaatii. Pykälää tulkittaessa on katsottu, että tämä hyvä tapa koskee niin ilmoitustapaa kuin sen arvioimista, milloin tekijä ylipäätään on ilmoitettava.

Kalevala Koru -ratkaisussaan (KKO:1992:63, 20.5.1992) korkein oikeus katsoi, että korualalla taiteilijan nimen ilmoittaminen jokaisessa yksittäispakkauksessa ei ollut yksinomainen tai edes yleinen tapa. Niinpä oli ollut riittävää, että suunnittelija oli mainittu mm. myyntikansioissa ja mainonnassa.

Kaikilla aloilla tai kaikissa esitystilanteissa tekijän ilmoittaminen ei siis kuulu käytäntöön. Esimerkkinä on usein käytetty jumalanpalvelusmusiikkia, jossa nimen ilmoittaminen kesken hartauden koettaisiin häiritseväksi. Toinen esimerkki ovat tietokoneohjelmat. Ohjelmisto on usein monen tekijän ja työvaiheen tulos, jolloin jokaisen koodaajan nimen ilmoittaminen olisi jo käytännössä hankalaa.

Taitelijanimen käytöstä määrää tekijä itse
Tekijällä on oikeus määrätä, missä muodossa hänen nimensä ilmoitetaan, ja myös kieltää sen julkaisu kokonaan. Tekijä voi siis käyttää peitenimeä tai pysyä halutessaan nimettömänä.

Suomalainen esiintyvä taiteilija oli levy-yhtiönsä kanssa sopinut, että yhtiöllä oli oikeus käyttää äänitteissä taiteilijan nimeä tai taiteilijanimeä. Sittemmin hän oli tullut tunnetuksi toisella taiteilijanimellä, joka ei kuulunut tähän sopimukseen. Niinpä levy-yhtiö, jolle edellisen levy-yhtiön oikeudet olivat siirtyneet, oli loukannut esittävän taiteilijan isyysoikeutta käyttäessään uutta taiteilijanimeä vanhojen äänitteiden yhteydessä (KKO:2005:92, 2.9.2005).

Isyysoikeus on merkittävä tekijän taloudellisen aseman kannalta. Raja taloudellisten ja moraalisten oikeuksien välillä on tässä hämärä, sillä taiteilijan nimen ilmoittaminen usein lisää menekkiä ja voi poikia uusia tilauksia tai näyttelytarjouksia. Kyse ei ole vain korvauksesta yhden teoskappaleen kohdalla, vaan pitkän tähtäimen taloudellisesta hyödystä ja urasuunnittelusta.

Tekijän vai teoksen kunnian loukkaus?
Toinen tärkeä 3 §:ssä säännelty oikeus on ns. respektioikeus, droit au respect. Teosta ei saa muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla eikä saattaa yleisön saataviin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.

Korkein oikeus on käsitellyt käännöksiä vain muutamia kertoja. KKO katsoi 29.5.1974 (KKO:1974-II-49), että kääntäjän kirjallista ja taiteellista arvoa sekä omalaatuisuutta oli loukattu, kun teatterin taiteellinen johtaja ja ohjaaja olivat luvatta muuttaneet ranskalaisen näytelmän suomennosta omaa näkemystään vastaavaksi. Sekä suomennosta muunnelleet että teatterin omistava kaupunki velvoitettiin maksamaan kääntäjälle vahingonkorvausta.

Myös itse käännös, jos se on ala-arvoinen, voi loukata alkuperäisen kirjailijan tekijäkunniaa.

Teoksen tuhoaminen ei ole IPR-loukkaus
Lain tarkoittama muuttaminen voi kohdistua teokseen tai yksittäiseen teoskappaleeseen. Respektioikeus ei kiellä teoksen hävittämistä, sillä sen ei katsota vaikuttavan tekijän nauttimaan arvonantoon.

Esimerkiksi viiksien lisääminen kuvataiteen teokseen muuttaa ihmisten käsitystä teoksesta ja siten sen tekijästä. Jos kyseinen maalaus vain poltettaisiin uunissa, teko olisi mahdollisesi ikävä, mutta sillä ei olisi vaikutusta yleisön mielipiteeseen taiteilijan kyvyistä ja näkemyksestä.

