Europan unionin julkisasiamies – Ei kenraali eikä advokaatti

(IPRinfo 1/2012)

Valmistellessaan IPR-asioita koskevia lausuntoja on EU:n tuomioistuimen julkisasiamies Niilo Jääskinen todennut suomalaisen immateriaalioikeudellisen tutkimuksen korkean tason.

Olen toiminut Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamiehenä lokakuusta 2009. Julkisasiamies – avocat général, Advocate General – on EU-tuomioistuimen täysivaltainen jäsen, mutta hän ei toimi tuomarina vaan ratkaisukokoonpanon puolueettomana ja asiantuntevana neuvonantajana.

Julkisasiamiehen tehtävä on omaksuttu Ranskan ylimmän hallintotuomioistuimen Conseil d’Etat’n esimerkin pohjalta. Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa (entinen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin) ei ole julkisasiamiehiä.

Julkisasiamiehen roolista on usein epätietoisuutta ja suoranaisia väärinkäsityksiä erityisesti niissä EU:n jäsenvaltioissa, joiden ylimmissä tuomioistuimissa ei tunneta vastaavia tehtäviä. Suomalaiselle lukijalle on syytä tähdentää, että julkisasiamiehet eivät toimi esittelijöinä. EU-tuomioistuimessa tämä tehtävä kuuluu esittelevälle tuomarille.

Tärkein ero julkisasiamiehen ja suomalaisten ylimpien tuomioistuinten esittelijöiden välillä on, että suomalainen esittelijä esittelee tuomioehdotuksensa neuvottelusalaisuuden verhossa. EU-tuomioistuimen julkisasiamiehen tehtävän ytimessä on hänen ratkaisuehdotuksensa julkisuus.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tuo EU-tuomioistuimen ratkaisutoimintaan eri vaihtoehtoja selvittelevän ja punnitsevan sekä julkisuuteen tarkoitetun asiakirjan, joka lisää perusteluiltaan usein hiukan lakonisiksi jäävien tuomioiden ymmärrettävyyttä. EU-tuomioistuimessa ei käytetä julkisia äänestyslausuntoja tai tuomarien eriäviä mielipiteitä. Julkisasiamiesinstituution tehtävänä on pienentää tästä aiheutuvaa julkisuusvajetta.

Käytännössä keskeinen osa julkisasiamiehen työtä on vaikuttamista siihen, mihin uomiin uusi oikeuskäytäntö asettuu. Tämä edellyttää kriittistä suhtautumista olemassa olevaan oikeuskäytäntöön ja arvioitavina olevien oikeuskysymysten tarkastelua esillä olevaa asiaa laajemmasta näkökulmasta. Sen sijaan EU-tuomioistuimen julkisasiamies ei valvo mitään etua EU-tuomioistuimessa, ei edes yleistä tai unionin yhteistä intressiä, jonka puolustaminen kuuluu Euroopan komissiolle.

Viidellä suurimmalla jäsenmaalla aina julkisasiamies
Julkisasiamiehiä on nykyisin kahdeksan. Heidät valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Periaatteessa julkisasiamies voidaan valita uudelleen, mutta käytännössä tämä koskee vain viiden suurimman jäsenvaltion julkisasiamiehiä. Kolme julkisasiamiehen tehtävää kiertää kaikkien muiden jäsenvaltioiden kesken. Lissabonin sopimuksen mukaan julkisasiamiesten lukumäärää voidaan lisätä kolmella. Tuolloin myös Puola saisi pysyvän julkisasiamiehen ja kaksi muuta paikkaa lisättäisiin rotaatioon.

Julkisasiamiehillä – kuten tuomareillakin – on apunaan kabinetti. Julkisasiamiehen kabinettiin kuuluu neljä julkisasiamiehen itsensä valitsemaa lakimiesavustajaa sekä enintään kolme sihteeriä. Kabinetissa voi olla myös lakimiestutkinnon jo suorittanut määräaikainen harjoittelija.

Perussopimuksen mukaan “Julkisasiamiesten tehtävänä on täysin puolueettomina ja riippumattomina esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka tuomioistuimen perussäännön mukaan vaativat heidän myötävaikutustaan.” Vuonna 2003 toteutetun uudistuksen jälkeen julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta ei tarvitse pyytää, jos asiassa ei ilmene uutta oikeuskysymystä.

