Intellectual Property, Technology and Antitrust

(IPRinfo 2/2001)

Osallistuimme Berkeleyn yliopistossa, Kaliforniassa 2.-3. maaliskuuta 2001 pidettyyn ”Beyond Microsoft” -konferenssiin. Konferenssi käsitteli Yhdysvaltojen kilpailuoikeuden ja immateriaalioikeuden suhdetta toisiinsa teknologian näkökulmasta.

Konferenssissa keskusteltiin tämän ajankohtaisen ja laajan yleisön mielenkiintoa herättäneen aiheen juridisista, taloudellisista ja liiketoiminnallisista ongelmista. ”Beyond Microsoft” -konferensissa ei keskitytty paljon julkisuudessa olleeseen Microsoftin oikeudenkäyntiin, vaan käsiteltiin niitä kilpailu- ja immateriaalioikeuden asioita, jotka koskettavat teknologiayrityksiä yleensä.

Konferenssissa esiteltiin seitsemän eri tutkimuspaperia, joiden aiheet käsittelivät patentointia, omistusoikeuksia internetissä, innovaatiota, bioteknologiaa ja niiden suhdetta kilpailuoikeuteen. Konferenssin puhujat olivat Federal Trade Commissionin edustajia, asianajajia IT-alalta sekä oikeustieteen ja kauppatieteiden professoreita Stanfordin, Washington DC, Chicagon, Bostonin, San Diegon, Warwick (UK) ja Berkeleyn yliopistoista.

Konferenssin järjestivät Berkeley Center for Law & Technology sekä Berkeley Technology Law Journal.

Yleistä konferenssin sisällöstä

Kilpailuoikeuden, immateriaalioikeuden ja teknologian yhdistelmä on ollut paljon julkisuudessa. Yhdysvaltain kilpailuoikeuden puolella Microsoftin tapaus on varmasti tunnetuin, mutta myös Intelin, Visan ja Mastercardin tapaukset ovat olleet paljon otsikoissa. Immateriaalioikeudesta puhuttaessa taas ei voi välttyä Napsterin tai Amazonin tapauksilta.

Yhdysvalloissa on kaksi kategoriaa immateriaalioikeuksia; tekijänoikeudet ja patentit. Nämä oikeudet takaavat teoksen tekijälle tai keksijälle yksinoikeuden määrätä teoksen käytöstä. Tämä voi toisaalta tyrehdyttää ideoiden vapaata liikkumista ja käyttöä sekä estää ihmisiä hyödyntämästä niitä laajasti ja tehokkaasti.

Kilpailuoikeus voidaan puolestaan nähdä immateriaalioikeuksien ja yksinoikeuksien mahdollistaman taloudellisen hyödyntämisoikeuden sääntelynä, jossa vapaat markkinat takaavat resurssien tehokkaan jakautumisen. Immateriaalioikeuksien tarkoituksena on kuitenkin kannustaa keksijöitä ja tekijöitä sekä lisätä yhteiskunnallista innovatiivisuutta antamalla heille yksinoikeudet keksintöönsä tai teokseensa.

Kärjistetysti voidaan sanoa, että immateriaalioikeudet ovat monopoleja, ja kilpailuoikeuden lait on suunniteltu monopolien estämiseksi. Toisin sanoen nämä kaksi oikeudellista aluetta ovat ristiriidassa. Immateriaalioikeudet ja kilpailuoikeus eivät kuitenkaan tosiasiassa ole konfliktissa, vaan pikemmin täydentävät toisiaan tavoitteenaan edistää tehokasta markkinataloutta ja pitkäntähtäimen kilpailua.

Koska verkkoteknologia ja internet luovat uusia oikeudellisia ongelmia, joihin ei vielä ole lainsäädännössä otettu kantaa, immateriaalioikeuden ja kilpailuoikeuden välinen ristiriita korostuu. Edellä mainittu johtuu pitkälti siitä, että reaalielämän sääntelyyn tarkoitettuja oikeusnormeja sovelletaan suoraan internetympäristöön, mikä puolestaan saattaa aiheuttaa vääristyneen tasapainon kilpailuoikeuden ja omistusoikeuteen liittyvän määräämisvallan välillä.

