Kokemuksia .fi-verkkotunnusten riitojenratkaisumenettelystä

(IPRinfo 3/2004)

Verkkotunnuslaki tuli voimaan 1.9.2003. Uudistuksen myötä poistui vaatimus verkkotunnusta vastaavasta identtisestä rekisteröidystä tunnuksesta, ja suomalaiset yhteisöt ovatkin voineet hyvin vapaasti rekisteröidä itselleen sanoja ja tunnuksia. Viestintävirasto on ehtinyt antaa jo muutamia kymmeniä ratkaisuja peruutus- ja siirtovaatimuksiin.

Rekisteröintimääristä voidaan päätellä, että muutos tuli tarpeeseen: 31.8.2003 mennessä Suomessa oli rekisteröity 41 844 verkkotunnusta, mutta seuraavan 8 kuukauden aikana yhteensä 39 940 tunnusta eli lähes yhtä paljon kuin edellisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Ensimmäisenä päivänä myönnettiin yli 10 000 uutta tunnusta.

Verkkotunnuslain mukaisia riitautuksia on käynnistetty parisataa eli uusien rekisteröintien määrään nähden melko vähän. Tosin on huomattava, että riitautuksen aloittamiselle ei ole säädetty määräaikaa, joten uusia riitautuksia saatetaan käynnistää pitkänkin ajan kuluttua, kun oikeudenhaltija saa tietoonsa loukkaavan rekisteröinnin.

Lain perusteella myös poliisi- ja syyttäjäviranomaiset sekä tuomioistuimet voivat pyytää verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista, mutta toistaiseksi Viestintävirastoon ei ole tullut viranomaisilta yhtään tällaista pyyntöä. Virasto on sen sijaan käyttänyt sille laissa säädettyä mahdollisuutta käynnistää itse selvitys mahdollisesta varastointi- ja jälleenmyyntikiellon rikkomisesta ja jäädyttänyt vajaan kymmenen yhtiön rekisteröinnit tutkinnan ajaksi.

Hylkääviä päätöksiä enemmän
Viestintävirasto on pyrkinyt käsittelemään perusteltuja peruutusvaatimuksia muita kiireellisemmin. Viraston yleisarvio on, että enemmistö vaatimuksista tultaneen hylkäämään.

Tämän vuoden huhtikuun alkuun mennessä Viestintävirasto oli antanut 56 ratkaisua. Kahdessakymmenessä tapauksessa verkkotunnus on peruutettu tai siirretty vaatimuksen mukaisesti, mutta 36 tapauksessa vaatimus on hylätty. Kaikki päätökset ovat luettavissa Viestintäviraston kotisivuilla.

Tähän mennessä Viestintäviraston ratkaisuista vain muutamasta on valitettu Helsingin hallinto-oikeuteen. Suurin osa ratkaisuista on siten lainvoimaisia.

Riitauttaminen perustuu suojattuun nimeen
Verkkotunnuslain mukaan myönnetyn verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista voi pyytää muun muassa, jos
1) tunnus on siirretty toiselle ilman tunnuksen haltijan tai suojatun nimen tai merkin haltijan suostumusta,
2) tunnus on suojattu nimi tai merkki, tai
3) tunnus on suojatun nimen tai merkin johdannaisnimi tai -merkki ja se on hankittu ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa.

Sulkemiseen riittää, että virastolla on todennäköiset syyt epäillä väärinkäytöstä. Sulkeminen on tarkoitettu väliaikaistoimenpiteeksi, jonka jälkeen osapuolet voivat viedä asian tuomioistuimen ratkaistavaksi tai pyrkiä sopimaan asian. Peruuttaminen edellyttää painavia perusteita. Se onkin tarkoitettu käytettäväksi vain kaikkein selvimmissä tapauksissa, jolloin Viestintävirasto voi suoraan peruuttaa verkkotunnuksen tai siirtää sen oikeudenhaltijalle.

