Internet-palveluita sääntelevät viidakon lait – Mistä suoja ohjelmistobisnekselle?

(IPRinfo 4/2008)

Internetpalvelujen kehittäjät pyrkivät kaikin keinoin saavuttamaan etumatkaa kilpailijoihinsa. Tekijänoikeus ei tähän tarjoa välineitä, ja patentinkin tarjoamat keinot ovat niukat.

Tekijänoikeus on vakiintunut ehkä tärkeimmäksi ohjelmistojen immateriaalisen suojan muodoksi. Syynä ei niinkään ole suojapiirin laajuus tai suoja-aika, vaan se, että tekijänoikeus tarjoaa oikeudenhaltijalle tehokkaan keinon määrätä ohjelman kaupallisesta hyödyntämisestä.

Tekijänoikeus suojaa tietokoneohjelmia kirjallisina teoksina. Tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana (tekijänoikeuslaki 2 §).

Ohjelman käytön yhteydessä ohjelmasta säännönmukaisesti valmistetaan kopioita. Lisäksi ohjelmaa käytettäessä ainakin osasta ohjelmaa muodostuu luonteeltaan teknisiä kopioita. Ohjelman käyttö ilman oikeudenhaltijan suostumusta on tekijänoikeuden loukkaus, jota koskevat tekijänoikeuslain rangaistus- ja korvaussäännökset.

Lisensointi eli ”business as usual”
Perinteinen ohjelmistoliiketoiminta on perustunut ohjelmistotuotteiden lisensointiin. Lisensoinnissa on kysymys käyttöoikeussopimuksista, joilla oikeudenhaltija määrittää, missä laajuudessa ja millaista taloudellista korvausta vastaan käyttöoikeudenhaltijalla on lupa käyttää ohjelmaa.

Lisenssimaksut pyritään sitomaan myönnetyn käyttöoikeuden laajuuteen tavalla, joka maksimoi oikeudenhaltijan saamat lisenssitulot.

Tarkkarajaiset käyttöoikeussopimukset ovat käytännössä osoittautuneet tehokkaaksi menetelmäksi kaupallistaa ohjelmistotuotteita. Näin siitä huolimatta, että käyttöoikeussopimusten perustana oleva tekijänoikeus ei suojaa oikeudenhaltijaa kilpailulta. Kuka tahansa, jolla on oikeus käyttää ohjelmaa, voi tutkia ohjelman toimintatapoja ja -periaatteita ja luoda sen pohjalta toiminnallisesti identtisen tuotteen.

Vaikuttaisi siltä, että tekijänoikeuteen perustuva lisenssimalli toimii hyvin perinteisessä ohjelmistotuoteliiketoiminnassa. Tämän toiminnan perustan muodostaa kaksi edellytystä: oikeudenhaltijan täytyy voida oikeudellisesti tehokkaasti määrätä ohjelman käytöstä käyttöoikeussopimuksella, eikä markkinoille laskettua ohjelmaa saa sellaisenaan kopioida ja hyödyntää kilpailevassa ohjelmistotuotteessa.

Sulautetut järjestelmät osana teknistä laitetta
Loppukäyttäjille tietokoneohjelmat ovat useimmiten osa mekaanista laitetta tai immateriaalista palvelua eivätkä varsinaisia ohjelmatuotteita. Kun tietokoneohjelma on osa teknistä laitetta kuten pesukoneissa, autoissa tai kännyköissä, puhutaan sulautetuista järjestelmistä (embedded software).

Sulautettujen järjestelmien valmistaja on usein lisensoinut ohjelman ohjelmistoyritykseltä, ja ohjelman ”sulauttamisen” ehdoista on sovittu käyttöoikeussopimuksessa. Laitteiden myyjän ja loppukäyttäjän välillä ei kuluttajamarkkinoilla tehdä käyttöoikeussopimuksia.

Korkein oikeus on varsin tuoreessa ratkaisussaan KKO 2008:45 linjannut sulautetun järjestelmän loppukäyttäjän oikeutta tehdä laitteeseen kuuluvaan ohjelmistoon muutoksia.

Muutostarve syntyi, kun karjalanpiirakoiden valmistuslinjalla olleen annostelu- ja rypytyskoneen logiikkalaite vaihdettiin kehittyneempään. Vastaajat olivat tehneet vanhassa logiikkalaitteessa olleeseen ohjelmistoon uuden logiikkalaitteen vaatimat muutokset.

