Äänimerkistä tavaramerkkinä Suomessa ja Euroopan yhteisössä

(IPRinfo 2-2000)

Tavaramerkkinä käytetään tyypillisesti sana- tai kuviomerkkiä. Tämä on luonnollista, koska niiden käyttömahdollisuudet ovat hyvät. Sana- ja kuviomerkkejä on helppo liittää suojattuihin tuotteisiin ja markkinoinnissa niiden hyödyntäminen on helppoa.

Edellä kerrottu on kuitenkin muuttumassa vanhanaikaiseksi. Tämä johtuu teknisesti nopeasti kehittyvästä yhteiskunnasta. Kehityksestä johtuen elinkeinonharjoittajille avautuu uusia mahdollisuuksia kehittää uudenlaisia tuotteita ja palveluita. Esimerkkinä voidaan mainita Internet-palvelut. Niitä käytetään tietokoneen tai matkapuhelimen avulla ja ääni on olennainen osa tässä toiminnassa. Samalla elinkeinonharjoittajille on tullut mahdolliseksi perinteisten sana- ja kuviomerkkien ohella hyödyntää ääntä tavaramerkkinä.

Sen lisäksi, että tekninen kehitys on mahdollistanut äänen esittämisen kohderyhmälle tavaramerkkinä, se on myös helpottanut äänen esittämistä graafisesti. Ääniaaltopiirroksena voidaan esittää kaikkia kuviteltavissa olevia ääniä, joten merkkivalikoima ei rajoitu yksinomaan nuoteilla esitettyihin sävelmerkkeihin.1

Äänimerkin tarve supistuvilla tavaramerkkimarkkinoilla kasvaa koko ajan. Markkinoiden supistuminen koskee erityisesti sanamerkkejä, koska uusia merkkejä rekisteröidään ja vakiinnutetaan jatkuvasti. Tämä synnyttää uusia estemerkkejä, joten rekisteröinti- tai vakiintumiskelpoisen tavaramerkin keksiminen on yhä hankalampaa.

Äänimerkki on hyvä tavaramerkki myös siksi, että se on erottamiskykyinen. Esimerkiksi sävelmerkin on varsin vaikea kuvitella ilmaisevan tavaran lajia tai laatua taikka olevan kuvaileva.2 Äänimerkki voi olla hyvin suggestiivinen eli mielikuvia herättävä, mikä on sallittua rekisteröintikelpoiselle merkille. Käytännön tavaramerkkisuojauksessa voi usein havaita, että erottamiskykyyn ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota merkkiä kehitettäessä.

Suojaaminen Suomessa

Äänimerkin suojaaminen tuli Suomessa mahdolliseksi vasta vuonna 1993, jolloin TMerkkiL 1.2 §:n muutoksella 25.1.1993/39 Suomen lainsäädäntöä muutettiin vastaamaan Euroopan yhteisön tavaramerkkidirektiiviä. Tuolloin säännökseen lisättiin vaatimus, että tavaramerkin tulee olla graafisesti esitettävissä. Lain esitöissä todettiin, että myös ääni voi saada tavaramerkkisuojaa.3 Ennen lainmuutosta vallitsi siis tilanne, jolloin äänen suojaaminen ei ollut mahdollista. Vaikka TMerkkiL 1.2 § sisälsi kuvion merkkityyppinä, ei sen katsottu oikeuttavan ääntä kuvaavan graafisen merkin ja siihen liittyvän äänen suojaamiseen. Suojaa ei voinut saada vakiintumisenkaan kautta.

Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) tavaramerkkirekisteriin oli 13.3.2000 merkitty yhteensä kuusi äänimerkin suojausta. Neljä niistä oli edennyt rekisteröintiin asti ja kaksi oli hakemusvaiheessa.4 Määrä ei ole suuri kaikkiin tavaramerkkihakemuksiin ja -rekisteröinteihin verrattuna, mutta edellä kirjoitetun perusteella määrän voisi olettaa kasvavan.

Hakemusmenettely

PRH:n rekisteröintikäytäntönä on, että hakijan tulee toimittaa hakemuksen liitteenä äänitallenne, josta ilmenee tarkasti, millainen äänimerkki tosiasiassa on. Tämä käytäntö perustuu TMerkkiA 10.1 §:ään ja sitä voidaan puolustaa monella eri perusteella.

Jos äänimerkki suojattaisiin ainoastaan siten, että hakemusvaiheessa olisi toimitettu pelkkä graafinen merkki, kuten nuotit, ei voitaisi sanoa millaiselta äänimerkki kuulostaa. Varsinainen tavaramerkki olisi siis epätarkasti määritelty. Tilannetta voidaan verrata musta-valkoisen kuviomerkin suojaamiseen, joka yhä vakiintuneena olevan käytännön mukaan antaa suojan kaikissa väreissä. Koska ei voida sanoa millainen ääni graafiseen merkkiin liittyy, olisi suojan tulkittava kattavan esimerkiksi sävelmerkin kaikilla mahdollisilla soittimilla soitettuna. Suoja-ala olisi näin ollen hyvin laaja. Jos sen sijaan, kuten nykyinen käytäntö on, äänitallenne on liitetty hakemukseen, merkki on tarkasti määritelty. Suojaa ei saa kuin se merkki, joka on PRH:lle esitetty. Suojaus on suppeata.

