Kolumni. Tekijänoikeudellinen yhteismetsä
(IPRinfo 2/2002)
Kun tekijänoikeus tuli, teoksen hyväksikäyttäminen oli kallista. Tarvittiin painokoneita, teattereita, orkestereita.
Nyt teosten hyväksikäyttäminen ei ole välttämättä ollenkaan kallista. Olen itse eräänlainen kirjailija. Aion panna tuotantoni verkkoon, jahka ehdin. En kuitenkaan tienaa vanhoilla teksteilläni mitään. Jos joku sattuisi lukemaan niitä, se on pelkkää plussaa. Suomennan edelleen mielelläni runoja kummallisista kielistä. Näitä suomennoksia on hauska julkaista verkossa.
Tekijänoikeuden keskustelua on käyty omituisesti täysin oikeuksien ja niin sanotun open sourcen kesken.
Tietokoneohjelmissa on tämä hieno liike, jonka ajatus on, että hyvät teokset on annettava ilmaiseksi käyttöön ja edelleen kehitettäväksi. Linux on kuuluisin esimerkki. Gnu ei ole yhtä kuuluisa, mutta tärkeä. Latex -ladontajärjestelmällä toteutetaan käytännössä kaikki matemaattiset ja tietojenkäsittelytieteen julkaisut. Järjestelmä on ilmainen, Donald Knuthin taitavasti suunnittelema (alun perin nimi oli TeX).
Suojatun ja vapaan teoksen väliin on muodostettava melko vapaa kerros. Sanon sitä tekijänoikeudelliseksi yhteismetsäksi. Amerikkalaisetkin ovat nyt oivaltaneet ajatuksen, ja heille ”open content” on ”commons”.
Olisi luotava vapaaehtoisuuteen pohjautuva menettely, jota käyttäen tekijät voisivat siirtää teoksiaan ”yhteisnautintaan”. Myös kaupallinen hyväksikäyttö olisi sallittua.
En näe muuta keinoa saada syntymään esimerkiksi ajan tasalla olevia antologioita suomalaisesta runoudesta ja proosasta. Sopimusruljanssi on liian kallis periaatteessa ei-kaupalliseen hankkeeseen. Ja kirjailijat ovat epäluuloisia, syystä luullakseni.
Mutta yhteisnautinta ei onnistu julistuksilla, aatteilla ja hyvällä tahdolla. Siinä on koko joukko ongelmia. GPL-tyyppinen lisenssi ei sekään ole hyvä ratkaisu.
Ongelma on esimerkiksi teoksen integriteetti ja autenttisuus, perinnäisellä kielellä moraalisten oikeuksien kunnioittaminen. On huolehdittava siitä, että teos kulkee oikean tekijänsä nimissä ja ettei sitä muunnella, vääristellä eikä typistetä. Siis eheys ja oikeaperäisyys.
Yhteiskäyttö voi aiheuttaa julkisoikeudellisia ja rikosoikeudellisia ongelmia (kunnianloukkaus, liikesalaisuus). Sananvapautta uuteen uskoon rakennettaessa ei ole otettu huomioon syntymässä olevia jättiläismäisiä ”yleisön osastoja”, jotka eivät ole kenenkään valvonnassa eivätkä kenenkään omia.
Pyydän miettimään käyttämiäni kielikuvia. Muinaisessa maa- ja vesioikeudessa tunnettiin yhteismetsät, yhteiset vesijätöt ja moninaiset kiinteistörasitteet ja -rasitukset.
Tekijänoikeudessa lain toisen luvun mukaiset rajoitukset on tarkoitettu samaan tarpeeseen eli turvaamaan kaikkien ihmisten normaalia ja järkevää liikkumisvapautta tai antamaan oikeuksien haltijalle luvan kulkea toisen oikeuksien läpi.
Kun kerran tämän hetken Helsingissä perustetaan kiinteistölle rasite, joka tarkoittaa autopaikkoja kellarissa, eikö olisi vastaavasti aika ottaa sopimuslisenssi- ja pakkolisenssimääräykset mietittäväksi tunnustaen, että teknisten suojaamisjärjestelmien kehittäminen ja turvaaminen on monessa tapauksessa tehnyt ”jokamiehen oikeudet” sisällyksettömiksi.
Jukka Kemppinen
