Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisuja tekijänoikeudesta
Ruotsin korkein oikeus (Högsta domstolen) on arvioinut keväällä 2025 antamissaan ratkaisuissa tekijänoikeuden loukkauksen aineettomista vahingoista oikeushenkilölle maksettavaa vahingonkorvausta sekä tekijänoikeussopimusten tulkintaa.
PMT 7965-24: Korvataanko oikeushenkilölle aineeton vahinko?
Tapauksessa vastaaja oli saattanut 22 elokuvateosta yleisön saataville. Teko rikkoi muun muassa elokuvayhtiöiden Svensk Filmindustrin ja Nordisk Filmin tekijänoikeuksia. Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, oliko yhtiöillä oikeus saada korvausta vahingoista, jotka eivät olleet luonteeltaan puhtaasti taloudellisia.
Ruotsin oikeuden mukaan oikeushenkilöt eivät lähtökohtaisesti ole oikeutettuja korvaukseen aineettomasta vahingosta. Aineettomat vahingot liittyvät usein esimerkiksi henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksiin sekä fyysiseen ja psyykkiseen kärsimykseen, eikä oikeushenkilö yleensä pysty kärsimään sellaista henkilökohtaista haittaa, jota aineettomia vahinkoja korvaamalla pyritään hyvittämään.
Oikeushenkilö voi kuitenkin saada vahingonkorvausta aineettomasta vahingosta, jos Euroopan ihmisoikeussopimusta tai Ruotsin perustuslakia on rikottu. Lisäksi päätöstä vahingonkorvauksesta tehtäessä voidaan ottaa huomioon yrityksen omistajan ja teoksen tekijän välinen läheinen yhteys: korvausta voisi saada esimerkiksi silloin, jos yrityksen omistaja olisi teoksen tekijä.
Tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse tämänkaltaisista poikkeuksista pääsääntöön, joten Ruotsin korkeimman oikeuden mukaan aineettomien vahinkojen korvaamiseen ei ollut syytä.
T 5449-23: Miten tekijänoikeudelliset näkökohdat vaikuttavat sopimukseen?
Aiemmin keväällä Ruotsin korkein oikeus käsitteli tekijänoikeussopimusten tulkintaa. Tapauksen osapuolet olivat kirjoittaneet yhdessä kirjasarjaa ja tehneet siitä kustannussopimuksen, jota oli myöhemmin täydennetty. Sopimuksen mukaan vain toisella osapuolista oli tekijänoikeus teokseen, joka oli sittemmin julkaistu niin, että vain yksi kirjailija mainittiin. Toinen kirjailijoista vaati vahingonkorvausta sopimuksen kohtuuttomuudesta ja siitä, että hänen kirjoittamiaan tekstejä oli käytetty ilman lupaa.
Ratkaisussaan Ruotsin korkein oikeus tulkitsi kustannussopimuksen tarkoittavan, että vastaaja luopui kaikista taloudellisista oikeuksistaan ja osittain moraalisista oikeuksistaan. Vaikka kirjan alussa ei ollut erillistä sivua, jossa olisi mainittu toisen kirjoittajan nimi kuten sopimuksessa sovittiin, toteutus oli riittävän lähellä sopimusta. Siispä kanne hylättiin.
Korkein oikeus arvioi ratkaisussa myös sitä, tulisiko tekijänoikeussopimusten tulkintaan soveltaa erityisiä periaatteita. Se linjasi, että tekijänoikeudelliset näkökohdat voidaan ottaa tulkinnassa huomioon selventävinä ja täydentävinä tekijöinä, kun yksittäistapaukseen liittyviä erilaisia tulkintatekijöitä arvioidaan ja punnitaan. Tekijänoikeudellisia näkökohtia ei kuitenkaan voida käyttää erityisinä tulkintaperiaatteina.
Voit lukea Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisun aineettomien vahinkojen korvaamisesta täältä ja ratkaisun tekijänoikeussopimusten tulkinnasta täältä.
Kirjoittajat