Jos laaja suojaus olisi mahdollista, se estäisi kaikkien samalla tai samankaltaisella graafisella merkillä esitettyjen muiden äänimerkkien suojaamisen, koska olisi olemassa vaara, että merkit esimerkiksi samoilla instrumenteilla soitettuna kuulostaisivat toisiinsa sekoitettavissa olevilta. Kun äänitallenne on toimitettu PRH:lle, virasto voi tehdä kahden graafisesti samankaltaisen merkin välillä sekoitettavuusvertailua. Myös ulkopuoliset voivat halutessaan tutustua merkkiin. Näin esimerkiksi väitetoimia harkitseva voi saada tarkempaa tietoa siitä, onko väitteen tekeminen aiheellista.

Suhde tekijänoikeuteen

Äänimerkin kohdalla herää helposti kysymys siitä, mikä on tavaramerkki- ja tekijänoikeuden välinen suhde. Äänimerkkinä oleva sävellys nimittäin ylittää helposti teostason.5 Kaksoissuojan olemassaoloa on pidetty yleisesti mahdollisena, joten tavaramerkki voi nauttia molempien oikeuksien antamaa suojaa.

Tekijänoikeus saa merkitystä tavaramerkin suojauksessa TMerkkiL 14.1 §:n 5 kohdan vuoksi. Siinä todetaan, että tavaramerkkinä ei saa rekisteröidä sellaista merkkiä, joka loukkaa toisen tekijänoikeudella suojatun teoksen nimeä tai tekijänoikeutta.

Nimen loukkaaminen ei äänimerkin osalta tule kysymykseen, koska äänimerkin suojattavana elementtinä on kuultavissa oleva ääni. Äänimerkille mahdollisesti annettu nimi ei vaikuta asiaan, koska nimi on äänimerkin yksilöintiin liittyvä seikka. Se ei nauti tavaramerkkisuojaa.

Sitä vastoin tekijänoikeuden loukkaus voi estää rekisteröinnin. Loukkaus todetaan TekijäL:a koskevan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan.6 Tekijänoikeuden loukkaus voi kohdistua joko tekijän taloudellisiin tai moraalisiin oikeuksiin. Taloudellisten oikeuksien loukkauksesta voidaan esimerkkinä mainita toisen tekijänoikeudella suojatun sävellysteoksen käyttäminen äänimerkkinä ja sen esittäminen kuluttajille markkinoinnissa. Jos äänimerkin kehittelyssä teosta on muutettu tekijää loukkaavalla tavalla, kyse on moraalisten oikeuksien loukkauksesta. Loukattu tekijänoikeudenhaltija voi tehdä väitteen äänimerkkihakemusta vastaan tai, jos merkki on jo rekisteröity, hän voi nostaa myös TMerkkiL 25 §:ään perustuvan mitätöintikanteen. Lisäksi oikeudenhaltija voi ryhtyä TekijäL 7 luvun tai RL 49:1:n mukaisiin toimiin.

Äänimerkin rekisteröinnin hakija voi esittää jo hakemusvaiheessa tekijänoikeudenhaltijan suostumuksen, joka TMerkkiL 14.2 §:n nojalla mahdollistaa rekisteröinnin. Hakija voi esittää myös selvityksen siitä, että tekijänoikeudet ovat siirtyneet hakijalle. Tekijän moraaliset oikeudet, joita tekijä ei voi luovuttaa elinaikanaan, saattavat silti olla taustana loukkaukselle.7

Käytännön rekisteröintitoiminnassa tekijänoikeudelle ei juuri anneta merkitystä. Ainakin runsaasti suojattujen kuviomerkkien osalta tilanne on tämä, vaikka osaan niistä voi kohdistua tekijänoikeus. Kokonaan vailla merkitystä TMerkkiL 14.1 §:n 5 kohta ei kuitenkaan ole. Tästä on hyvänä osoituksena 4.6.1999 annettu PRH:n ratkaisu, jossa vakiintunut tavaramerkkioikeus joutui väistymään tekijänoikeuden tieltä.8 Tulisiko PRH:n sitten aina vaatia, että hakija esittää tekijän suostumuksen? Vastaavantyyppisiä suostumuksia esitetään käräjäoikeuksissa päivittäin, kun tehdään kiinnitysten järjestelyjä. Suostumuksillaan panttioikeudenhaltijat ja muut maanomistajat antavat luvan heidän oikeuksiaan heikentäviin kirjaamistoimiin. Menettely ei ole ratkaisevasti hidastanut asioiden käsittelyä käräjäoikeuksissa. Suhtaudun tähän menettelyyn perustuvaan PRH:n käytännön muuttamiseen kuitenkin pidättyvästi. Syynä on se, että tekijän suostumuksen tarpeellisuus on huomattavasti vaikeammin määriteltävissä kuin käräjäoikeuden kirjaamisasioissa. Pitäisin parempana sitä, että PRH puuttuisi vain hyvin ilmeisiin loukkaustapauksiin ja päävastuu loukkauksien valvonnassa jätettäisiin tekijöille ja tekijänoikeuksien muille haltijoille. Oma ongelmansa asiassa on myös se ratkaisuforumiin liittyvä seikka, onko PRH oikea paikka tulkinnallisten tekijänoikeusasioiden käsittelylle vai tulisiko sellaiset asiat käsitellä tuomioistuimessa. Kiistatonta kuitenkin on, että TMerkkiL 14.1 §:n 5 kohta antaa PRH:lle vallan käsitellä tavaramerkkeihin liittyviä tekijänoikeudellisia asioita.

