Käytännön käsikirja verkkokaupasta

(IPRinfo 3/2001) Kirja-arvostelu: Verkkokauppaoikeus, toimittanut Juha Laine. Werner Söderström Lakitieto, 2001. 406 sivua.

Verkkokauppaoikeusottaa kirjana melkoisen haasteen pyrkiessään käytännössä kattamaan koko sähköiseen kauppaan liittyvän oikeudellisten ongelmien kentän. Kirja alkaa liiketaloudellisella johdannolla, jonka jälkeen käsitellään erillisissä artikkeleissa seuraavat oikeudelliset aihealueet: immateriaalioikeudet, markkinointioikeus, tietoturva ja yksityisyyden suoja, sopimusoikeus, rahasuoritus sekä verotus.

Kirjan mukaan Verkkokauppaoikeus on ”pitkälti jo ennen verkkokauppaa syntyneiden oikeusnormien tulkintaa verkkoympäristössä”.

Koska jo jokaisesta kirjan käsittelemästä yksittäisestä aiheesta kykenisi kirjoittamaan oman teoksen, on selvää, että voimakkaita rajauksia on jouduttu tekemään. Tämä myös tunnustetaan teoksessa suoraan. Toisena suurena ongelmana on ollut lainsäädännön keskeneräisyys, minkä tasapainoinen huomioon ottaminen ei kirjoittaessa ole todellakaan helppoa.

Kirjassa käydään läpi olemassa oleva ja tulossa oleva lainsäädäntö paikoin varsinkin yksityiskohtaisesti. Tämän vastapainona kirjan kirjallisuusviitteet ovat varsin kursoriset, mikä on selvä puute, koska kirjassa ei myöskään ole varsinaista lähdeluetteloa. Yleisluontoiset artikkelit olisivat kaivanneet rinnalleen helposti saatavaa tietoa, missä asiaan voi perehtyä syvällisemmin.

Piristävä uusi esitystapa

Koko kirjan läpi kulkevan esimerkkitapauksen käyttäminen on piristävä uusi idea. Vastaavan käytännön toivoisi yleistyvän laajemminkin. Artikkeleissa esitetyn teorian soveltaminen käytäntöön helpottaa merkkittävästi asian omaksumista. Kirjan ensimmäisen artikkelin ovat kirjoittaneet Jukka Heikkilä ja Juha Laine. Se tarjoaa kaupallis-teknistä pohjatietoa, jonka päälle myöhemmät luvut perustuvat. Luvussa tulevat myös tutuksi lyhenteet, joita ilman ei nykyisessä nettikeskustelussa pärjää (B2C, B2B, C2C jne.)

Kappaleessa esitetään joitakin väitteitä, jotka olisivat kaivanneet rinnalleen parempia perusteluja. Esimerkiksi sähköisen kirjan pitäminen (pelkästään) palveluna, on melkoisen rajoittunut näkökulma. Myös edelläkävijän etua käsittelevä kappale jää ilmaan; erityisesti DVD:n yleistymistä koskavat kommentit jäävät ihmettytämään lukijaa. Lisäksi kansainvälisyyden rummutuksen jälkeen tuleva ”viet vain jos et saa kotimaassa kaupaksi”-kommetti tuntuu melkoisen jyrkältä.

Kirjan ehkä ongelmallisin luku on Marja-Leena Mansalan tiivis esitys immateriaalioikeuksista. 38 sivussa on melkein mahdotonta antaa riittävän täsmällistä kuvaa todella laajasta ja ongelmallisesta sektorista. Varsinkaan takakannen mainostekstissä mainittu patenttioikeus ei saa juuri kunniaa neljän sivun käsittelyllä.

Lisäksi esimerkiksi luvattu EU:n (kirjaa kirjoittaessa) tulossa olleen tekijänoikeusdirektiivin käsittely jää todella puutteelliseksi. Luvussa ei myöskään mainita sanallakaan Digital Millenium Copyright Actia, jolla on varsinkin tuoreen Sklyarov-tapauksen valossa todellista vaikutusta myös Suomessa. Kyseisessä tapauksessa venäläistä ohjelmoijaa uhkaa USA:ssa pahimmassa tapauksessa 25 vuoden vankeus ja satojen tuhansien markkojen korvaukset hänen kotimaassaan kirjoittaman ohjelman vuoksi. Luvussa on myös osioita, jotka olisi kannattanut jättää suosiolla käsittelemättä. Yksi tälläinen kohta on tekniset suojaukset, joista esitetään perustelemattomia väitteitä kuten, että suojausalgoritmin laatu riippuisi sen monimutkaisuudesta.

Martin von Willebrandin kirjoittama markkinointioikeudellinen osuus on pääosin ajanmukaistettu lyhennelmä hänen parin vuoden ikäisestä erinomaisesta ja kattavasta tutkielmasta. Tosin toistuvat maininnat tilanteesta ja käytännöistä verkkomainonnassa keväällä 1999 eivät vakuuta kriittistä lukijaa enää syksyllä 2001.

Jorma Kuopuksen artikkeli tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta on hyvin yksityiskohtainen. Paikoitellen luettelomaisuus ja liiat yksityiskohdat rasittavat luettavuutta ja kokonaisuuden ymmärtämistä. Artikkelin lopussa on esimerkki kulutajakauppaa harjoittavan verkkokaupan menettelytavoista koskien tietoturvaa ja asiakkaan yksityisyyttä. Esimerkkiä voi sopivasti muokaten käyttää pohjana, kun verkkokauppa julkaisee omat menettelytapansa.

Juha Laineen kirjoittama luku verkkokaupan sopimuksista on tasapainoinen ja asiantunteva. Lopussa on mielenkiintoisia pohdintoja siitä, miten PC-ympäristöön suunnitellut normit tulevat haasteellisiksi mobiililaitteissa, joissa on rajoitettu mahdollisuus selata sopimusehtoja ja tallentaa tietoja.

Jyri Terämaan kirjoitus rahasuorituksesta ja sen toteutusvaihtoehdoista verkkokaupassa on myöskin asiantunteva. Luottokorttimaksua ja sen yksityiskohtia käsitellään monipuolisesti. Artikkelissa pohditaan myös ideaalista maksujärjestelmää. Sen sijasta olisi tosin voinut olla laajemminkin käytännön ohjeita verkkokaupalle, joka haluaa kokeilla erilaisia jo nyt käytössä olevia maksujärjestelmiä.

Lauri Mannion kirjoittama luku verotuksesta käsittelee olennaisimpia verosäännöksiä, jotka koskevat suomalaisia verkkokauppoja. Erityisesti kiinteän kotipaikan käsite on olennainen: palvelimen sijainti voi aiheuttaa verovelvollisuuden useissa valtioissa. Toisaalta palvelimen sijainnin sopivalla valinnalla esimerkiksi Suomen raskas arvonlisäverotus voi olla vältettävissä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kirja selviää ottamastaan haasteesta vähintäänkin kohtuullisesti. Se toimii hyvin yleisluontoisena käytännön käsikirjana, jonka avulla ongelmat voidaan paikantaa. Artikkelien vaihteleva syvyys aiheuttaa kuitenkin ongelmia, mikäli kirjaa haluttaisiin käyttää esimerkiksi oppikirjana. Ehkä osuvampi nimi kirjalle olisikin ollut ”Kirjoituksia verkkokauppaoikeudesta”.

Ville Oksanen
OTK, tutkija
Helsinki Institute for Information Technology

Mikko Välimäki
OTK, tutkija
Helsinki Institute for Information Technology