Veloittiko määräävässä markkina-asemassa oleva tekijänoikeuden yhteishallinnointijärjestö liikaa lisenssimaksuja? – Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-161/24
Julkisasiamies antoi uuden ratkaisuehdotuksen asiassa C-161/24 koskien tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoivan elimen (TKH) määräävää markkina-asemaa. Julkisasiamies katsoi, että EUT arvioitavaksi tuli käytännössä, onko määräävässä markkina-asemassa olevan elimen otettava huomioon majoitusliikkeen huoneiden täyttöaste määrätessään kauppahintoja lisensseistä, jotka antavat oikeuden saattaa suojattuja teoksia saataville huoneissa olevien televisioiden ja radioiden kautta. Kantaja väitti, että TKH oli jättänyt huomioimatta huoneiden täyttöasteen ja sen vuoksi tämä oli selvästi määrännyt kohtuuttomat kauppaehdot SEUT 102 artiklan vastaisesti.
Asian taustaa ja ennakkoratkaisupyyntö
Tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoivilla elimillä on usein monopoli-asema. Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on todennut, että tällainen monopoliasema vastaa SEUT 102 artiklassa tarkoitettua määräävää markkina-asemaa. SEUT 102 artiklassa kielletään määräävässä markkina-asemassa olevaa tahoa väärinkäyttämästä markkina-asemaansa, jos se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Esimerkiksi kohtuuttomien kauppahintojen määrääminen on kielletty.
Tapauksen taustalla olevassa riidassa Tšekin kilpailuviranomainen oli todennut, että Tšekin musiikin tekijänoikeuksien liitto (OSA) oli laskuttanut majoituspalveluja tarjonneilta yrityksiltä teosten välittämisestä ja esittämisestä perusteetta tekijänoikeuskorvauksia, jossa ei otettu huomioon majoitusliikkeiden huoneiden täyttöastetta. Tekijänoikeuskorvauksia vaadittiin ilmeisesti jokaisen huoneen osalta, jossa teoksia olisi voinut katsella/kuunnella, riippumatta siitä, oliko huonetta tosiasiallisesti käytetty. Kilpailuviranomaisen mukaan tämä oli SEUT 102 artiklan vastaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. OSA valitti kilpailuviranomaiselta saamista päätöksistään lopulta Brnon maakunnalliseen tuomioistuimeen, joka pyysi EUT:lta ennakkoratkaisua asiassa.
Ratkaisuehdotus
Julkisasiamies ehdotti ratkaisuksi, että SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, ettei määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä voida pitää vain sitä, ettei huoneiden käyttöastetta oteta huomioon määrätessä lisenssikorvauksia teosten asettamisesta saataville. Julkisasiamies totesi myös, ettei käyttöasteen huomioimista tai huomioimattomuutta voida pitää merkityksellisenä seikkana, jonka perusteella voitaisiin todeta, että määräävää markkina-asemaa on käytetty väärin määräämällä kohtuuttomista hinnoista.
Ensinnäkin julkisasiamies huomautti, että kun majoitusliikkeet sijoittavat huoneisiinsa televisio- tai radiovastaanottimia ja toimittavat niihin signaalin, kyse on yleisölle välittämisestä. Yleisölle välittämisen -arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, etteivät kaikki majoitusliikkeen huoneet ole käytössä. Sen vuoksi julkisasiamiehen mukaan kilpailuviranomainen ei voinut perustella, että OSA käytti väärin määräävää markkina-asemaansa siten, että OSA oli vaatinut korvausten maksamista, vaikka suojattuja teoksia ei välitetty yleisölle, kun se ei ottanut huomioon majoitusliikkeiden huoneiden tosiasiallista käyttöastetta. Toiminta oli yleisölle välittämistä vaikka yksittäinen huone ei todellisuudessa ollut käytössä.
Julkisasiamies totesi, että kyse onkin siis lopulta hintojen kohtuuttomuuden arvioinnista liittyen kollektiivisesti hallinnoivien elinten myöntämiin lisensseihin. Tähän liittyen julkisasiamies totesi, että on kansallisen tuomioistuimen tehtävä arvioida ovatko hinnat kohtuuttomat. Arvioinnissa on otettava huomioon esimerkiksi sekä tekijöiden oikeus korvaukseen että käyttäjien hyväksyttävät intressit. Lisäksi on punnittava teosten käytön luonnetta, laajuutta ja niiden luomaa taloudellista arvoa, sekä oikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista muodostuvan palvelun taloudellinen arvoa. Käytännössä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lopulta arvioitava ovatko korvaukset kohtuuttomat ja tarkoittaisiko potentiaalinen kohtuuttomuus, että korvausten laskentatapa on määräävän markkina-aseman väärin käyttöä.
Julkisasiamies kuitenkin huomauttaa, että sijoittaessa vastaanottimia huoneisiin tuotetaan lisäpalvelu, josta saadaan teitty arvo. Julkisasiamies ei katso, että tarkempaa teosten käyttömäärätietoa saataisiin mittaamalla huoneiden käyttöastetta. Lisäksi hän painottaa, että teosten välittämisestä yleisölle on kyse, kun laitteet sijoitetaan huoneisiin. Julkisasiamies toteaakin, että tosiasiallisesti käytettyjen teosten määrä, josta niiden käytön taloudellinen arvo riippuu, ei riipu katsottujen tai kuunneltujen teosten määrästä vaan levitettyjen eli merkitykselliselle yleisölle välitettyjen teosten määrästä. Tästä tulee julkiasiamiehen tulkinnan mukaan tehdä se johtopäätös, ettei huoneiden käyttöasteesta lopulta voida tehdä johtopäätöksiä suojattujen teosten käytöstä. Hän toteaa, että tätä tulisi mitata laskemalla vastaanotinten määrä ja vastaanottimien kautta saavutettavissa olevien lähetysten ( tv-kanava/ radiotaajuus) määrä.
Julkisasiemiehen ratkaisu on luettavissa täältä.
Kirjoittajat