Suojaaminen Euroopan yhteisön tavaramerkkinä

Yhteisön tavaramerkkivirastossa (SMHV, engl. OHIM) on 21.3.2000 ollut vireillä seitsemän äänimerkin suojaamisasiaa.9 Yhteisön tavaramerkkinä (CTM) voidaan neuvoston asetuksen nro 40/94 nojalla rekisteröidä mikä tahansa tunnusmerkki, joka voidaan esittää graafisesti ja joka on erottamiskykyinen (4 Art.). Äänimerkkikin voi siis saada tavaramerkkisuojaa.

Hakemuksen liitteenä tulee olla graafinen merkki ja selitys siitä, että merkki sisältää äänen. Äänitallenteen tai kirjallisen selityksen toimittaminen on vapaaehtoista. Sekoitettavuusarvioinnin kannalta tallenteen toimittaminen on suotavaa.10

Tekijänoikeuden osalta lainsäädäntö poikkeaa suomalaisesta, koska toisen tekijänoikeus ei voi lainkaan olla rekisteröinnin esteenä. Relatiivisiin eli väitteenvaraisiin rekisteröintiesteisiin ei sisälly tekijänoikeuteen viittaavaa säännöstä. OHIM:n ei siis tarvitse lainkaan suorittaa tekijänoikeudellista arviointia äänimerkin hakemuskäsittelyssä. Arviointi on puhtaasti tavaramerkkioikeudellista. Toisaalta väiteperusteena ei voi olla se, että äänimerkki loukkaisi väitteentekijän tekijänoikeutta. Tekijänoikeudenhaltija voi vasta rekisteröinnin jälkeen vaatia yhteisön tavaramerkin julistamista mitättömäksi. Vaatimus tehdään OHIM:lle tai sitten se voi olla vastakanteena loukkausoikeudenkäynnissä (52 Art. 1 kohta).

Markku Tuominen, VT
Lakimies
Benjon Oy

Seija Saaristo

Viitteet:
1 Tanskassa on rekisteröity kaksi merkkiä, joissa on kyse puheäänestä. Tavaramerkkien rekisteröintinumerot ovat VR 1998 00524 ja VR 1999 04561. Myös Euroopan yhteisön tavaramerkkihakemus numero 143891 sisältää leijonan karjaisun, joka on esitetty ääniaaltoja esittävänä graafisena merkkinä.
2 Tästä ovat kylläkin poikkeuksena sellaiset äänimerkit, joita käytetään äänen tuottavan laitteen tavaramerkkinä. Ks. asiasta tarkemmin tämän artikkelin kirjoittajan äänimerkkejä koskevaa esitystä, joka julkaistaan Turun yliopiston “Teollisoikeudellisia kirjoituksia IV” -julkaisussa lähiaikoina.
3 Ks. HE 1992:302 yksityiskohtaiset perustelut 1. kohta (http://www.eduskunta.fi/).
4 Hakemus- ja rekisteröintinumerot ovat: T1999 02069, T1999 02070, 136107, 136269, 214689 ja 216030.
5 Ks. Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus & Lähioikeudet. Toinen, uudistettu painos. Jyväskylä 1999. S. 61 (Haarmann).
6 Ks. HE 1993:94 jakso 1.18.2. (http://www.eduskunta.fi/) sekä Haarmann s. 247.
7 Ks. Haarmann s. 211 ja 214.
8 Ratkaisua on kommentoinut Mansala, Marja-Leena tämän lehden numerossa 1/1999.
9 Hakemusnumerot ovat seuraavat (hakija on merkitty sulkuihin): 143891 (Metro-Goldwyn-Mayer Lion Corporation), 907527 (European Broadcasting Union (EBU)), 919050 (COFINOGA), 1040955 (Nokia Corporation), 1062942 (Dolby Laboratories Licencing Corporation), 1312008 (TWENTIETH CENTURY FOX FILM CORPORATION) ja 1416858 (Deutsche Telekom AG).
10 Nokkanen, Helena (OHIM), puhelinhaastattelu 12.4.2000.