Yhdysvaltain yliopistot hyödyntävät paljon fair use -käytäntöä, joka mahdollistaa tekijänoikeuden suojaaman materiaalin käytön tietyissä tilanteissa.

Yhdysvaltain tekijänoikeuslainsäädäntö antaa tietyissä tilanteissa mahdollisuuden käyttää tekijänoikeuden muuten suojaamaa materiaalia. Kyse on niin sanotusta fair use – eli kohtuullisen käytön periaatteesta.

Columbian yliopiston Copyright Advisory Officen johtajan, tohtori Kenneth D. Crewsin mukaan fair use -käytäntö on muotoutunut oikeuden päätösten perusteella. Vuonna 1976 se otettiin mukaan Yhdysvaltain uudistettuun tekijänoikeuslainsäädäntöön.

– Laki ei kuitenkaan aseta tarkkoja rajoja, vaan se kirjaa fair use -käytön yleiset periaatteet, Crews sanoo.

Hän esitteli käytäntöä Aalto-yliopiston Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelun ja  IPR University Centerin järjestämässä seminaarissa joulukuussa Helsingissä.

Fair use koskee esimerkiksi mediassa, opetuksessa, tutkimuksessa, opinnäytetöissä ja kirjastojen arkistoinnissa käytettävää tekijänoikeuden suojaamaa materiaalia. Crewsin mukaan lähtökohtana ovat neljä laissa mainittua tekijää, joiden pohjalta kukin käyttötilanne arvioidaan tapauskohtaisesti.

Ensimmäinen arviointikriteeri koskee käytön tarkoitusta – esimerkiksi sitä, onko kyse voittoa tavoittelemattomasta koulutuksesta vai kaupallisesta käytöstä.

Toinen kriteeri käsittelee käytettävän materiaalin luonnetta. Crewsin mukaan fair use -periaatetta on sovellettu esimerkiksi asiateksteihin helpommin kuin kaunokirjallisiin teoksiin. Kolmas arviointikriteeri tarkastelee käytön laajuutta, kuten käytetyn teoksen osan määrää suhteessa kokonaisuuteen.

Neljäs kriteeri tarkastelee mahdollisen fair use -käytön vaikutusta tekijänoikeuden alaisen teoksen kaupalliseen hyödyntämiseen.

– Lopullisesti fair use -säännöksen sallima käyttö ratkeaa vasta tuomioistuinmenettelyssä, eikä vaikuttavien näkökohtien määrittely ei ole aina helppoa. Toisaalta yleisten periaatteiden tasolle jäävä lainsäädäntö on joustava ja mukautuu muutoksiin. Suljetut listat vanhenevat helposti, Crews huomauttaa.

Crewsin johtaman yliopiston tekijänoikeuspalvelun tehtävänä on jakaa käytännönläheistä tietoa tekijänoikeuksista.

Hänen mukaansa fair use -periaate tunnetaan nykyisin varsin hyvin yliopistomaailmassa. Tietämyksen taso kuitenkin vaihtelee.

– Yleinen harhaluulo on, että se sallii tekijänoikeuden suojaaman materiaalin käytön kaikessa opetuksellisessa käytössä.

Copyright Advisory Officen nettisivut (http://copyright.columbia.edu/copyright) ovat suosittu paikka hakea tietoa. Erityisen paljon klikkauksia saa Crewsin laatima Fair Use Check List. Tarkistuslistan avulla voi tehdä alustavan arvion, onko tietyn materiaalin käyttö kohtuullista käyttöä vai ei.

– Tarkistuslista auttaa tekemään vastuullisia päätöksiä, vaikka toki juridisesti oikeaa vastausta ei voi saada ennen kuin oikeus on asian käsitellyt.

Fair use -periaatteen huonoin puoli Crewsin mielestä on juuri se, että viime kädessä asiat ratkaistaan vasta oikeudessa. Riskinä on, että tekijänoikeutta rikkoneelle määrätään mittavat korvaukset.

Miljoonien dollarien korvausvaateista huolestuneita tutkijoita ja opiskelijoita Crews kuitenkin rauhoittelee sillä, että vain ani harva tapaus etenee oikeuteen asti. Se ei olisi taloudellisesti kannattavaa kummallekaan osapuolelle.

– On kuitenkin hyvä, että tekijänoikeudesta keskustellaan, opitaan enemmän ja tarvittaessa muokataan tekemistä niin, ettei kenenkään oikeuksia loukata. Tämä on tervettä dynamiikkaa.

Vaikka fair use -periaate toimii Crewsin mukaan hyvin Yhdysvalloissa, hän ei kuitenkaan halua tyrkyttää sitä eurooppalaisille.

– Rohkaisen kuitenkin kokeilemaan ja kuuntelemaan muiden maiden kokemuksia puolin ja toisin.

Crewsin mielestä Eurooppa voisi ottaa oppia fair use -periaatteen joustavuudesta, joka auttaa pysymään mukana maailman nopeassa muutoksessa. Hän nostaa esimerkiksi Suomen tekijänoikeuslain yksityiskohdan, jonka mukaan tieteellisen esityksen valaisemiseksi saa poikkeussäännöksen nojalla esittää tekijänoikeuden alaisia still-kuvia. Sen sijaan liikkuvan kuvan näyttämistä tieteellisen esityksen yhteydessä poikkeussäännös ei salli.

Tämä luo ongelmia tutkimukselle esimerkiksi tilanteessa, jossa televisiomainontaa tarkastelevan väitöskirjan liitteeksi halutaan tallentaa tarkastelun kohteena olevia televisiomainoksia.

Olisiko vastaava käyttö sallittua Yhdysvalloissa fair use -periaatteen pohjalta?

– Voisi hyvinkin olla. Tarkempi vastaus edellyttää kuitenkin, että selvitetään käyttötilanteen yksityiskohdat ja tarkastellaan niitä laissa mainittujen neljän fair use -kohdan avulla. 

Matti Remes