Yksityisen kopioinnin poikkeus soveltuu ainoastaan laillisista lähteistä tehtyihin kopioihin

14.2.2014
Tammikuun 9. päivänä 2014 julkisasiamies Cruz Villallón julkaisi ratkaisuehdotuksen tapauksesta Case C-435/12 ACI Adam. Asia koski Alankomaiden ennakkoratkaisukysymystä tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) 5 artiklan 2 kohdan rajoitusperusteiden laajuudesta yksityisessä kopioinnissa ja säännöksen soveltuvuudesta laittomista lähteistä tehtyihin kopioihin.

Alankomaiden lainsäädäntö mahdollistaa teoksen kopioinnin, edellyttäen, että kappale valmistetaan ilman kaupallista hyötymistarkoitusta henkilön omaan käyttöön tai opintoja varten. Alankomaiden korkein oikeus (Hoge Raad der Nederlande) pohti voisiko lain tulkinta soveltua myös laittomista lähteistä tehtyihin kopioihin, kuten internetistä ladattuihin teoksiin. Korkein oikeus haki direktiivin tarkoituksen vastaiselle tulkinnalle ohjausvaikutusta ennakkoratkaisumenettelystä.

 Sovelletaanko tietoyhteiskuntadirektiivin artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta kaikkeen kappaleen valmistamiseen sen lähteen laillisuudesta riippumatta vai voidaanko sitä soveltaa sitä vastoin ainoastaan kappaleen valmistamiseen lähteistä, jotka ovat itsessään laillisia. Voiko kolmivaiheisen testin soveltaminen johtaa siihen, että 5 artiklan 2 kohtaan perustuvan poikkeuksen soveltamisalaa laajennetaan, vai voidaanko testin soveltamisella ainoastaan rajoittaa poikkeuksen ulottuvuutta?

Julkisasiamies painotti ratkaisuehdotuksessaan, että kansallisen poikkeuksen yksityisessä kopioinnissa on oltava yhteensoveltuva mainitun 5 artiklan 2 kohdan (b) vaatimusten kanssa. Sen on myös samanaikaisesti vastattava 5 artiklan 5 kohdassa vahvistettuja kolmivaihetestin vaatimuksia. Rajoitusten ja poikkeusten laajentaminen edellyttää kannanottoa kolmivaihetestin ensimmäiseen ehtoon eli rajoittamisen soveltamista erityistapauksiin.

Direktiivin 2001/29 5 artiklassa ei ole täsmennyksiä siitä, voidaanko yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta soveltaa sekä laillisista että laittomista lähteistä valmistettuihin kappaleisiin, vai soveltuuko se ainoastaan laillisista lähteistä valmistettuihin kappaleisiin. Koska asiaa ei ole tarkemmin määritelty, eikä säännöksissä ole viittausta jäsenvaltion oikeuteen, edellyttää unionin yhtenäisen soveltamisen periaate ja yhdenvertaisperiaate, että käsitettä on tulkittava unionissa yhtenäisesti. Kansallinen lainsäädäntö ei voi laajentaa 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan rajoituksia. Direktiivin 5 artiklaa on tulkittava niin, että yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta sovelletaan ainoastaan laillisista lähteistä valmistettuihin tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattuihin teoksiin.

Alankomaiden korkein oikeus pyysi samalla ennakkoratkaisua kysymykseen, voiko jäsenvaltio päättää periä yksityistä kopiointia koskevan maksun kappaleista, jotka on valmistettu laittomista lähteistä?

Julkisasiamiehen mukaan tunnustamisella loukattaisiin tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdan vaatimuksia. Se laajentaisi yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalaa kattamaan muutkin kuin direktiivissä määritellyt erityistapaukset. Lisäksi se oikeuttaisi välillisesti puuttumisen suojattujen teosten ja aineiston tavanomaiseen hyödyntämiseen säännöksen toisen kohdan vastaisesti ja horjuttaisi siten oikeudenmukaista tasapainoa. (MT)

 Julkisasiamies Villallón ratkaisuehdotus asiassa C‑435/12  kokonaisuudessa Curia-tietokannasta: http://curia.europa.eu/jcms/jcms/j_6/

Share: