Mitatöintivaatimus ratkaistava ennen EU-tavaramerkkiin kohdistuvan loukkauskanteen hylkäämistä

Asian osapuolina ovat kaksi vähittäiskaupan tukkumyyjinä toimivaa Itävallan kansalaista. Hansruedi Raimund, joka on rekisteröidyn EU-tavaramerkin Baucherlwärmer haltija, on vuodesta 2000 alkaen myynyt merkillä yrttiseosta, josta voidaan vahvaan alkoholiin sekoittamalla valmistaa yrttilikööriä. Michaela Aigner markkinoi vastaavaa yrttiseosta, josta myös hän käyttää nimeä Baucherlwärmer.

Raimund nosti tavaramerkin loukkauskanteen Wienin markkinatuomioistuimessa vaatien, että Aigneria kielletään käyttämästä merkkiä samojen tavara- ja palveluluokkien osalta. Aigner nosti puolestaan vastakanteen, jossa hän väitti Raimundin saaneen tavaramerkin moraalittomasti ja vilpillisesti, ja vaati merkin julistamista mitättömäksi. Tuomioistuin kuitenkin lykkäsi Aignerin vastakanteen käsittelyä siihen saakka, kunnes loukkauskanne on saatu ratkaistua.

Sekä markkinatuomioistuin että muutoksenhakuaste hylkäsivät loukkauskanteen sillä perusteella, että Raimund oli hakenut EU-tavaramerkkiä vilpillisessä mielessä. Seuraava oikeusaste eli ylin tuomioistuin välitti Raimundin valituksen myötä EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön. Tuomioistuin pyysi EUT:ta selvittämään, voitiinko EU-tavaramerkkiä koskeva loukkauskanne hyväksyä tai hylätä mitätöintivaatimuksen mukaisesti vilpillisessä mielessä tehdyn rekisteröinnin perusteella, vaikka mitätöintikannetta ei ollut vielä lainvoimaisesti ratkaistu.

EUT tarkasteli asiaa paitsi säännösten sanamuodon, myös asiayhteyden ja lainsäätäjän päämäärän kannalta. Rekisteröintiaikaan voimassa olleen tavaramerkkiasetuksen (207/2009) mukainen lähtökohta on EU-tavaramerkin pätevyys. Pätevyysolettama voidaan kumota hakemalla merkin julistamista mitättömäksi loukkauskanteen yhteydessä nostettavalla vastakanteella.

EUT totesi, että EU-tavaramerkin voimassaoloa koskevien päätösten oikeusvaikutus ulottuu koko unionin alueelle, mutta loukkauskanteen lopputuloksella on vaikutusta ainoastaan asianosaisten väliseen oikeussuhteeseen. Tällöin loukkauskanteen hylkääminen tavaramerkin mitättömyyden perusteella johtaisi epäloogisiin seurauksiin, mikäli mitättömyyskanne on vireillä tuomioistuimessa, mutta vielä ratkaisematta.

Sen sijaan EUT katsoi Itävallan korkeimman oikeuden näkemyksen mukaisesti, että mikäli tavaramerkkiä vastaan tehty väite ja samalla merkin mahdollinen mitättömyys ratkaistaan samanaikaisesti loukkauskanteen kanssa, on tilanne unionin lainsäädännön puitteissa sallittu.

EU-tuomioistuimen alkuperäinen ratkaisu luettavissa Curia-tietokannasta.

(LÄ)