Parodia eli ivamukaelma on yleensä sallittua respektioikeuden rajoittamatta, sillä kyseessä on ”vapaa muunnelma”. Tekijänoikeuslain 4 §:n 2 momentin mukaan jos joku teosta vapaasti muuttaen saa aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, hänen tekijänoikeutensa ei riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.

Parodia katsotaankin itsenäiseksi teokseksi, joka pyrkii saattamaan alkuperäisteoksen, sen aiheen tai tekijän naurunalaiseksi. Tämäkin saattaa tietysti olla tekijästä harmillista.

Kustannustoiminnassa pelataan sopimuksilla
Luoksepääsyoikeus, droit d’accès, koskee vain kuvataiteen teoksia. Taiteilijalla on oikeus saada teos nähtävilleen, jollei siitä ole kohtuutonta haittaa työn omistajalle tai haltijalle.

Luoksepääsyoikeus kuitenkin edellyttää, että se on tarpeen taiteilijan työn kannalta tai hänen taloudellisten oikeuksiensa toteuttamiseksi. Tekijällä voi olla myös oikeus kuvata teosta. Tämä saattaa olla tarpeen esimerkiksi taidekirjaa varten tai taiteilijan omaan käyttöön hänen taiteellisen kehityksensä avuksi.

Katumisoikeus tarkoittaa tekijän oikeutta kieltää teoksen suunniteltu julkaiseminen lunastamalla jo valmistetut kappaleet. Katumisoikeudesta ei ole tekijänoikeuslaissa erillistä säännöstä, mutta sen mahdollistavat jo yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet.

Kustannussopimusten osalta laki sisältää erillisen pykälän kirjailijan oikeudesta tehdä muutoksia teokseen. Jos uuden painoksen valmistaminen aloitetaan myöhemmin kuin vuoden kuluessa edellisen painoksen julkaisemisesta, tekijä saa ennen valmistamista tehdä teokseen sellaisia muutoksia, jotka eivät tuota kohtuuttomia kustannuksia eivätkä muuta teoksen luonnetta.

Moraalisista oikeuksista ei voi luopua
Yleisiä sivistyksellisiä etuja turvaa klassikkosuoja, tosin hyvin rajatuissa tilanteissa. Se ei ole tekijän personaalioikeus, mutta voi välillisesti varjella myös tekijän kunniaa. Saattaa olla, että perikunta ei reagoi loukkaukseen tai käyttää itse teosta sopimattomalla tavalla.

Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on valta kieltää sivistyksellisiä etuja loukkaava menettely, mutta se on käyttänyt tätä oikeutta tiettävästi vain kerran. Kielto on mahdollinen, vaikka suoja-aika olisi päättynyt, tai vaikka teos ei koskaan olisi tekijänoikeudellista suojaa saanutkaan.

Näin on esimerkiksi kansanperinteen kohdalla. Tekijää ei välttämättä tunneta, mutta opetus- ja kulttuuriministeriö voi silti kieltää teoksen halventavan käytön.

Moraaliset oikeudet ovat luovuttamattomia. Vaikka tekijä sopisi kaikkien oikeuksien myymisestä tai tekijänoikeuden kokonaisluovutuksesta, moraaliset oikeudet säilyvät. Tekijä voi sitovasti luopua moraalisista oikeuksistaan vain, mikäli kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.

Moraalisten oikeuksien merkitys vaihtelee teostyypeittäin ja on suurin puhtaasti taiteellisilla aloilla. Moraaliset oikeudet suojaavat taiteilijan tai muun tekijän suhdetta teokseen. Ne ovat merkityksellisiä tekijän kunnialle, luomistyölle ja taiteellisille arvoille. Käytännönläheisissä teostyypeissä, kuten tietokoneohjelmissa tai kartoissa, merkitys on vähäisempi.
Moraaliset oikeudet ovat itsessäänkin tärkeitä, mutta niitä ei tulisi lokeroida vain taiteilijan tunteiden huomioimiseksi: moraaliset oikeudet vaikuttavat töiden kysyntään ja uranäkymiin.

Jos nimi ei ole esillä, uusia tilauksia on vaikea saada. Joskus moraalisen oikeuden toteutuminen onkin edellytys taloudellisten oikeuksien käyttämiselle.

Maarit Huotari
Oik.yo, Helsingin yliopisto
Kirjoittaja oli harjoittelijana IPR University Centerissä keväällä 2010.