Kolumni. Lähteillä

Tietysti lähdekoodi on useimmiten se mitä ihminen kirjoittaa ja toinen ihminen osaa lukea. Tietokoneohjelman rakentamisessa ja toteuttamisessa muut vaiheet ovat joko yleispiirteisiä tai epähavainnollisia, esimerkiksi numerojonoja. Lähdekoodi on siis tavallaan ainoa, mihin oikeudelliset seuraamukset voidaan kiinnittää. Ja yleensä lähdekoodi on olemassa.

Mutta juristille lähdekoodin suojaamisessa on toinenkin ongelma kuin tuo hiukan sofistinen ajatus, jolla tähdennän, että tekijänoikeussuojaa saa jokin, mikä ilmenee lähdekoodista, ei sen teksti sinänsä.

Ohjelmointikieltä osittain kirjoitetaan, osittain leikataan ja liimataan niin että kokonaisuus on niin kuin huono kiristäjän kirje.

lea bx, L ;Point bx at first word in L.
mov ax, [bx] ;Fetch word at L.

Tuossa määritellään pointteri tiettyyn muistipaikkaan ja käsketään hakea sieltä 16 bittiä tavaraa.

Tämän takia tietokoneohjelmille ei ole laissa teoskynnystä – mikä muuten ymmärretään käytännössä erinomaisen väärin. Luonnollisen kielen ”tilastollinen ainutlaatuisuus” ei käy tietokoneohjelman originaalisuuden arviointiperusteeksi, koska ohjelma rakentuu monellakin tasolla tavallisista ja tunnetuista osasista.

Jos joku kirjoittaisi ”omaperäistä” koodia, mikään tulkkiohjelma ei osaisi kääntää sitä: se olisi käyttökelvotonta. Se olisi niin kuin hullun keksimää kirjoitusta, jota vain hullu itse arvelee osaavansa lukea.

Seuraava kysymys: mikä sitten on suojattua. Siitä olen kirjoittanut kirjan joka aikoo ilmestyä pian. En mene sanomaan, että sieltä löytyisi vastaus, mutta ehkä vastaamisen välineitä.

Jukka Kemppinen