Euroopan tavaramerkkijärjestelmä ja pk-yritykset

(IPRinfo 4/2011)

Max Planck Instituutin selvityksessä ehdotetaan muun muassa tavaramerkkidirektiiviä ja yhteisömerkkiä koskevien asetusten täydentämistä.

Pienten ja keskisuurten yritysten eli pk-yritysten merkitys kasvaa työllistäjinä ja uusien ideoiden tuottajina Euroopan haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa. Onko tämä otettu huomioon maaliskuussa 2011 julkaistussa Euroopan tavaramerkkijärjestelmää koskevassa Max Planck Instituutin (MPI) Euroopan tavaramerkkijärjestelmän toimivuutta koskevassa selvityksessä?

Laajassa ja ansiokkaassa selvityksessään MPI analysoi EU-tavaramerkkijärjestelmän ja kansallisten tavaramerkkijärjestelmien kosketus- ja yhtymäkohtia. Siinä pohditaan muun muassa jo saavutettua harmonisointitasoa, kansallisten järjestelmien lisäharmonisoinnin tarvetta, jäsenvaltioiden panosta EU-järjestelmän toimivuuden edistämiseksi sekä yhteistyömahdollisuuksia EU:n sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (OHIM) ja kansallisten toimistojen välillä tavaramerkkijärjestelmän tehostamiseksi.

Selvityksen toinen tavoite on arvioida yhteisötavaramerkin toimivuutta, johon sisältyy merkin hallinnointi OHIMin toimesta. Tärkeänä taustatekijä on EU-tavaramerkin menestys ja sen seurauksena kansallisten rekisteröintien ja tulojen väheneminen. OHIMin ylijäämä on tällä hetkellä noin 400 miljoonaa euroa.

Selvityksen taustalla perusteellinen kartoitus
MPI suoritti Allensbach Instituutin avustamana käyttäjäkyselyn, sai lausuntoja yhteensä 17 eri tavaramerkkijärjestöltä, vieraili noin puolessa kansallisista toimistoista, sai kirjallista palautetta sekä suoritti yksityiskohtaisen oikeudellisen analyysin tavaramerkkijärjestelmistä. Lisäksi Münchenissä sijaitsevan Ludwig-Maximilian -yliopiston taloudellisen tiedekunnan osa, INNO-tec, teki taloudellisen analyysin eräistä EU-tavaramerkkijärjestelmän piirteistä. Selvityksen julkaisemisen jälkeen MPI:n edustajat ovat osallistuneet lukuisiin eri järjestöjen aihetta käsitteleviin seminaareihin ja kokouksiin.

Oikeudellista analyysia suorittaessaan ja ehdotuksia tehdessään MPI on kiinnittänyt huomiota häiriintymättömän kilpailun (undistorted competition) periaatteeseen. Analyysissa tarkastellaan uusien tavaramerkkien rekisteröintimahdollisuutta sekä perusajatusta yhteisötavaramerkin yhtenäisyydestä (unitary character) eli tavaramerkin voimassaoloa samoin edellytyksin koko yhteisön alueella. Lisäksi lähtökohtana on ollut yhteisötavaramerkin ja kansallisten järjestelmien rinnakkaisuus (co-existence).

Muutoksia tavaramerkkiasetukseen ja-direktiiviin
Selvityksessä päädytään muun muassa ehdottamaan tavaramerkkidirektiiviä ja yhteisömerkkiä koskevien asetusten täydentämistä. Tarkoituksena on kohottaa kansallisten järjestelmien harmonisoinnin astetta ja hienosäätää varsin toimivaksi katsottua tavaramerkkiasetusta. MPI toteaa, että vaikka direktiivillä ei pystytäkään luomaan todellisia sisäisiä markkinoita, harmonisoinnille ei ole vaihtoehtoa. Tämä edellyttää sekä EU-tuomioistuimen ohjausta että kansallisten käytäntöjen harmonisointia.