Esimerkiksi määritellessään www-sivuihin liittyviä oikeuksia tuomioistuimet ovat hakeneet tulkinta-analogioita varallisuusoikeudesta. Voimassa olevaan lainsäädäntöön perustuva oikeus kontrolloida omistusoikeuden kohdetta esimerkiksi rajoittamalla toisten pääsyä kiinteistön alueelle (trespassing) voidaan nimittäin verrata internetissä tapahtuvaan verkkosivujen ylläpitoon.

Konferenssin keskeisimpänä päämäärä olikin saada aikaan keskustelua siitä, millaiset taloudelliset hyödyntämismallit immateriaalioikeuksien ja kilpailuoikeuksien kautta olisivat kiellettyjä ja mitkä vastaavasti sallittuja erilaisissa teknologisissa yhteyksissä.

Yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen sääntelyn erot

Eurooppalainen immateriaalioikeussääntely eroaa yhdysvaltalaisesta siinä, että eurooppalaisiin immateriaalioikeuksiin kuuluvat tekijänoikeuden ja patenttioikeuden lisäksi tekijänoikeuksia lähellä olevat oikeudet eli lähioikeudet, tavaramerkkioikeus, toiminimioikeus, hyödyllisyysmallioikeus, integroitujen piirien suojaa koskevat oikeudet sekä kasvinjalostusoikeus.

Yhdysvalloissa keskustellaan puolestaan vieläkin siitä, ovatko muut suojamuodot edes mahdollisia tai voidaanko immateriaalioikeuksien alaa laajentaa. Ongelman ytimessä on Yhdysvaltojen perustuslain 1 §:n 8 lausekkeen 8 kohta, jonka mukaan lainsäätäjä voi myöntää yksinoikeuden ja suojata vain ”writings” ja ”discoveries” -tyyppisiä teoksia.

Tekijänoikeuden osalta merkittävä ero näiden kahden järjestelmän välillä on se, ettei Yhdysvaltojen DMCA (Digital Millenium Copyright Act) sisällä erillistä poikkeusluetteloa tekijänoikeudellisesta määräämisvallasta (esimerkiksi teoskappaleiden valmistaminen yksityiseen käyttöön). DMCA:n sääntelymuodoksi on valittu fair use -doktriini.

Tällöin sallittu poikkeus yksinoikeuteen arvioidaan tuomioistuimessa tarkastelemalla teoksen käyttöön liittyvää tarkoitusta, teoksen luonnetta, mahdollisia markkinoita ja käytön kaupallisuutta sekä mahdollisia vaikutuksia lisenssimarkkinoihin. Mikäli kysymyksessä ei puolestaan ole tekijänoikeudella taikka patentilla suojattu oikeus, se kuuluu public domainin alle ja on lähtökohtaisesti hyödynnettävissä.

Tiedonkerääjien pääsyn kieltäminen www-sivuilla

Immateriaali- ja varallisuusoikeuden sekä kilpailuoikeuden yhteensovittamisen ongelmallisuutta ja tarpeellisuutta kuvaa hyvin Maureen O’Rourken esitys Property Rights and Competition on the Internet: In Search of an Appropriate Analogy.

Tieteellisessä artikkelissaan O’Rourke pohtii reaalimaailman tilanteisiin säädettyjen normien soveltuvuutta Internet-ympäristöön. Erityisesti hän pyrkii selvittämään erilaisten tulkinta-analogioiden vaikutuksia tiedonkerääjien (data aggregator) toimintaan. Tiedonkerääjillä hän tarkoittaa tässä yhteydessä niitä elektronisia välineitä, joita voidaan käyttää tuote- ja hintatietojen keräämiseen kuluttajien vertailumahdollisuuksien lisäämiseksi.