Riitautuksissa on silti lähes aina vaadittu peruuttamista eikä väliaikaista sulkemista. Peruutusvaatimuksen perusteena on tavallisimmin se, että tunnus on suojattu nimi tai merkki tai sellaisen johdannainen, joka on lisäksi hankittu ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa.

Vaatimuksia on esitetty sekä rekisteröityjen että rekisteröimättömien (vakiintuneiden) toiminimien ja tavaramerkkien perusteella. Tavaramerkkien osalta vaatimuksia on esitetty sekä sana- että kuviomerkkien perusteella.
Vaatimusten tueksi on usein vedottu lisäksi myös vaatimuksen tekijän aikaisempaan vastaavaan verkkotunnukseen eri päätteellä, usein geneeriseen .com tai .net -verkkotunnukseen.

Identtisyys selkein siirtoperuste
Selkeimpiä tapauksia ovat ne, joissa verkkotunnus on identtinen rekisteröidyn tunnusmerkin kanssa, eikä verkkotunnuksen haltijalla ole itsenäistä oikeutta tunnukseen. Näissä tapauksissa Viestintävirasto on johdonmukaisesti ratkaissut asian tunnusmerkin oikeudenhaltijan hyväksi (mm. elias.fi, koirat.fi, digibox.fi, kanava.fi, diesel.fi ja hs.fi).

Kun vaatimus tehdään rekisteröidyn, identtisen tunnusmerkkioikeuden perusteella, on verkkotunnuksen haltijan voitava esittää hyväksyttävä peruste omalle oikeudelleen. Peruste voi Viestintäviraston ratkaisuperustelujen mukaan olla hyväksyttävä vain silloin, jos sillä on oikeudellista merkitystä suhteessa peruutusvaatimuksen perusteeseen.

Peruutusvaatimus taas voi perustua vain suojattuun nimeen tai merkkiin, ja tällöin myös verkkotunnuksen haltijan oikeuden tulee Viestintäviraston mukaan perustua suojattuun nimeen tai merkkiin tai niihin rinnastettavissa olevaan oikeuteen.
Viestintäviraston ratkaisuperusteluista käy ilmi tunnusmerkin haltijalle annettavan suojan voimakkuus. Jos vaatimuksen tekijällä on identtinen sanatavaramerkki tai toiminimi eikä tunnuksen rekisteröineellä ole vastaavaa tunnusmerkkioikeutta, ei Viestintäviraston ratkaisujen mukaan ole merkitystä muun muassa seuraavilla seikoilla:
a) verkkotunnus on rekisteröity hyvässä uskossa,
b) tunnus on sanakirjasta löytyvä yleissana,
c) vaatimuksen tekijällä on jo kyseinen verkkotunnus toisella domain-päätteellä, jolloin hän ei enää tarvitsisi .fi -päätteistä verkkotunnusta tai
d) tunnus on alan yleissanan lyhenne tai toiminimen taikka yhdistyksen alkukirjainten yhdistelmä.

Merkitystä ei ole annettu myöskään sille, että verkkotunnuksen haltijalla itsellään on jo vastaava verkkotunnus eri päätteellä, sillä verkkotunnuksen rekisteröinti tietyllä päätteellä ei sellaisenaan luo mitään itsenäistä oikeutta rekisteröidä sama tunnus myös toisella päätteellä.

Viestintävirasto ei liioin ole pannut painoa sille, että vaatimuksen tekijä olisi voinut rekisteröidä tunnusmerkkiään vastaavan verkkotunnuksen itselleen jo ennen verkkotunnuslain voimaantuloa. Tunnuksen rekisteröineen väite merkinhaltijan passiivisuudesta ei siten vaikuta asiaan, vaan Viestintävirasto on myös tällaisissa tapauksissa siirtänyt verkkotunnuksen merkinhaltijalle.

