Numerosarjasta muodostuvaa kuviomerkkiä ei voitu rekisteröidä EU-tavaramerkiksi

EUIPO:n valituslautakunta hylkäsi hakijan valituksen koskien numeroyhdistelmän rekisteröintiä EU-tavaramerkiksi. Valituslautakunnan mukaan pelkistä numeroista muodostuva kuviomerkki ei ollut erottamiskykyinen niille palveluille ja tavaroille, joille rekisteröintiä haettiin.

Vuonna 2021 ranskalainen luksusmuotitalo Maison Margiela pyrki rekisteröimään EU-tavaramerkiksi kuviomerkin, joka muodostui numerosarjasta, jossa numerot 0-23 oli asetettu päällekkäin kolmeen eri riviin. Rekisteröintiä haettiin tavaroille ja palveluille luokissa 4, 11, 21 ja 35, joiden alaisuuteen kuuluvat muun muassa kynttilät, sytytysvälineet ja ilmanraikastajat, kotitalousvälineet ja astiat sekä erilaiset vähittäismyyntipalvelut.

EUIPO:n tutkija hylkäsi tavaramerkkihakemuksen, sillä se katsoi, ettei kuviomerkki ollut erottamiskykyinen niille palveluille ja tavaroille, joille rekisteröintiä haettiin. EUIPO:n tutkijan mukaan kohdeyleisö mieltää pelkistä numeroista muodostuvan kuviomerkin todennäköisemmin tuotteen viivakoodiksi tai tuotenumeroksi kuin tavaroiden ja palveluiden kaupallista alkuperää ilmentäväksi tunnukseksi.

Lokakuussa 2022 Margiela valitti päätöksestä EUIPO:n valituslautakuntaan ja vaati, että annettu päätös kumotaan kokonaisuudessaan. Margiela vetosi vaatimuksensa tueksi muun ohella Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan pelkistä numeroista muodostuva kuviomerkki on mahdollisista rekisteröidä tavaramerkiksi.

EUIPO:n valituslautakunnan mukaan kohdeyleisö ymmärtää merkin numerosarjana, jossa numerot on esitetty kolmessa päällekkäisessä rivissä tavanomaisella kirjasimella. Edelleen valituslautakunta totesi, että kyseessä olevien tavaroiden ja palveluiden kohdeyleisö muodostuu henkilöistä, jotka ovat tottuneet näkemään pitkiä numerosarjoja muun muassa tuotteiden hintalapuissa ja pakkauksissa, erilaisissa lomakkeissa ja katalogeissa sekä laskuissa.

Erottamiskykyä koskevassa arvioinnissa valituslautakunta nosti esille, että tavaramerkin tulee sisältää sellaisia elementtejä, jotka jäävät kohdeyleisön mieleen ja joiden avulla kohdeyleisö mieltää merkin kaupallista alkuperää ilmentäväksi tunnukseksi. Vaikka kohdeyleisö muistaisi kuviomerkin muodostuvan kolmeen riviin jaetusta numerosarjasta, on valituslautakunnan mukaan epätodennäköistä, että kohdeyleisö muistaisi, mistä numeroista kuviomerkki koostuu tai missä järjestyksessä ne on esitetty. Täten kohdeyleisö ei miellä kuviomerkkiä kaupallista alkuperää ilmentäväksi tunnukseksi, vaan satunnaiseksi numerosarjaksi, joka voisi olla osa jonkin tuotteen viivakoodia tai sarjanumeroa.

Lisäksi valituslautakunta totesi, ettei kohdeyleisö todennäköisesti lausu kuviomerkkiin sisältyvää numerosarjaa kokonaisuudessaan viitatessaan merkin kattamiin tavaroihin ja palveluihin. Haettuun tavaramerkkiin ei siten todennäköisesti viitata merkkinä, jolla on tarkoitus erottaa kyseisen toimijan palvelut ja tavarat toista kaupallista alkuperää olevista tavaroista ja palveluista ilman sekaannusvaaran mahdollisuutta.

Valituslautakunta päätyi ratkaisussaan samaan lopputulemaan kuin EUIPO ja totesi, että haetulta tavaramerkiltä puuttuu tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vaadittu erottamiskyky.

EUIPO:n valituslautakunnan ratkaisu on luettavissa täältä.

Kuva: Unsplash, Nick Hillier