Se, onko www-sivuston omistajalla tehokas mahdollisuus kieltää automaattisten hakuohjelmien avulla tapahtuva tiedonkerääminen sivultaan, riippuu pitkälti tulkintatavasta, eli siitä keskittyykö tarkastelu yksittäiseen www-sivuun vai siihen palvelimeen, jolla kyseinen sivu sijaitsee.

Tapauksessa Ticketmaster Corp. v. Tickets.com, Inc. (C.D. Cal. 2000) tuomioistuimen antama ratkaisu perustui yksittäisen www-sivun tarkasteluun. Tapauksessa Tickets.com myi sivullaan lippuja joihinkin tilaisuuksiin, mutta pääasiallisesti sen toiminta perustui tiedonvälitykseen siitä, millä sivuilla lippuja myytiin.

Suurin osa Tickets.comin hakukoneen antamista tuloksista antoi hyperlinkin Ticketmasterin sivuille. Tuomioistuin joutui ottamaan perusteluissaan kantaa muun muassa siihen, oliko tapauksessa kysymys Lanham Actiin (v. 1946 liittovaltiotasoinen tavaramerkkejä koskeva laki) vastaisesta vilpillisestä kilpailusta, tekijänoikeuden loukkauksesta tai hakuohjelman käytöstä ilman Ticketmasterin lupaa (trespassing Ticketmasterin www-sivulle).

Kalifornian piirituomioistuimen (http://www.cacd.uscourts.gov/ ) päätöksessä todettiin, että tapauksessa esiintynyt syvälinkittäminen Tickets.comin sivulta Ticketmasterin sivulle ei ollut vilpillistä kilpailua, koska Tickets.com ei esiintynyt Ticketmasterin edustajana eikä välittänyt itse kysymyksessä olevia lippuja.

Lisäksi sekaantumisvaaraa elinkeinonharjoittajien välillä ei ollut, sillä linkkisivuilla oli Ticketmasterin logo, josta kuluttaja pystyi puolestaan päättelemään, ettei ollut enää tekemisissä Tickets.comin vaan Ticketmasterin kanssa. Merkitystä Lanham Actin nojalla tapahtuvassa tarkastelussa on nimenomaan sillä tavalla, jolla tieto esitetään, ei sillä miten tuo tieto on kerätty.

Syvälinkitys sellaisenaan ei tuomioistuimen mielestä ole myöskään tekijänoikeudenloukkaus, sillä kopiointia ei sen mukaan ollut tapahtunut. Edellä mainittu on kuitenkin O’Rourken mainitsemalla tavalla virheellinen näkökanta.

Linkki vie tosin suoraan tekijänoikeuden omistajan omalle sivulle, mutta sieltä se ladataan käyttäjän selaimelle, jolloin siitä muodostuu kopio. Kopioijana ei toki tällöin ole tiedonvälittäjä vaan yksittäinen käyttäjä ja kopio on yleensä vain väliaikainen.

Toisaalta myös tiedonhakuohjelma toimii hakiessaan tietoa samalla tavalla kuin yksittäinenkin käyttäjä. Erona on tosin se, että hakuohjelmat myös säilyttävät kopion siitä informaatiosta, jonka ne tarvitsevat tietokantaansa.

Tällaista kopiointia pidetään kuitenkin tuomioistuimen mukaan fair use -doktriinin mukaisesti usein sallittuna. Hintatietojen keräämistä on näin ollen vaikea estää myös tekijänoikeuslakiin vetoamalla. Suojan heikkoutta lisää vielä se, että tuote- ja hintatiedot ovat ylipäätänsä vain harvoin tekijänoikeudella suojattuja.

Toisin kuin Euroopassa, Yhdysvalloissa ei ole vielä säädetty tietokantasuojaa, jonka pohjalta suojataan tietokantoja, joihin on taloudellisesti panostettu. Sivustoilla on kuitenkin usein myös tekijänoikeudella suojattua materiaalia, jolloin DMCA:n kiellolla kiertää tekijänoikeudella suojatun materiaalin suojakeinoja saattaisi olla merkitystä. Suojakeinojen käyttö vaikuttaisi kuitenkin usein myös muiden kuin ei-toivottujen vierailijoiden käyttäytymiseen.

Trespassingin osalta tuomioistuin katsoi perusteen syrjäytyvän tekijänoikeuslain soveltamisen vuoksi (preemption) ja totesi seuraavasti: ”the essence of each claim is the invasion and taking of factual information compiled by Ticketmaster. To the extent that state law would allow protection of factual data… this cannot be squared with the Copyright act. In addition, it is hard to see how entering a publicly available web site could be called a trespass, since all are invited to enter.”

Palvelin oikeudellisen ratkaisun lähtökohtana

Tapauksessa eBay, Inc. v. Bidder’s Edge, Inc. (N.D. Cal. Filed Jan. 14, 2000) oli puolestaan kysymys Bidder Edgen toimesta tapahtuvasta huutokaupattavia tuotteita ja niiden hintatietoja koskevasta informaation keräämisestä. Toisin kuin Ticketmasterin tapauksessa Bidder Edge ei ollut eBayn kilpailija vaan toimi ainoastaan kuluttajien kannalta hyödyllisen tiedon välittäjänä. Bidder’s Edge hankki tietonsa hakuohjelmia käyttämällä tehden hakuja suoraan eBay:n palvelimelta.

eBayn kanne perustui trespassingin varaan ja tarkastelukohteeksi otettiin yksittäisen www-sivun sijasta se palvelin, jolla tieto sijaitsi. Koska palvelimien voitiin katsoa olevan yksityistä omaisuutta, ne voivat myös saada suojaa luvatonta kauttakulkua vastaan. Sivun oikeudenomistajalla on oikeus estää pääsy palvelimelle ja siellä oleville sivulle.

Preemptionin osalta tuomioistuin (Northern District, California, http://www.cand.uscourts.gov/ ) totesi: ”eBay asserts a right not to exclude others from using physical personal property is not equivalent to any rights protected by copyright and therefore constitutes an extra element that makes trespass qualitatively different from a copyright infringement claim.”

Tuomioistuin ei kuitenkaan soveltanut trespassing-doktriinia sellaisenaan, vaan muokkasi siitä eri käsitteitä yhdistelemällä uuden verkkoteknologiaan soveltuvan normin. Lopputuloksena oli reaalimaailmaa laajempi ei-toivottujen vierailijoiden kieltämisen mahdollistava sääntö.

Johtopäätöksiä

Tiedonhakuohjelmien käytön (spidering) lisäksi uusi normi estää linkittämisen. Linkittäminen puolestaan on koko verkkoteknologian peruskivi. Internet on rakennettu avoimeksi ja tiedon välityksen kannalta joustavaksi järjestelmäksi, jossa linkittämisellä on olennainen merkitys. Mikäli linkittäminen hinta- ja tuotetietojen keräämiseksi voidaan kieltää, heikentyy kuluttajien mahdollisuus hinta- ja tuotevertailuun huomattavasti. Tämän vuoksi huomiota tulisikin kiinnittää immateriaali- ja varallisuusoikeuden lisäksi kilpailuoikeudelliseen näkökulmaan ja tässä yhteydessä ennen kaikkea kuluttajien mahdollisuuteen hankkia tarvitsemaansa tietoa. Lisäksi Anti-trust lainsäädäntö saattaa tulla sovellettavaksi.

O’Rourke suosittelee ratkaisuksi tasapainoitustestiä (balancing test), jota käyttämällä tuomioistuimilla olisi mahdollisuus arvioida tilanteita joustavasti. Päätettäessä onko www-sivujen omistajalla oikeus kieltää sivuille pääsy, tulisi O’Rourken mukaan huomioida kohdistuuko sivuun ei-toivottuja kyselyitä, aiheutuuko niistä tulojen menetyksiä ja miten kielto-oikeus vaikuttaa kohdeyrityksen kilpailumahdollisuuksiin. Lisäksi huomioon tulisi ottaa se, ovatko osapuolet kilpailijoita keskenään, mikä on ollut tunkeutumisen tarkoitus, informaation luonne ja onko toiminnalla jotain yleistä hyötyä. Joustavan arvioinnin haittapuolena on kuitenkin oikeusvarmuuden heikentyminen sekä kustannusten kasvaminen. Varmuutta voitaisiin O’Rourken mukaan lisätä laatimalla selkeä sääntö, jonka mukaan tiedonkerääjäohjelmien on kunnioitettava sivujen omistajan asettamaa kieltoa.

Professori O’Rouken tutkimusongelmaan vastaaminen sekä muut Berkeleyssä esillä olleet tutkimusongelmat vaativat tuomioistuinten antamien ratkaisujen perustelujen arvioinnin sijaan keskustelua lainsäädännöllisellä tasolla.

Berkeley Center for Law & Technology

Berkeley Center for Law & Technology (BCLT) on itsenäinen tutkimusinstituutti, joka on perustettu 1996 tutkimaan teknologian nopean kehityksen ja lain vuorovaikutuksia. Se on taloudellisesti itsenäinen Berkeleyn yliopiston oikeustieteellisestä ”Boalt Hall School of Law” osastosta.

Vaikka BCLT keskittyykin immateriaalioikeuksiin, myös muut oikeuden osat, kuten kilpailuoikeus, sähköisen viestinnän ja kaupankäynnin lait sekä sopimus- ja yhtiöoikeus kuuluvat instituutin tutkimusalueeseen. Instituutin johdossa ovat Boalt Hall:n professorit Mark A. Lemley, Robert P. Merges, Peter S. Menell ja Pamela Samuelson.

Instituutti pitää tietotekniikkaoikeuden kursseja peruskoulutuksesta aina huipputasolle asti. Lisäksi se järjestää konferensseja, seminaareja ja symposiumeja edistääkseen tutkimusta ja keskustelua immateriaalioikeuksista. Ennen maaliskuista kilpailuoikeuteen keskittyvää ”Beyond Microsoft” -konferenssia instituutin aiheet olvat käsitelleet digitaaliseen sisältöön liittyviä lakeja ja käytäntöjä, bioteknologiaa, globaalia sähköistä kaupankäyntiä, ja UCC:n artiklan 2B seurauksia. Kesäkuussa 2001 BCLT järjestää Texasin yliopiston kanssa konferenssin ”Computer and Technology Law”, jossa keskitytään ohjelmistoihin, tietokoneverkkoihin ja sähköiseen kaupankäyntiin. Kaikissa aiheissa taustalla ovat immateriaalioikeudet ja teknologia. Instituutti on järjestänyt erillisiä seminaareja liittovaltion tuomareille ja sillä on myös paljon yhteyksiä ja yhteistyötä yritysten kanssa.

Instituutti itse sanoo olevansa Yhdysvaltojen paras akateeminen keskus teknologiaoikeuden asioissa ja se on saanut paljon tunnustusta osakseen. Instituuttiin voi tutustua www-osoitteessa:
http://www.law.berkeley.edu/institutes/bclt/

Berkeley Technology Law Journal

Berkeley Technology Law Journal (BTLJ) on yksi Yhdysvaltojen vanhimmista ja viitatuimmista teknologiaoikeuden julkaisuista. Vuodessa ilmestyy kolme numeroa ja lisäksi erillinen symposium-numero ennen BTLJ:n järjestämiä konferensseja. Lisää tietoa julkaisusta ja ilmestyneet numerot artikkeleineen ovat www-osoitteessa
http://btlj.org

Marja Hohti
VT
Tietoenator Oy

Risto Sarvas
Tekniikan yo
Helsinki Institute for Information Technology (HIIT)

Aura Soininen
Oik.yo, fil.yo
Helsinki Institute for Information Technology (HIIT)