Uuden kansainvälisen sopimuksen myötä uusi ilmoitusvelvollisuus patenttihakemuksiin

Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) diplomaattisessa konferenssissa on hyväksytty uusi kansainvälinen sopimus. Teollis- ja tekijänoikeuksia, perintöaineksia ja perintöaineksiin liittyvää perinteistä tietämystä koskevan sopimuksen ydin on perintöaineksia ja perintöaineksiin liittyvää perinteistä tietämystä koskeva kansainvälinen ilmoitusvelvollisuus patenttihakemuksissa.

Ilmoitusvelvollisuus edistää eri valtioiden sekä alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen hallussa olevien perintöainesten ja perintöaineksiin liittyvän perinteisen tietämyksen huomioon ottamista osana patenttijärjestelmiä. Velvollisuus on ”läpinäkyvyyttä lisäävä teknisluonteinen velvoite”, ja sen tarkoitus on täydentää perintöainesten ja perinteisen tietämyksen suojaamiseksi laadittua sopimuskokonaisuutta. Termiä ”perintöaines” käytetään biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisesti.

Uuden sopimuksen 3 artiklan mukaan patentin hakijan on ilmoitettava hakemuksessa seuraavat tiedot:

1. Jos haettu keksintö ”perustuu perintöainekseen” hakijan on ilmoitettava perintöaineksen alkuperämaa (in situ), tai jos se ei ole tiedossa, perintöaineksen lähde. Sopimuksessa selvennetään, että jos alkuperämaita on useampia kuin yksi, hakijan on ilmoitettava, mistä perintöaines on tosiasiallisesti saatu.
2. Jos haettu keksintö perustuu perinteiseen tietämykseen, hakijan on ilmoitettava tietämyksen toimittanut alkuperäiskansa tai paikallinen yhteisö, tai jos se ei ole tiedossa, lähde, josta tietämys on peräisin (esimerkiksi tieteellinen kirjallisuus ja julkisesti saatavilla olevat tietokannat).

Jos hakija ei tiedä perintöaineksen tai perintöainekseen liittyvän perinteisen tietämyksen alkuperää, hänen on annettava vakuutus siitä, että ilmoitetut tiedot ovat hakijan ”parhaan tiedon mukaan totta ja oikein” (3 artiklan 3 kohta). Patenttivirastojen odotetaan antavan opastusta tietojen ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseen ja mahdollisuuksiin korjata ilmoittamisen laiminlyönnit (3 artiklan 4 kohta). Vaatimus ei ole taannehtiva (4 artikla).

Yksi sopimuksen kiistanalaisimmista artikloista on seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja koskeva 5 artikla, joka ei sisällä patentin pätevyyteen kohdistuvaa seuraamusta tilanteessa, jossa ilmoitusvelvollisuutta ei ole täytetty. Sopimuksessa mahdollistetaan tällaiset seuraamukset, jos ilmoitusvelvollisuutta on rikottu vilpillisessä mielessä, mutta muissa tilanteissa patenttia ei tule ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi mitätöidä (5 artiklan 3 kohta).

Alkuperäisessä uutisessa kyseenalaistetaan hyvin, miksi sopimuksessa päädyttiin poikkeamaan perustavanlaatuisesta ajatuksesta, jonka mukaan patentin yksioikeudet myönnetään vastineeksi keksinnön julkistamisesta. Esimerkiksi Euroopan patenttisopimuksen mukaan keksinnön on käytävä hakemuksesta ilmi niin selkeästi ja täydellisesti, että ammattimies kykenee sen perusteella käyttämään keksintöä. Jos keksintö ei käy tällä tavoin patentista ilmi, patentti voidaan mitätöidä (83 ja 138 artiklat). Miksi alkuperän ilmoittamisen pitäisi olla poikkeus tästä periaatteesta?

Sopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun 15 sopimuspuolta on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa (17 artikla). Sopimukseen sisältyy erityismääräyksiä Euroopan unionin liittymisestä sopimukseen (12 artiklan 3 kohta).

Alkuperäiset uutiset löydät täältä ja täältä. Sopimuksen löydät täältä.

Kuva: Unsplash / Soliman Cifuentes