Ehdotus direktiivin vapaavalintaisten artiklojen muuttamisesta pakollisiksi tarkoittaisi esimerkiksi kansallisia lakeja laajempaa suojaa laajalti tunnetuille tavaramerkeille. Lisäksi ehdotetaan, että direktiiviin tulee sisällyttää sääntöjä tavaramerkkiprosessista. Niiden tulisi mahdollisuuksien mukaan olla yhdenmukaiset asetuksen säännösten kanssa.

OHIMin ja kansallisten toimistojen välistä yhteistyötä olisi tiivistettävä luomalla yhteiset tavaramerkkien tutkintaa ja käsittelyä koskevat ohjeet niiltä osin kuin kansalliset ja yhteisösäännöt ovat identtiset. Merkille pantava ehdotus on perustaa OHIMin ja kansallisten toimistojen edustajista koostuva luokituksia käsittelevä komitea, jonka tehtävänä olisi käsitellä yhteisiä tavaramerkkiluokkia koskevia kysymyksiä ja tehdä päätöksiä niiden osalta. Yhteinen koulutus käsittelijöille ja tutkimusrahan myöntäminen löytyvät myös ehdotusten joukosta.

Käyttäjät vaikuttavat varsin tyytyväisiltä yhteisötavaramerkin antamaan suojaan. MPI:n ehdotukset ovat varovaisia, ehkä liiankin varovaisia koko Euroopan tavaramerkkijärjestelmän toimivuutta ajatellen.

Maksu jokaisesta tavaramerkkiluokasta
Eniten keskustelua ovat herättäneet käyttöpakon territoriaalinen ulottuvuus sekä niin sanottu ruuhkautumisilmiö OHIMin rekisterissä.

Ensin mainitun osalta MPI jättää kysymyksen EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön varaan. Selvityksessä tuetaan vahvasti tulkintaa, joka ei kiinnitä huomiota poliittisiin eli kansallisvaltioiden maantieteellisiin rajoihin.

MPI ehdottaa nykysäännöistä poiketen, että jokaisesta tavaramerkkiluokasta tulee suorittaa erillinen maksu ja hakijan on tarkennettava hakemustansa, ellei luokkaotsikko kata hakijan tarkoittamia tavaroita tai palveluja. MPI ei kuitenkaan ole löytänyt selviä todisteita siitä, että rekisteri olisi ruuhkautunut, mutta tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan haluta sulkea pois. Eräänä viimekäden keinona se näkee, että hakijan tulisi antaa julistus käyttötarkoituksesta (declaration of intent to use) rekisteröintihakemuksen yhteydessä. MPI toteaa tosin, että yhteisötavaramerkki perustuu eri filosofiaan kuin esimerkiksi yhdysvaltalainen järjestelmä, jossa julistuksen käyttöä edellytetään.

Komissio on selvityksen perusteella ryhtynyt valmistelemaan sekä tavaramerkkidirektiivin että -asetuksen muutosehdotuksia. Viimeisimmän tiedon mukaan ehdotukset tulevat vasta vuoden 2012 alkukeväästä.

Pk-yritysten tavaramerkkitarpeet
Vuoden 2005 alussa voimaan tulleen suosituksen 2003/361/EC mukaan keskisuuressa yrityksessä on enintään 250 työntekijää eikä sen liikevaihto ylitä 50 miljoonaa euroa. Pienen yrityksen osalta luvut ovat vastaavasti 50 henkilöä ja 10 miljoonaa euroa. Näiden määritelmien mukaiset yritykset vastaavat noin 99 prosenttia kaikista EU:ssa toimivista yrityksistä ja ne työllistävät noin 90 miljoonaa henkeä. Näiden yritysten yhteinen liikevaihto, verrattuna Suomen vastaaviin lukuihin, muodostanee noin puolet kaikkien yritysten liikevaihdosta ja noin 60 prosenttia työpaikoista.