Tekijänoikeuslain 25j § mukaan se, joka on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman, saa valmistaa ohjelmasta sellaiset kappaleet ja tehdä ohjelmaan sellaisia muutoksia, jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen.
Korkein oikeus katsoi, että oikeutta muuttaa tietokoneohjelmaa on sulautettujen järjestelmien osalta tarkasteltava ensisijassa suhteessa laitteen käyttötarkoitukseen. Annostelu- ja rypytyskoneen käyttötarkoituksena oli toimia osana piirakkakonetta, jolloin sen toimintaa ohjaavan tietokoneen sisältämän ohjelman tarkoituksena oli ohjata laitteen toimintaa siten, että se täyttää tämän tehtävänsä mahdollisimman hyvin.

Ohjelmaan tehdyt muutokset eivät KKO:n mukaan olleet muuttaneet ohjelman alkuperäistä, aiottua tarkoitusta ohjata piirakkakoneen annostelu- ja rypytyslaitetta.

KKO:n ratkaisulla voi olla vaikutusta siihen, millä sopimusrakenteilla sulautettuihin järjestelmiin integroitavia ohjelmistoja jatkossa lisensoidaan. Lisenssiehdot eivät yleensä salli ohjelman muuntelua ja sitovat ohjelman käytön vain tiettyyn sovittuun laitekokoonpanoon, jonka ei sallita muuttuvan enää sen jälkeen kun laite on myyty markkinoille.

Varmistuakseen ohjelman säilymisestä vain alkuperäisen laitekokoonpanon osana, ohjelmistotoimittaja voi vaatia erillisen loppuasiakaslisenssin solmimista, joka rajoittaa loppuasiakkaan oikeutta sulautetun ohjelmiston käyttöön.

Liiketoimintamenetelmä voidaan patentoida
Sulautettujen järjestelmien tapaan loppukäyttäjällä ei tavanomaisesti ole suoraa kontaktia tietokoneohjelmiin, joita hyödynnetään vaikkapa Amazon.com:n kaltaisissa palveluissa. Internet-sivustot ja niissä tarjotut palvelut perustuvat yleensä palveluntarjoajan lisensoimiin ohjelmistoihin.

Käyttäjälle taustalla olevat ohjelmistot eivät ilmene suoraan vaan hänelle palvelussa on kyse kokemuksesta, joka muodostuu sivuston toiminnallisuuden ja graafisen ilmeen yhdistelmästä. Yritykset tähtäävät kekseliäiden internetsivustojen ja -palvelujen suojaamiseen patentoimalla liiketoimintamenetelmiä (business method patents).

Palvelukonsepteja on yritetty suojata myös tekijänoikeudella. Tekijänoikeusneuvoston maaliskuussa 2006 antamassa lausunnossa voi nähdä yhtymäkohtia internetsivustoihin ja -palveluihin. Lausunto (TN 2006:3) koski Lasten Uutiset -televisio-ohjelmaformaatin ja ohjelman käsikirjoituksen tekijänoikeussuojaa.

Tekijänoikeusneuvosto totesi lausunnossaan, että tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa tai aihetta, teoksessa käytetyn aineiston käsittelytapaa, teoksen rakennetta tai jäsentelyä taikka teoksen sisältämiä tietoja. Lasten Uutiset -ohjelman rakenne, jossa keskeistä oli ohjelman jaottelu eri uutisosioihin, ei sellaisenaan nauttinut tekijäoikeussuojaa. Sen sijaan ohjelmaformaatin pohjalta tehty yksittäinen ohjelma sai suojaa.

Toisessa tekijänoikeusneuvoston lausunnossa (TN 2007:1) oli kyse eri kaupunkien oloja ja nähtävyyksiä kuvaavan kaupunkielämyskonseptin suojasta. Neuvoston mukaan konseptia kuvannut kirja kyllä itsessään sai tekijänoikeussuojaa, mutta kuvattua konseptia tai formaattia ei suojattu.

On selvää, että innovatiivisten internetpalvelujen kehittäjät ovat kiinnostuneita kaikin keinoin saavuttamaan etumatkaa kilpailijoihin. Tekijänoikeus ei tähän tarjoa välineitä. Patentinkin tarjoamat konstit ovat vähäiset. Internetpalvelujen osalta tuntuu vallitsevan viidakon lait. Nopeimmat ja kekseliäimmät pärjäävät.

Markus Oksanen
Asianajaja
Asianajotoimisto Peltonen, Ruokonen & Itäinen Oy