Yhdysvaltain korkein oikeus salli loukkaavien tavaramerkkien rekisteröinnin

22.6.2017
Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi 19.6.2017 annetussa ratkaisussa Matal v. Tam, että loukkaavien tavaramerkkien rekisteröinnin kieltävä laki rajoitti sananvapautta ja oli siten perustuslain vastainen. Ratkaisussa pohdittiin erityisesti sitä, tekeekö tavaramerkin rekisteröinti siitä hallinnollista viestintää, jota sensurointikielto ei koske.

Tapauksessa oli kyse bändistä nimeltä The Slants, jolta oli evätty bändin nimen tavaramerkkirekisteröinti. Bändin nimi on halventava nimitys aasialaisista. Rekisteröintihakemuksen hylkäys perustui liittovaltion tavaramerkkilakiin (Lanham Act), joka kieltää mm. henkilöitä halventavien tavaramerkkien rekisteröinnin (15 U. S. C. §1052(a)). Bändi koostui aasialais-amerikkalaisista jäsenistä, jotka ilmoittivat käyttävänsä nimeä voimaannuttavassa, käsitteen haltuunottoon tähtäävässä merkityksessä. Rekisteröintiviranomaisen käytännön mukaan hakijan kuulumisella loukattavaan ryhmään ei ollut merkitystä, vaan rekisteröinti oli evättävä, jos huomattava osa viitattuun ryhmään kuuluvista pitäisi merkkiä loukkaavana.

Tavaramerkkirekisteröintiä (tai muuta etua) ei kuitenkaan voida kieltää perusoikeuksia loukkaavalla perusteella. Korkeimman oikeuden käsittely keskittyi siihen, rajoittaako tavaramerkkilain säännös sananvapautta.  Sananvapaus perustuu Yhdysvaltain perustuslain ensimmäiseen lisäykseen ja tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio ei voi vaientaa viestintää, vaikka se on eri mieltä sen sisällöstä. Korkein oikeus totesi, että sananvapaus ja siihen liittyvä neutraalisuusvaatimus koskee valtion suhtautumista yksityiseen viestintään. Vakiintuneen opin mukaan valtio voi kuitenkin vapaasti rajoittaa hallinnollisessa viestinnässä esitettäviä näkemyksiä (government speech).

Korkein oikeus suhtautui negatiivisesti tämän hallinnollisen viestinnän määritelmän laajentamiseen koskemaan esimerkiksi tavaramerkkirekisteröintejä. Sen mukaan pelkkä tietyn yksityisen viestinnän hallinnollinen hyväksyntä ei tee siitä hallinnollista viestintää. Muuten valtio voisi vaientaa epäsuosiossa olevia näkemyksiä pelkästään hyväksymällä ne hallinnollisen viestinnän piiriin. Korkein oikeus myös huomautti, että olisi järjetöntä katsoa kaikkien rekisteröityjen tavaramerkkien kaupalliset, keskenään ristiriitaiset viestit hallinnolliseksi viestinnäksi, ja painotti tavaramerkkien perinteistä asemaa yksityisten välisessä viestinnässä.

Näin ollen tavaramerkit oli katsottava yksityiseksi viestinnäksi myös sen jälkeen, kun ne on rekisteröity. Rekisteröinnin epääminen tavaramerkin sisällön takia tarkoitti yksityisen viestinnän vaientamista siinä esitettyjen näkemysten perusteella. Tätä oli pidettävä valtion harjoittamana sensuurina. Tavaramerkkien kaupallisella funktiolla ei ollut lieventävää vaikutusta arviointiin.  Erityisen ongelmallisena korkein oikeus piti kyseessä olevan säännöksen väljää muotoilua, sillä se ei tehnyt mitään eroa sen suhteen, millaiseen tahoon loukkaus kohdistui. Korkein oikeus totesi, että tavaramerkkilain säännös oli perustuslain vastainen, koska valtio määritti sillä tietyn sisältöisen, loukkaavana pitämänsä viestinnän kielletyksi ja rajoitti näin sananvapautta.

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ratkaisu No. 15-1293 luettavissa täällä.

(JR)

Share: