Kolumni. Ikiliikkuja

(IPRinfo 2/2003)

Uusi verkkotunnuslaki tulee voimaan 1.9.2003. Tervetullut uudistus herättää muutamia ajatuksia.

Ulkomaisten yritysten rekisteröintimahdollisuuden poissulkeminen on erikoista. Hallituksen esityksessä valintaa ei perustella lainkaan, vaan todetaan, että ulkomaiset yhtiöt voivat rekisteröidä verkkotunnuksensa rekisteröimällä ensin kaupparekisteriin suomalaisen sivuliikkeen taikka rekisteröimällä verkkotunnuksen tytäryhtiönsä taikka muun sopimuskumppanin, kuten tavaramerkkiasiamiehen nimiin.

Esitöistä ei käy ilmi, minkä vuoksi ulkomaisten yritysten halutaan käyttävän bulvaania suoraan taikka asiamiehen edustamana tapahtuvan rekisteröinnin sijasta. Kun hallinnossa yleensä pyritään avoimuuden lisäämiseen, näyttäisi uusi laki uivan tässä suhteessa vastavirtaan. Sivuliikkeen saati tytäryhtiön perustaminen pelkän domain-nimen rekisteröintiä varten ei ole taloudellisesti järkevää eikä yrityksen hyvän IPR-politiikan mukaista.

Erityisen merkittäväksi tämän puutteen tekee se, että verkkotunnuksia saa käytännössä vapaasti rekisteröidä. Suomalainen yhteisö voi rekisteröidä verkkotunnukseksi ulkomaisen yrityksen Suomessa voimassa olevan tavaramerkin, ja vaikka ulkomainen yritys voi saada sen peruutettua, ei se voi saada sitä itselleen. Peruutuksen jälkeen verkkotunnus vapautuu ja loukkaaja voi rekisteröidä sen uudestaan – eikä uuden sivun sisältö taatusti sääli oikeudenomistajaa. Näin on saatu aikaan nimioikeudellinen ikiliikkuja, jolla ulkomaiset elinkeinonharjoittajat asetetaan perusteetta heikompaan asemaan kuin suomalaiset kilpailijansa.

Toinen merkittävä uudistus on tulevien riitojen ratkaisu. Verkkotunnuksenhan voi peruuttaa taikka sulkea, jos se loukkaa esimerkiksi toisen tavaramerkkiä.

Hallituksen esityksessä toivotaan, että verkkotunnusten hakijat toimivat vastuullisesti ja välttävät loukkaavien tunnusten rekisteröintiä, sillä aikaisemmat tavaramerkkirekisteröinnit on helppo selvittää Internetin kautta. Valitettavasti kaikki eivät toimi näin vilpittömästi.

Markkinoille tulee yrittäjiä, jotka selvittävät, mitä tavaramerkkejä kannattaa hyötymistarkoituksessa rekisteröidä verkkotunnuksina. Geneeristen verkkotunnusten osalta on jo huomattu, että tällaisia yrityksiä löytyy myös Suomesta. Pelkkä verkkotunnuksen menettäminen ei käytännössä ole vilpillistä toimintaa estävä sanktio, koska sen taloudellinen merkitys on mitätön. Tietysti korvauksia voidaan vaatia tavaramerkkilain nojalla, mutta tokkopa oikeudenhaltija enää tunnuksen saatuaan lähtee käräjäteitse korvauksia vaatimaan.

Näin ollen riitojen ratkaisuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ennakolta on mahdotonta arvioida, paljonko spekulatiivisia rekisteröintejä tehdään, mutta mikäli hallituksen esityksessä kaavailtu rekisteröintien kaksinkertaistuminen ensimmäisten päivien aikana toteutuu, tulee joukkoon mahtumaan riittävästi tavaramerkkejä loukkaavia tunnuksia.

Viestintävirasto joutuukin kokonaan uuden toimenkuvan eteen. Tähän mennessä verkkotunnusten myöntäminen ei ole edellyttänyt juurikaan tunnusmerkkioikeudellista arviointia, mutta nyt virastolta vaaditaan ammattitaitoa tässä asiassa.
Rekisteröintitodistuksesta on helppoa todeta merkin haltija eikä epäselvyyttä syntyne myöskään tunnuksen ja merkin identtisyydestä, mutta muissa tapauksissa edellytetään tunnusmerkkioikeudellista arviointia. Vaikka viestintävirasto jättäisikin vaikeimmat asiat käräjäoikeuden ratkaistavaksi, järjestelmän toimivuus ja päätöstahdin ripeys edellyttävät, että virasto pystyy ratkaisemaan valtaosan kiistoista itse.

Päätösten laadun ja nopeuden turvaamiseksi olisikin hyvä, jos virasto pystyisi käyttämään hyväkseen olemassa olevaa ulkopuolista asiantuntemusta, esimerkiksi perustamalla säännöllisesti kokoontuvan ryhmän antamaan lausuntoja hankalimmista tapauksista.

Hallituksen esitys eduskunnalle verkkotunnuslaiksi sekä viestintähallinnosta annetun lain 2 §:n muuttamisesta (HE 96/2002 vp) Http://www.eduskunta.fi > asiat ja asiakirjat > asioiden käsittelyvaiheet > haku: asian tunnus He 96/2002
http://www.eduskunta.fi/

Verkkotunnuslaki N:o 228/2003
http://www.finlex.fi/linkit/sd/20030228

Tuukka Airaksinen