Oikeus lyhyiden otteiden käyttöön yleisesti kiinnostavista televisiolähetyksistä ei vaaranna elinkeinovapautta ja omaisuudensuojaa – EUT:n julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

Audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi sallii televisiokanavien hankkia yksinoikeudet yleisöä suuresti kiinnostaviin lähetyksiin, kuten jalkapallo-otteluihin. Kanavan on kuitenkin sallittava muiden EU:n alueella olevien lähetystoiminnan harjoittajille oikeus saada käyttöönsä lyhyitä otteita näistä tapahtumista uutisraportteja varten. Yksinoikeudet omistavan kanavan on tarjottava muille kanaville oikeus vapaasti valita lyhyitä otteita sen signaalista, ja korvaus tästä ei saa ylittää palvelun tarjoamisesta suoraan aiheutuneita lisäkustannuksia.

Itävaltalainen televisioyhtiö Sky oli hankkinut yksinoikeudet tiettyihin UEFA Europa Leaguen otteluihin kausille 2009/2010 sekä 2011/2012, ja nämä Itävallan alueen kattavat lisenssi- ja tuotantokustannukset maksavat Sky:n mukaan sille muutamia miljoonia euroja joka vuosi. Joulukuussa 2010 Itävallan viestintäsäätelystä vastaava viranomainen, KommAustria, päätti ORF:n (Itävallan julkisoikeudellinen yleisradiotoiminnasta vastaava säätiö) hakemuksesta, että Sky:n oli myönnettävä ORF:lle oikeus tehdä lyhyitä lähetyksiä Itävallan peleistä kyseisessä jalkapalloliigassa. ORF puolestaan velvoitettiin korvaamaan satelliittisignaaliin pääsystä suoraan aiheutuvat lisäkustannukset. Kyseisessä tapauksessa lisäkustannuksia ei aiheutunut lainkaan.

Sky piti korvauksen rajoittamista epäoikeudenmukaisena. Bundeskommunikationssenat kysyi Euroopan unionin tuomioistuimelta onko korvauksia rajoittava audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi yhdenmukainen EU:n perusoikeuskirjan elinkeinovapauden ja omistusoikeuden kanssa.

Julkisasiamies Botin mukaan direktiivin kiistanalainen säännös rajoittaa perusoikeuskirjan mukaisia perusoikeuksia, mutta tämä korvaukseen liittyvä rajoitus on kuitenkin hyväksytty eikä direktiivi ole ristiriidassa perusoikeuskirjan kanssa. Lainsäätäjän tarkoituksena on saavuttaa tasapaino yhtäältä yksinoikeuksien haltijoiden, elinkeinovapauden ja omaisuudensuojan sekä toisaalta tiedonsaantivapauden ja tiedotusvälineiden monimuotoisuuden välillä. Korvauksen rajoittamisesta seuraa, että näiden oikeuksien turvaaminen on tehokkain tapa estää se, ettei informaatio jakaudu jäsenvaltioiden välillä kanavien kaupallisen arvon perusteella. Direktiivi rajoittaa kanavan tarjoajan yksinoikeutta, mutta tämä sallitaan vain silloin, kun tapahtumat ovat yleisöä suuresti kiinnostavia. Tämän lisäksi pätkiä voidaan käyttää vain yleisissä uutisohjelmissa ja lyhyitä uutisraportteja varten, eikä käytetyn otteen tulisi ylittää 90 sekuntia. Velvollisuus mainita otteiden alkuperä takaa sen, että tieto yksinoikeuden haltijasta tulee julkisuuteen.

Itävallan kansalliset tuomioistuimet (Verfassungsgerichtshof ja Bundesverfassungsgericht) ovat lausuneet, että oikeutta lyhyisiin uutislähetyksiin ei tulisi antaa maksutta, ja suoritettavan maksun tulisi olla sopiva tai asianmukaisesti harkittu korvaus. Tuomioistuinten näkökulmasta voidaan olettaa, että yksinoikeuden hankkimisesta johtuvat kustannukset tulisi huomioida. Julkisasiamies kuitenkin lausui, että kansallisten tuomioistuinten näkökulmat eivät muuta hänen ratkaisuaan, sillä punnintaan kyseessä olevien perusoikeuksien välillä ei välttämättä voida soveltaa samaa ratkaisua kansallisella ja unionin tasolla. Tässä tapauksessa sisämarkkinoiden muodostamiseen ja yhteisen tietoalueen syntyyn liittyvät vaatimukset puoltavat unionin lainsäätäjän näkökulmaa säännöksestä, jonka taustalla on kompromissi oikeudesta maksuttomiin otteisiin ja toissijaisten lähettäjien televisiointia koskevien yksinoikeuksien hankintakustannuksiin osallistumisen välillä. (PS)

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on löydettävissä alla olevasta linkistä asianumerolla C-283/11:
http://curia.europa.eu/