Jäsenvaltiot voivat sallia teoksen digitalisoinnin tekijänoikeuden haltijan vastustuksesta huolimatta – EUT:n julkisasiamiehen ratkaisu

Asia koski kustantamon oikeutta kieltää lisäkopioiden valmistaminen teoksesta. Ratkaistavaksi kysymykseksi muodostui se, voiko jäsenvaltio tietoyhteiskuntadirektiivin mukaan myöntää laitoksille oikeuden digitalisoida kokoelmiinsa sisältyviä teoksia, jos se on välttämätöntä teoksen saattamiseksi yleisön saataviin tarkoitukseen varatuilla päätteillä. Lisäksi ratkaistavana oli se, voiko tämä oikeus ulottua niin pitkälle, että käyttäjä saa tulostaa teoksen paperille tai tallentaa sen USB-muistitikulle ja viedä mukanaan laitoksen ulkopuolelle.

Tapauksessa Technische Universität Darmstadt (jäljempänä TU) oli saattanut tietokirjan yleisön luettavaksi kirjaston avoimiin tiloihin asennetuilla näyttöpäätteillä. Yleisö pystyi mainituilta näyttöpäätteiltä tulostamaan teoksen osittain tai kokonaan paperille ja tallentamaan sen USB-tikuille. Teos oli painetussa muodossa osa TU:n kokoelmaa. Kirjan hyödyntämisoikeudet kuuluivat kustannusyhtiö Eugen Ulmer KG:lle (jäljempänä Eugen).

Eugen oli tehnyt TU:lle tarjouksen kustantamiensa oppikirjojen hankkimisesta sähköisinä kirjoina (e-kirja), mutta TU oli hylännyt tarjouksen. Asianosaisten välillä oli riitaa siitä, oliko tarjous tehty jo riidanalaisen teoksen digitalisointihetkellä.

Mainitun direktiivin mukaan tekijänoikeuden haltijan on pääsääntöisesti annettava lupa kaikkeen teoksen välittämiseen yleisölle. Välittämiseen riittää se, että teos saatetaan yleisön saataviin siten, että heillä on mahdollisuus tarkastella teosta. Ratkaisevaa ei ole se, käyttävätkö henkilöt tätä mahdollisuutta. Julkisasiamies Jääskisen mukaan myös välittämiseen liitännäisenä kuuluva kappaleen valmistaminen, kuten digitaalinen kopiointi, luokitellaan teoksen välittämiseksi. Tämä voidaan oikeuttaa tietoyhteiskuntadirektiivin n-alakohdan perusteella, mutta myös c-alakohdan perusteella, jota sovelletaan, kun kyseessä on kaupallista etua tavoittelemattomien, yleisölle avointen laitosten suorittama tarkoin määritelty kappaleen valmistaminen. Kirjasto on yksi alakohdassa mainituista laitoksista. Kun huomioidaan unionin tavoite edistää koulutusta ja kulttuuria, Jääskinen ehdottaa, että am. mainittujen alakohtien perusteella jäsenvaltion tulisi voida myöntää tietyille laitoksille oikeus digitalisoida kokoelmiensa teoksia, jos se on välttämätöntä niiden saattamiseksi yleisön saataviin tarkoitukseen varatuilla päätteillä, vaikka tekijänoikeuden haltija tätä vastustaisi.

Sen sijaan tulostaminen paperille tai tallentaminen USB-muistitikulle eivät Jääskisen mukaan kuulu poikkeuksen piiriin, kun kyse on tarkoitukseen varatuilla päätteillä käyttöön saatetuista teoksista. Niiden osalta on selvästi kyse kappaleen valmistamisesta eikä välittämisestä, eikä kumpikaan toiminto ole välttämätön välittämisen tehokkaalle toteuttamiselle, vaikka siitä olisikin kuluttajalle hyötyä. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiolla ei tulisi olla oikeutta sallia tällaista teoksen kopioiden valmistamista vastoin tekijänoikeuden haltijan suostumusta.

Ratkaisuehdotus asiassa C-117/13 annettiin 5.6.2014 ja se on luettavissa kokonaisuudessaan Curia-tietokannassa: http://curia.europa.eu/

(EL)