Tunnusmerkin osan heikko asema
Suurin osa hylkäämispäätöksistä perustuu siihen, ettei vaatimus ole perustunut verkkotunnuksen kanssa identtiseen tavaramerkkiin tai toiminimeen, vaan verkkotunnus on ollut vain osa rekisteröityä tunnusmerkkiä. Viestintävirasto on tähän asti johdonmukaisesti hylännyt siirtovaatimukset, jotka perustuvat rekisteröidyn tunnusmerkkioikeuden osaan.

Hylätyksi ovat tulleet mm. seuraavat vaatimukset: Yritys Online Finland / yritysonline.fi, Radio Suomipop / suomipop.fi, Propaganda Records / propaganda.fi, Muuttopalvelu Niemi Oy / muuttopalvelu.fi, Suomen Asiakaslaskutus Oy / asiakaslaskutus.fi ja WWW Sexfi / sex.fi.

Mielenkiintoista on huomata, että myös kuviotavaramerkkien perusteella tehdyt siirtovaatimukset on hylätty, vaikka riidanalainen tunnus olisi identtinen kuviomerkin tekstiosan tai erityisessä painoasussa rekisteröidyn tekstitavaramerkin kanssa, eikä tavaramerkin rekisteröinti sisällä erottamislausumaa merkin tekstille.

Perusteluina tulkinnalleen Viestintävirasto on esittänyt, että figuratiivisen tavaramerkin ominaisuuksia, kuten kuvioita, tekstityyppiä tai väriä, ei yleensä ole mahdollista sisällyttää verkkotunnukseen, joka koostuu aina pelkästä tekstistä. Tästä syystä kuviomerkkiä ja verkkotunnusta ei pääsääntöisesti voida pitää toisiaan täsmällisesti vastaavina. Mitä vähemmän tavaramerkki eroaa verkkotunnuksesta, sitä laajempi on tavaramerkin suoja, jolloin sanatavaramerkki saa vahvinta suojaa verkkotunnuksia vastaan.

Jos tarkoituksena on kuviotavaramerkin lisäksi vedota kuviomerkin tekstiosan vakiintuneeseen käyttöön, tulee vakiintumisen olla kiistatonta. Päätöstensä perusteluissa Viestintävirasto on todennut, että vakiintumisen tulee olla niin ilmeistä, että virasto voi ilman vakiintumisesta esitettävää selvitystä todeta, että on todennäköinen syy tai painava peruste epäillä verkkotunnuksen olevan suojattu nimi tai merkki.

Muiden kuin poikkeuksellisen tunnettujen nimien ja merkkien vakiintumisen toteaminen edellyttäisi laajaa tunnusmerkkioikeudellista näytön arviointia, joka ei ole mahdollista sulkemis- ja peruuttamismenettelyssä.

Viestintävirasto ei ole yhdessäkään päätöksessä katsonut vakiintumisen olevan kiistatonta. Vaatimuksia on tehty seuraavien kuviotavaramerkkien perusteella: OLLI, FARMARI, TIKLI, STARA, BESTIS, PUUTALO, OMATALO, DEAL, ALKU, START ja SF.

Toistaiseksi Viestintävirasto ei ole antanut yhtään ratkaisua tilanteessa, jossa vaatimuksen perusteena olisi erittäin tunnettu kuviotavaramerkki, jonka tekstiosa olisi sellaisenaan kiistatta vakiintunut.

Väite siitä, että kuluttajat saattavat erehdyksessä joutua .fi -päätteiselle sivustolle etsiessään esim. .com – päätteistä sivustoa, ei ole Viestintäviraston mukaan peruste peruuttamiselle, sillä erehtymisen mahdollisuus liittyy kaikkiin toisiaan muistuttaviin verkko-osoitteisiin.

Pahojen aikomusten näyttäminen vaikeaa
Näytön kannalta ongelmalliseksi on muodostunut ilmeisen hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksen osoittaminen niissä tilanteissa, joissa riidanalaista tunnusta voidaan pitää suojatun nimen tai merkin johdannaisena. Toistaiseksi Viestintävirasto ei ole yhdessäkään päätöksessään katsonut, että tällainen tarkoitus olisi näytetty toteen.

