Yleisön saataville saattamisen käsite täsmentyy – EU-tuomioistuimen ratkaisut 15.3.2012

21.3.2012
Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut 15.3.2012
Asiat C-135/10 ja C-162/10
Pääasioiden osapuolet: The Società Consortile Fonografici (SCF) v. M. Del Corso
Phonographic Performance (Ireland) Limited (PPL) v. Ireland ja Attorney General
Direktiivit: 92/100/ETY (vuokraus- ja lainausdirektiivi, kodifioitu 2006/115/EY) ja 2001/29/EY (tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi).

Hammaskirurgi M. Del Corso oli soittanut yksityisellä hammaslääkärivastaanotollaan taustamusiikkina suojattuja teoksia radiosta asiakkaiden läsnä ollessa. Lähioikeuskorvauksien hallinnoija SCF oli nostanut kanteen Del Corsoa vastaan, sillä tämä ei ollut suorittanut äänitteiden käytöstä kohtuullista korvausta.

Italian kansallinen tuomioistuin oli pyytänyt Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT) ennakkoratkaisua siitä, oliko äänitteiden maksutonta levittämistä itsenäisen ammatinharjoittajan hammaslääkärin vastaanotolla pidettävä direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna ”yleisölle välittämisenä” tai ”yleisön saataville saattamisena”. Levittäminen tapahtui siten, että potilaat kuuntelivat äänitteitä toimenpideaikanaan omasta tahdostaan riippumatta.

EUT totesi ensinnäkin, että yleisölle välittämisen käsitettä tulee tulkita kansainvälisten sopimusten antamassa valossa. Tapauskohtaisessa arvioinnissa tulee ottaa huomioon useita toisiaan täydentäviä ja epäitsenäisiä arviointiperusteita. Keskeisenä unionin oikeuskäytännössä on pidetty ensinnäkin käyttäjän keskeistä roolia, jossa tämä tietoisella toiminnallaan saattaa äänitteen yleisön saataviin. Toiseksi direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan ”yleisöllä” tarkoitetaan rajoittamatonta määrää potentiaalisia vastaanottajia, joita on oltava kuitenkin huomattava määrä. Kolmantena arviointiperusteena on otettava huomioon yleisölle tapahtuva välittäminen mahdollisesti voiton tavoittelemisen tarkoituksessa.

Näihin arviointikriteereihin viitaten EUT katsoi, ettei yksityisellä vastaanotolla potilaiden tahdosta riippumatonta ja ilmaiseksi tapahtuvaa äänitteiden välittämistä voitu pitää unionin oikeudessa tarkoitettuna yleisölle välittämisenä. Potentiaalisia vastaanottajia arvioitaessa hammaslääkärin vastaanotolla samanaikaisesti olevien potilaiden määrää oli pidettävä rajoitettuna ja merkityksettömänä. Äänitteiden välittämisellä ei myöskään tavoiteltu voittoa, sillä potilaat saapuivat hammaslääkärin vastaanotolle täysin muusta syystä. Tällainen käyttö ei siten luo äänitetuottajille oikeutta korvaukseen.

Hotellitoiminnan harjoittajan on suoritettava kohtuullinen korvaus 

Unionin oikeuden mukaan jäsenvaltioilla on mahdollisuus säätää rajoituksesta korvaukseen yksityisen käytön tilanteissa. Asiassa C-162/10 äänitteiden tuottajia edustava yhteisvalvontajärjestö PPL oli nostanut Irlantia vastaan kanteen, sillä sen mukaan Irlanti oli rikkonut unionin oikeutta vapauttaessaan hotellitoiminnan harjoittajat maksamasta korvausta lisensoitujen äänitteiden käytöstä hotellihuoneissa. 

EUT katsoi, että hotellitoiminnan harjoittaja, joka varustaa hotellihuoneet televisio- tai radiovastaanottimilla on direktiivin 2006/115/EY 8 artiklassa tarkoitettu ”käyttäjä”, joka ”välittää yleisölle” äänitteen. Hotellitoiminnan harjoittaja täyttää tällaisella toiminnallaan asiassa C-136/10 SCF v Marco Del Corso määritellyt arviointikriteerit. Toimijan rooli on keskeinen, sillä hotellin asiakkaat voivat kuunnella ja katsella äänitteitä nimenomaan toimijan tietoisen toiminnan vuoksi. Potentiaalisten hotellivieraiden lukumäärä ei myöskään ole rajoitettu ja määrää on pidettävä myös melko huomattavana. Toiminnalla voidaan myös katsoa tavoiteltavan taloudellista hyötyä.

Tällainen toimija on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen lähetystoiminnan harjoittajan maksaman kohtuullisen korvauksen lisäksi. Unionin oikeus ei salli jäsenvaltioiden vapauttavan tällaisen toiminnan harjoittajia suorittamasta kohtuullista korvausta. (HKM)