Pk-sektori on siten oleellinen osa EU:n elinkeinoelämää. Valtaosaltaan pk-yritykset toimivat yhden tai korkeintaan muutaman valtion puitteissa, mutta niiden joukosta löytyy myös kansainvälisiä toimijoita. Tämä tarkoittaa, että kansalliset tavaramerkkijärjestelmät ovat näille yrityksille ensisijaisia. Nopeasti laajenevien yritysten osalta EU-rekisteröinti voi tulla ajankohtaiseksi, mutta ne tarvitsevat harvemmin 27 jäsenvaltiota kattavaa tavaramerkkisuojaa. Silloin niin sanottu kansainvälinen rekisteröinti on usein tarkoituksenmukaisempi. Yhteisötavaramerkki palvelee parhaiten isoja eli niin sanottuja LSE-yrityksiä (Large Scale Enterprises).

Yksi koko ei sovi kaikille
MPI:n ehdotus lisätä kansallisten järjestelmien, sääntöjen ja käytäntöjen harmonisointia on hyvin linjassa pk-yritysten tarpeiden kanssa. Samat säännöt käsittelyineen ja käytäntöineen helpottavat merkittävästi yritysten asemaa transaktiokustannusten alentuessa. Sitä vastoin ei ole tehokasta eikä tarkoituksenmukaista, että pk-sektori lisää yhteisömerkin käyttämistä, koska se on kansallista tavaramerkkiä helpommin rekisteröitävissä. Tämä on omiaan ruuhkauttamaan OHIMin rekisteriä, hidastamaan sen toimintaa ja vähentämään markkinoiden tehokkuutta.

Tältä osin olisin odottanut vähän rohkeampia ehdotuksia MPI:n taholta. Yhteisötavaramerkkihän muovattiin alun perin houkuttelevammaksi siinä pelossa, ettei se saa riittävää huomiota. Koska näin ei kuitenkaan ole käynyt, olisi varsin perusteltua laajentaa estetutkimusta ja nostaa rekisteröintivaatimuksia esimerkiksi käyttöaikomusjulistuksen tapaan. Lisäksi uusimisen edellytyksenä tulisi käsitykseni mukaan, olla käyttönäyttö. Kyse olisi enemmänkin yhteisötavaramerkin sääntöjen “normalisoimisesta” kuin niiden huonontamisesta tai yhteisömerkin suojan parantamisesta.

Tavaramerkin ensisijainen tehtävä ei ole integraation lisääminen
EU:ssa unohtuu helposti, että tavaramerkkien eräänä tärkeänä tehtävänä on tarjota yrityksille keino erottaa omat tavaransa tai palvelunsa kilpailijoiden tavaroista tai palveluista eikä toimia integroinnin lisäämisen välineenä. Ottaen huomioon, että sisämarkkinat myös MPI:n selvityksen mukaan ovat vielä varsin hajanaiset, voi olla suuri kiusaus keskittyä yhteisömerkkiin kansallisten järjestelmien kustannuksella. Vaikka MPI:n selvityksessä korostetaan rinnakkaisolon periaatetta, varovainen suhtautuminen yhteisömerkin “normalisoimiseen” henkii mielestäni tämäntyyppistä ajattelua. Työhän on komission tilaama.

MPI:n selvitys on ansiokas, ja se luo hyvän pohjan meneillään olevalle tavaramerkkikeskustelulle. Nyt on jo havaittavissa merkkejä siitä, että eräät käyttäjätahot ovat asettuneet puolustusasemiin eli olemassa olevasta sääntelystä ei haluta luopua. Euroopan taloudellisen kehityksen kannalta on järkevää suhtautua avoimesti innovaatioihin ja niiden tekijöihin, kuten pk-yrityksiin, eikä antaa olemassa olevien sääntöjen toimia hidasteena. Koska lainsäädäntö useimmiten laahaa kehityksen jäljessä, pitää tältä osin olla valppaana.

Max Oker-Blom
Dosentti, KTT, OTL

Study on the Overall Functioning of the European Trade Mark System presented by Max Planck Institute for Intellectual Property and Competition Law Munich
http://ec.europa.eu/internal_market/indprop/docs/tm/20110308_allensbach-study_en.pdf