USA:n korkein oikeus antoi ratkaisun tekijänoikeustapauksessa Warner Chappell Music v. Nealy
Yhdysvaltain korkein oikeus antoi 9.4.2024 ratkaisun tapauksessa Warner Chappell Music, Inc. et al v. Nealy et al. Kyse oli siitä, antoiko Yhdysvaltain tekijänoikeuslaki (Copyright Act) mahdollisuuden nostaa loukkauskanne ja vaatia korvausta yli kolme vuotta loukkaavan teon jälkeen.
Tapauksen kantaja Sherman Nealy toimi musiikkituottajana 1980-luvulla Musix Specialist, Inc. -yhtiössä yhdessä tuottaja Tony Butlerin kanssa. Nealy tuomittiin myöhemmin huumausainerikoksista ja vietti vankeudessa vuodet 1989-2008 ja 2012-2015. Vankeusaikana Butler oli lisensoinut parivaljakon tuottamaa musiikkia ilman Nealyn suostumusta. Suosituimmaksi lisensoiduksi kappaleeksi nousi ”Jam the Box”, joka samplattiin artisti Flo Ridan hittikappaleeseen ”In the Ayer”. Vapauduttuaan Nealy sai tietää lisensoinnista ja nosti kanteen lisenssinsaajaa Warner Chappellia vastaan vuonna 2018. Nealyn mukaan tekijänoikeusrikkomukset alkoivat vuonna 2008, siis kymmenen vuotta ennen kanteen nostamista.
Copyrigth Actin vanhentumissäännös aiheutti kuitenkin tuomioistuimille päänvaivaa, sillä loukkauskanne tulisi nostaa kolmen vuoden kuluessa loukkaavan tapahtuman synnystä. Asiassa oli siis ratkaistava, kumpaa hetkeä pidetään merkityksellisenä kanteen nostamisen kannalta:
- Sitä hetkeä, kun loukkaus tapahtui
- Sitä hetkeä, kun kantaja sai tietää loukkauksesta (niin kutsuttu discovery rule)
Alioikeus (Southern District of Florida) hyväksyi discovery rulen käytön, mutta totesi kolmen vuoden säännön pätevän myös korvausten vaatimiseen. Näin ollen Nealyn olisi mahdollista vaatia korvauksia oikeudenloukkauksesta ainoastaan kanteen nostamista edeltävien kolmen vuoden ajalta. Valitustuomioistuin (Court of Appeals for the Eleventh Circuit) ei kuitenkaan ollut samoilla linjoilla. Valitustuomisoistuimen mukaan kolmen vuoden sääntöä ei tule soveltaa discovery rulen soveltamisen yhteydessä, sillä muuten kantaja menettäisi juuri ne oikeudet joita säännöllä on tarkoitus suojella. Mikäli kanne on nostettu oikea-aikaisesti discovery rulen perusteella, kantajalla tulee olla oikeus vaatia täyttä korvausta.
Korkein oikeus (Supreme Court) totesi valitustuomioistuinten ratkaisukäytännössä olevan tulkintaeroja ja myönsi valitusluvan. Korkeimman oikeuden tarkastelu rajoittui siihen kysymykseen, voiko kantaja vaatia discovery rulen perusteella korvauksia useamman kuin kolmen vuoden ajalta ennen kanteen nostamista. Copyright Actin sanamuoto oli korkeimman oikeuden mukaan selkeä, sillä siinä ei aseteta erillistä aikarajaa korvausten vaatimiselle, mikäli kanne on oikea-aikaisesti nostettu. Tuomarien äänet jakautuivat 6-3.
Tapauksessa olisi ollut mahdollista arvioida myös sitä, soveltuuko discovery rule ylipäätään tekijänoikeuden loukkauksiin. Korkein oikeus ei arvioinut sitä ratkaisussaan, sillä Warner Chappell ei ollut kiistänyt säännön pätevyyttä. Eri mieltä olleet kolme tuomaria ottivat kuitenkin asian esille omassa lausunnossaan. Heidän mielestään sääntö ei todennäköisesti edes sovellu Copyright Actin tulkintaan, mutta tämä pohdinta tulee ajankohtaiseksi tulevaisuudessa jonkun muun tapauksen yhteydessä.
Professori Dennis Crouchin kirjoituksen aiheesta voit lukea täältä.
Korkeimman oikeuden ratkaisun löydät täältä.
Kuva: Unsplash / Anthony Roberts
Kirjoittajat
