Yhdysvaltain valitustuomioistuimen linjaus: hahmon saaman tekijänoikeussuojan pituutta ei voi jatkaa jatko-osilla

18.6.2014
Yhdysvaltalainen valitustuomioistuin on päätynyt ratkaisuun tapauksessa, joka käsitteli fiktiivistä hahmoa koskevan tekijänoikeuden kestoa.

Arthur Conan Doyle julkaisi ensimmäisen Sherlock Holmes -kertomuksen 1887 ja viimeisen vuonna 1927. Yhteensä tarinoita ilmestyi 56 ja romaaneja neljä. Lakimääräisten tekijänoikeuden pidennyksien (viimeisimpänä vuoden 1998 the Copyright Term Extension Act) vuoksi tekijänoikeus viimeksi julkaistuihin kymmeneen teokseen kestää 95 vuotta eli se umpeutuu vuosien 2018 ja 2022 välillä. Teosten oikeudet kuuluvat kirjailijan perikunnalle, Conan Doyle Estate’lle. Tekijänoikeus muihin tarinoihin oli jo rauennut, sillä ne julkaistiin ennen vuotta 1923.

Leslie Klinger toimitti tarinakokoelman, joka sisälsi nykykirjailijoitten töitä. Mainitut työt saivat inspiraationsa, ja suurimmaksi osaksi myös kuvasivat, Sherlock Holmesia ja hänen kumppaniaan tohtori Watsonia. Kustannusosakeyhtiö Random House julkaisi teoksen vuonna 2011.

Klinger ei ollut hakenut lisenssiä Conan Doyle Estate’lta, mutta Random House suostui maksamaan lisenssimaksun. Jatko-osan mainitulle kokoelmalle julkaisi Pegasus Books. Conan Doyle Estate pyysi uutta lisenssimaksua, jolloin Klinger vei asian tuomioistuimeen vaatien, että hänellä oli oikeus käyttää materiaalia niistä Sherlock Holmes -julkaisusta, jotka eivät olleet enää tekijänoikeuden suojan piirissä.

Yhdysvaltalainen alioikeus tuomitsi asian Klingerin hyväksi, jolloin Conan Doyle Estate vetosi valitustuomioistuimeen sillä perusteella, että tekijänoikeuden raukeaminen ”monimutkaista” henkilöä koskien lasketaan vasta viimeisen tarinan julkaisupäivästä, sillä hahmo kehittyy ja muuttuu koko julkaisuhistorian ajan. Conan Doyle Estate esitti, että hahmoja ei saisi käyttää sellaisinakaan kuin ne esiintyvät aiemmissa teoksissa, vaikka nämä teokset eivät enää ole tekijänoikeuden piirissä, sillä hahmot eivät ole niissä vielä täydellisiä.

Tuomioistuin viittasi valitustuomioistuimessa ratkaistun tapauksen Silverman v CBS Inc. (88-7165) perusteluihin. Kun tekijänoikeus tarinaan raukeaa, se raukeaa samalla myös tarinan elementtien, eli esimerkiksi hahmojen, osalta. Teoksesta johdetut jatkoteokset voivat säilyä tekijänoikeussuojan alla, mutta vain niiltä osin kuin ne ovat tekijöidensä omaperäisiä luomuksia. Kysymykseksi tässä tapauksessa muodostui, täyttävätkö Sherlock Holmesin ja tohtori Watsonin hahmoihin uusissa kertomuksissa luodut ominaisuudet tällaisen johdetun, alkuperäiseen teoksen perustuvan teoksen tunnusmerkit.

Tuomari Posner totesi, että vaikka myöhemmissä tarinoissa ilmeni yksityiskohtia, jotka tekivät Sherlock Holmesin ja tohtori Watsonin hahmoista syvemmät, ei mainituilla yksityiskohdilla ollut vaikutusta hahmojen omaperäisyyteen. Omaperäisyys oli syntynyt jo ensimmäisessä kertomuksessa vuonna 1887, joten myöhemmissä kertomuksissa luodut hahmojen piirteet eivät yksinään saaneet tekijänoikeussuojaa. Kun tekijänoikeudellinen suoja muutoin oli jo rauennut, oli Klingerillä oikeus käyttää hahmoja teoksissaan.

Ratkaisu asiassa 14-1128 Leslie Klinger v Conan Doyle Estate annettiin 16. kesäkuuta 2014 ja se on saatavilla kokonaisuudessaan oheisen linkin takaa: United States Court of Appeals, 7th Circuit, nro 14-1128.

(EL)