Kolumni. Tekijänvapaus

(IPRinfo 2/2001)

Tekijänoikeus, kuten tunnettua, tuli voimakkaasti esiin Yhdysvaltain ja Ranskan vallankumousliikkeissä. Historiallisesti se on ihmisoikeuksien lähisukulainen.

Yhdysvalloissa sananvapaus esiintyy hyvin usein samassa lauseessa tekijänoikeuden kanssa – 1st amendment. Asiat nähdään yhteydessä toisiinsa. Sananvapaudesta on maailman komein normi: kongressilla ei ole valtaa säätää lakia, joka rajoittaisi sananvapautta. Tekijänoikeus taas on ihmiselle annettu, jotta hän käyttäisi sanaa, kuvaa, ääntä, pelottomasti ja siirtomaavaltojen asiaan sekaantumatta.

Suomessa sananvapaudesta tuli sellainen sääntö, johon voi vedota, vasta äskettäin. Sen ja tekijänoikeuden suhdetta ei liene liiemmin pohdittu. Saisi pohtia.

Tietysti tekijänoikeus on käytännössä kilpailuoikeutta, elinkeinonharjoittajille suotu keino estää toisia elinkeinonharjoittajia tulemasta kintuille. Mutta on se tekijänoikeus hiukan muutakin. Korotan ääneni ja laulan. Teillä toisilla on valta olla kuuntelematta mutta ei tukkia suutani. Kun viimeiset viisi sataa vuotta on ollut keinoja kiinnittää sana johonkin korkean teknologian tuotteeseen, kuten esimerkiksi paperiin mustetta käyttäen, se sana seisoo vahvana. Ken voisi meidät voittaa?

Suomen tekijänoikeudessa moraaliset oikeudet viittaavat sananvapauteen. Respektioikeus tarkoittaa, ettei toisen sanomaa saa vääristellä. Isyysoikeus tarkoittaa, että teokset on indeksoitava oikein, vietävä oikeisiin nimiin.

Tämä suhteellinen sananvapaus perustuu sellaiseen poliittiseen filosofiaan, että äänten kuoro on parempi ajatus kuin keskusvallan sanelu. Ajattelutavasta alkaa olla historiallista näyttöä, joskin monilta unohtuu ja unohtuu usein, että tämä malli aiheuttaa toisaikaisten juttujen levittämistä, Perusajatus on silti kirkas: demokratiassa saa puhua höpöjuttuja. Ja julkaista.

Olen suuresti mielistynyt erääseen amerikkalaiseen prejudikaattiin, joka ei tosin koske kirjoittamista. Joku hyväkäs oli polttanut maan lipun osoittaakseen mieltään, ja hänelle oli jysäytetty siitä sakot. Korkein oikeus kumosi sakkorangaistuksen ja sananvapautta sovellettiin tekoon, koska lippu edustaa sitä vapausajatusta, ettei hallituksella eikä siis tuomioistuimilla ole oikeutta estää kansalaista olemasta eri mieltä eikä käyttäytymästä vastenmielisesti. Jos lippu symboloi jotain, se symboloi tätä. Ei ole sellaista oikeaa poliittista oppia, johon kansalainen voitaisiin pakottaa.

Kirjallisuus on uutinen joka säilyy uutisena. Kansakunta joka rämettää kirjallisuutensa, rämettää itsensä. Kun tarkka ja rehellinen teksti on kadonnut, jäljellä on vain lakikieli ja muu kumiseva retoriikka.

Siksi kielen ja ilmaisun vaaliminen on tehtävistä tärkeimpiä. Yksi sen välineistä on tekijänoikeus. Toinen sen välineistä on sananvapaus. Vaikka molemmat ovat keskeisiä – ja tätä nykyä hyvin keskeisiä – erinäisessä elinkeinotoiminnassa, perustotuutta ei saa unohtaa.

Puhe merkitsee enemmän kuin penningit. Lainsäätäjä joka luottaa sanaan ei kahlitse sanaa.

Jukka Kemppinen