Osoitukseksi vahingoittamistarkoituksesta Viestintävirasto ei ole hyväksynyt yksinomaan sitä, että merkinhaltijalle voi tosiasiallisesti aiheutua verkkotunnuksen käytöstä haittaa.

Verkkotunnuksen haltijan toimiala ja haettujen verkkotunnusten määrä ja laatu voidaan ottaa huomioon arvioitaessa tunnusten hankkimisen tarkoitusta. Toimiminen samalla toimialalla, kilpailijana, voidaan ottaa yhtenä tekijänä huomioon, mutta ilman hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta tukevaa muuta selvitystä pelkkä kilpailuasema ei riitä luomaan tällaista olettamaa.

Vaatimuksen tekijän toisen, eripäätteisen, verkkotunnuksen laaja käyttö ja tunnettuus sekä verkkotunnukseen mahdollisesti liittyvä liikearvo voidaan ottaa yhtenä tekijänä huomioon.

Toisen suojattuun tunnukseen viittaavan verkko-osoitteen käyttö esimerkiksi hyvän tavan vastaisen aineiston levittämiseen saattaa olla merkki vahingoittamistarkoituksesta.

Riitautusmenettely nopea ja tehokas
Riitautusmenettely on osoittautunut nopeaksi ja tehokkaaksi selkeissä loukkaustilanteissa, joita varten menettely luotiinkin. Hieman yllättävää kenties on se, kuinka suppeaa suojaa tietyissä tilanteissa kuviotavaramerkkien haltijat ovat saaneet, vaikka heidän merkkinsä tekstiosuus olisi ollut identtinen riidanalaisen tunnuksen kanssa ja selkeästi löydettävissä PRH:n tavaramerkkitietokannasta kyseisellä sanalla haettaessa.

Viestintävirasto korostaa päätöksissään tekevänsä ratkaisun puhtaasti verkkotunnuslain perusteella, eikä se näin ollen tee asiassa varsinaista tunnusmerkkioikeudellista arviota lukuun ottamatta verkkotunnuksen vertaamista identtiseen rekisteröityyn tavaramerkkiin tai toiminimeen.

Nähtäväksi jää, kuinka moni kuviomerkin haltija vie asian käräjäoikeuteen arvioitavaksi tavaramerkkioikeuden perusteella. Näissä tilanteissa verkkotunnuksiin liittyvä riita muuttuu tavaramerkkiriidaksi, jonka ratkaiseminen ei ole perinteisesti ollut kovin nopeaa. Verkkotunnusriitojen erityispiirteenä voidaan pitää kahden tavallaan rinnakkaisen riitautusmahdollisuuden olemassaoloa, mikä voi omalta osaltaan heikentää lopputuloksen ennustettavuutta.

Keskustelua herättänevät myös yleissanoihin perustuvat siirtopäätökset, joilla yleissanan rekisteröinyt ei saa tunnustaan pitää, vaan yleissanan itselleen tavaramerkiksi – vaikka hyvinkin suppealle tavaraluettelolle – rekisteröinyt saa siirrettyä tunnuksen itselleen. Odotettavissa on, että yleissanariitautuksia viedään valitusasteisiin ennakkoratkaisun saamiseksi. Viestintäviraston päätöksistä voi valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen ja sieltä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Viestintävirastolle tehtyjä vaatimuksia on saapunut 1.9.2003 lukien toukokuun 2004 alkuun asti 180, jotka on ratkaistu seuraavasti:

34 tapausta: Verkkotunnus peruutettu
0 tapausta: Verkkotunnus suljettu
61 tapausta: Vaatimus hylätty
16 tapausta: Vaatimus peruutettu
69 tapausta edelleen vireillä

Elina Koivumäki