EU-tuomioistuin ratkaisee jo yli puolet asioista ilman julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta. Julkisasiamiesten näkökulmasta muutos merkitsee sitä, että kaikki nykyiset ratkaisuehdotukset koskevat vaikeita ja monimutkaisia asioita. Käytännön menettely on se, että ensimmäinen julkisasiamies määrää jokaiselle EU-tuomioistuimessa vireille tulleelle asialle julkisasiamiehen sen jälkeen, kun tuomioistuimen presidentti on määrännyt asialle esittelevän tuomarin.

Kirjoittamattomana joskaan ei aivan poikkeuksettomana sääntönä on, että julkisasiamies ei osallistu omaa jäsenvaltiotaan koskevien asioiden käsittelyyn.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus julkistetaan julistamalla sen johtopäätösosa suullisessa istunnossa. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen jälkeen ratkaisukokoonpano aloittaa esittelevän tuomarin johdolla tuomiota koskevat neuvottelut. Tutkimusten mukaan EU-tuomioistuin noudattaa noin 80 prosentissa tapauksia tuomioistuin julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta ainakin lopputuloksen suhteen.

Suomalainen IPR-tutkimus tasokasta
IPR-asiat tulevat EU-tuomioistuimeen yleensä joko valitusasioina tai ennakkoratkaisuasioina. Valitusasioissa muutoksenhaun kohteena on EU:n yleisen tuomioistuimen päätös, jonka kohteena on sisämarkkinoiden yhdenmukaistamisviraston (OHIM) tavaramerkkiasiassa antama ratkaisu. EU-tuomioistuimessa tavaramerkkivalitus voi enää koskea pelkkiä oikeuskysymyksiä. Näissä asioissa ei julkisasiamiehen lausuntoa yleensä pidetä tarpeellisena.

Ennakkoratkaisuasian käynnistää jäsenvaltion kansallisen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisupyyntö. Menettelyn kohteena oleva oikeuskysymys voi liittyä esimerkiksi tavaramerkkiin, tekijänoikeuteen, patenttioikeuteen tai kasvinjalostajan oikeuteen. Viimeaikaisessa oikeuskäytännössä ovat korostuneet immateriaalioikeuksien suhteet teknologiseen kehitykseen kuten tavaramerkki- ja tekijänoikeuksien asemaan internetin sähköisten palvelujen tarjoamisessa ja patenttioikeuden soveltamiseen geeniteknologian alalla.

Myös omat, IPR-kysymyksiin liittyvät, julkisasiamiehen lausuntoni ovat usein liittyneet immateriaalioikeuksien ja uuden teknologian rajapinnoilla ilmeneviin kysymyksiin. Esimerkiksi asiassa L’Oréal ym. (C-324/09) oli kysymys tavaramerkinhaltijan ja sähköistä markkinapaikkaa ylläpitävän toimijan (eBay) oikeuksien rajaamisesta. Asiassa Interflora (C-323/09) puolestaan tarkennettiin tavaramerkkioikeuden ja internetin avainsanamainonnan välistä oikeuskäytäntöä.

Airfeeld-tapaus (C-431/09 ja 432/09) koski puolestaan TV-ohjelmien oikeudenhaltioiden asemaa tilanteessa, jossa maanpäällisessä verkossa jaettavista TV-lähetyksistä muodostetaan kanavapaketteja, joita jaellaan samanaikaisesti satelliitin avulla katsojille, jotka ovat hankkineet kanavapaketin seuraamisen mahdollistavan älykortin. Vielä vireillä olevassa asiassa Bonnier (C-461/10) tarkentuu immateriaalioikeuden haltijan prosessuaalisen oikeussuojan suhde henkilötietojen suojaan tilanteessa, jossa tuomioistuinta pyydetään määräämään teleoperaattori paljastamaan tekijänoikeuden haltijalle henkilö, jonka nimissä tietty IP-osoite on.

IPR-asioita koskevia julkisasiamiehen lausuntoja valmistellessani olen todennut suomalaisen immateriaalioikeudellisen tutkimuksen korkean tason. Erityisesti uuteen teknologiaan liittyvissä kysymyksissä suomalaiset nuoret IPR-oikeuden tutkijat ovat tutkimuksen etulinjassa, minkä vuoksi olen voinut suoraan hyödyntää heidän tuloksiaan työssäni. Minusta olisi tärkeää, suomalaisen korkeatasoisen IPR-oikeustutkimuksen tuloksia julkaistaisiin myös muilla kielillä kuin suomeksi tai ruotsiksi. Näin ne saavuttaisivat nykyistä laajemman lukijakunnan.

Niilo Jääskinen
Julkisasiamies
Euroopan unionin tuomioistuin