Matkapuhelinten muistikorteista voidaan periä yksityistä kopiointia koskeva hyvitysmaksu – EUT:n julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

26.6.2014
Julkisasiamies Villalón on antanut 18.6.2014 ratkaisuehdotuksensa asiassa C-463/12 (Copydan Båndkopi v. Nokia Danmark A/S). Asiassa tulkitaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/29/EY (jäljempänä tietoyhteiskuntadirektiivi, 5. artiklan 2. kohdan b alakohta).

Copydan Båndkopi on ääni- ja videotallenteiden oikeudenhaltijoita edustava organisaatio, joka kerää, hallinnoi ja jakaa Tanskan tekijänoikeuslain 39 §:ssä tarkoitettuja yksityistä kopiointia koskevia maksuja. Nokia Danmark A/S (Nokia Danmark) myy Tanskassa matkapuhelimia ja niihin tarkoitettavia muistikortteja elinkeinonharjoittajille, jotka myyvät niitä edelleen. Copydan Båndkopin mielestä muistikortit kuuluvat yksityistä kopiointia koskevan hyvitysmaksujärjestelmän soveltamisalaan, joten organisaatio nosti 19.4.2012 kanteen Nokia Danmarkia vastaan. Kanne nostettiin Itä-Tanskan muutoksenhakutuomioistuimessa (Østre Landsret), joka esitti asiassa ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle (EUT).

Tuomioistuin esitti EUT:lle yhteensä kuusi ennakkoratkaisukysymystä, jotka julkisasiamies järjesteli kolmeen ryhmään. Ensimmäisellä kysymyssarjallaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli EUT:lta lausuntoa periaatteesta, jonka mukaan matkapuhelinten muistikorteista peritään yksityistä kopiointia koskeva maksu. Toisella kysymyssarjalla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, miten sen luettelemat eri tekijät, jotka liittyvät muun muassa kappaleiden lähteeseen tai teknisten suojatoimenpiteiden olemassaoloon, vaikuttavat yksityistä kopiointia koskevaan maksujärjestelmään. Ennakkoratkaisupyynnön kolmannella kysymyssarjalla EUT:lta pyydettiin opastusta yksityiskohtaisista järjestelyistä, joiden mukaisesti yksityistä kopiointia koskeva maksu voidaan periä.

Ensimmäisen kysymyssarjan osalta julkisasiamies katsoi, että on kiistatonta, että matkapuhelinten muistikortteja voidaan käyttää kappaleiden valmistamiseen teoksista tai muusta suojatusta aineistosta. Sillä perusteella yksityistä kopiointia koskevan maksun periminen näistä välineistä voi olla lainmukaista, kunhan maksun perimisen ja muistikorttien yksityiseen käyttöön tarkoitettujen kappaleiden valmistamiseen liittyvän oleellisen käytön välillä on yhteys. Lisäksi julkisasiamiehen mukaan eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välinen oikeudenmukainen tasapaino on turvattava. Muistikorttien ensisijaisella tai pääasiallisella käyttötarkoituksella ei ole tässä yhteydessä merkitystä.

Toisen kysymyssarjan osalta julkisasiamies ehdotti, että tietoyhteiskuntadirektiiviä tulkitaan siten, ettei se ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan yksityistä kopiointia koskeva maksu peritään myös silloin, kun yksityiseen käyttöön tapahtuvasta kappaleen valmistamisesta aiheutuu vain vähäistä vahinkoa oikeudenhaltijoille. Julkisasiamies katsoi myös, ettei tehokkaiden teknisten suojaustoimenpiteiden käyttäminen tai käyttämättä jättäminen vaikuta tietoyhteiskuntadirektiivin mukaisen yksityistä kopiointia koskevan maksun perimiseen.   

Viimeisen kysymyksen osalta julkisasiamies katsoi, että sopivan hyvityksen rahoittamiseen osoitettu yksityistä kopiointia koskeva maksu voidaan periä kappaleen valmistamiseen tarkoitetuista välineistä niiden valmistajilta ja maahantuojilta, jos nämä voivat tosiasiassa vyöryttää maksun käyttäjille. Lisäksi silloin, kuin välineet ostetaan selvästi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen käyttöön tapahtuvaa kopiointia varten, tulee maksu palauttaa valmistajille ja maahantuojille.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus luettavissa Curia-tietokannasta: Ratkaisuehdotus C-463/12

(MH)

Share: