Poimintoja EUYT:n helmikuun tavaramerkkiratkaisuista
Euroopan unionin yleinen tuomioistuin (EUYT) antoi helmikuussa 25 tavaramerkkejä koskevaa tuomiota, joista esitellään tässä neljä poimintaa.
Polaroid IP BV v. EUIPO, Thomas Klimenck (T-591/22)
Polaroid haki 3.1.2017 EU-tavaramerkkiä luokkiin 9,11, 25 ja 40. Neliöstä ja suorakulmiosta koostuva kuviomerkki rekisteröitiin 5.4.2018. Thomas Klimenck haki 9.4.2018 tavaramerkin julistamista mitättömäksi kaikkien tavaraluokkien osalta. EUIPO:n mitätöintiosasto hyväksyi hakemuksen. Polaroid valitti päätöksestä EUIPON valituslautakuntaan, joka pysytti päätöksen. Valituslautakunnan mukaan merkki ei ollut erottamiskykyinen, eikä kahdesta geometrisesta kuviosta koostuva merkki kyennyt täyttämään tavaramerkin keskeistä tehtävää tavaroiden tai palveluiden alkuperän osoittajana. Polaroid oli merkin erottamiskyvystä eri mieltä ja valitti päätöksestä.
EUYT totesi oikeuskäytännön osoittavan, etteivät yksinkertaisesta geometrisesta kuviosta koostuvat merkit lähtökohtaisesti kykene osoittamaan alkuperää tavaramerkkeinä, elleivät ne ole saavuttaneet erottamiskykyä käytön kautta. Vaikka Polaroidin merkki saattoi herättää kuluttajassa mielikuvan valokuvan kehyksestä, se ei kuitenkaan välittänyt tarpeeksi selkeää viestiä. Kaupallisen alkuperän sijasta muoto saattoi herättää kuluttajassa yleisen mielikuvan kehyksestä. EUYT yhtyi valituslautakunnan näkemykseen siitä, että kohdeyleisö mieltää merkin ennemminkin valokuvakehyksen muotoon liittyväksi esteettiseksi valinnaksi kuin tavaramerkiksi. EUYT hylkäsi Polaroidin valituksen.
Michal Darila v. EUIPO, Original Buff, SA (T‑101/23)
Darila haki 6.8.2020 rekisteröintiä EU-tavaramerkille luokissa 24 ja 25. Kyse oli kuviomerkistä, jonka sanallinen osa oli ”Buffet”. Kaulureista, päähineistä ja muista asusteista tunnettu Original Buff, SA jätti 3.12.2020 väitteen merkin rekisteröintiä vastaan kumpaakin tavaraluokkaa koskien. Väite perustui Buffin sanamerkkiin BUFF, joka kattaa tavaraluokan 25, sekä kuviomerkkiin, joka kattaa tavaraluokan 24. Väitteen tueksi Buff vetosi sekä sekaannusvaaraan että laajalti tunnetulle tavaramerkilleen aiheutuvaan vahinkoon. 2.2.2022 EUIPO:n väiteosasto hylkäsi kuitenkin väitteen kokonaisuudessaan. Buffin valituksesta EUIPO:n valituslautakunta kuitenkin hyväksyi väitteen sekaannusvaaran osalta. Darila valitti päätöksestä.
EUYT totesi merkkien kattavan samoja tai samankaltaisia tavaroita ja arvioi merkkien samankaltaisuutta eri näkökulmista. Kirjainten ”e” ja ”t” lisääminen aikaisemman merkin sanalliseen osaan ei EUYT:n mukaan merkittävästi vähentänyt merkkien visuaalista samankaltaisuutta. Vaikka sanalla ”buffet” on itsenäinen merkityssisältö monissa eurooppalaisissa kielissä, osassa jäsenvaltioiden kielistä kummallakaan sanalla ei ole varsinaista merkityssisältöä. Näin ollen EUYT totesi, ettei sekaannusvaaraa voida poissulkea varsinkaan viimeksi mainittujen jäsenvaltioiden osalta. EUYT hylkäsi Darilan valituksen.
Dendiki BV v. EUIPO, D-Market Elektronik Hizmetler ve Ticaret Anonim Sirketi (T‑172/23)
Turkkiin rekisteröity yritys D-Market jätti 6.11.2019 EUIPO:lle hakemuksen tavaraluokkiin 21 ja 25 rekisteröidyn sanamerkin hepsiburada julistamisesta mitättömäksi. Hakijan mukaan rekisteröintiä oli haettu vilpillisessä mielessä. EUIPO:n mitätöintiosaston hylkäävän päätöksen jälkeen EUIPO:n valituslautakunta hyväksyi hakemuksen. Valituslautakunta katsoi, että aiemmin Turkissa rekisteröidyt, samankaltaiset ja identtiset tavaramerkit olivat tunnettuja Turkissa ja niitä käytettiin myös unionin alueella EU-tavaramerkin rekisteröinnin hetkellä. Näin ollen tavaramerkkihakemuksen tarkoituksena oli tosiasiassa ollut estää Turkkiin rekisteröidyn yrityksen toiminta EU:n alueella ja ottaa haltuun sen markkinaosuus. Merkin haltija valitti päätöksestä.
EUYT tuli omassa arviossaan samaan lopputulokseen kuin valituslautakunta ja katsoi vilpillisen mielen edellytysten täyttyvän. EU-tavaramerkin rekisteröineen tahon katsottiin olevan tietoinen turkkilaisista tavaramerkeistä, eikä merkkien kattamien tavaroiden tai palvelujen osittainen erilaisuus vaikuttanut arviointiin. EUYT hylkäsi valituksen.
PUMA SE v. EUIPO, Société d’équipements de boulangerie pâtisserie (T‑184/23)
Ranskalainen leivontavälineitä valmistava Société d’équipements de boulangerie pâtisserie oli jättänyt 2.4.2019 rekisteröintihakemuksen kuviomerkille, joka koostui loikkaavasta puumasta ja sanallisesta osasta ”BERTRAND PUMA”. Hakemus oli tehty luokkiin 7, 9 ja 11. Puma SE jätti 7.8.2019 väitteen tavaramerkkiä vastaan vedoten luokkiin 18, 25 ja 28 rekisteröidyn kuviomerkkinsä laajaan tunnettuuteen. EUIPO:n väiteosasto ja valituslautakunta katsoivat merkkien olevan varsin samankaltaisia, mutta hylkäsivät väitteen. PUMA valitti asiasta unionin yleiseen tuomioistuimeen.
EUYT katsoi, että merkin osalta relevantti kohdeyleisö koostuu enimmäkseen leipomoalan ammattilaisista, jotka ovat keskimääräistä tarkkaavaisempia. Vaikka nämä ammattilaiset olisivat tietoisia PUMA SE:n tavaramerkistä, pelkästään tämä tietoisuus ei riitä muodostamaan linkkiä merkkien välille. Koska myöhemmän merkin kattamat tavarat ovat leipomoalan laitteita ja aikaisemman merkin kattamat tavarat urheilu- tai muotivaatteita ja -asusteita, tuotteiden ja niiden markkinoiden katsottiin eroavan merkittävästi toisistaan. Näillä perusteilla merkkien välille ei katsottu syntyvän linkkiä. EUYT:n mukaan asiassa ei täten ollut tarpeen arvioida, hyötyikö myöhempi merkki aikaisemmin rekisteröidyn merkin maineesta. PUMA SE:n valitus hylättiin.
Kuva: Unsplash / Glen Carrie