Markkinaoikeuden patenttiratkaisuja maalis-toukokuulta 2015
MAO:181/15: patentti – uudet patenttivaatimukset – perusasiakirjojen mukaisuus
Antopäivä: 13.3.2015
PRH oli 9.10.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen patentin saamiseksi keksintöön ”Hätäjäähdytysjärjestelmä”.
A (kantaja) vaati, että MAO kumoaisi PRH:n 9.10.2013 tekemän päätöksen ja hyväksyisi hakemuksen patentin myöntämiseksi yhtiön esittämien muutettujen patenttivaatimusten mukaisena.
Kantajan mukaan 23.6.2014 esitetyt muutetut patenttivaatimukset 1 ja 5 määrittivät aiempien vaatimusten ”kiehutusvesireaktorilaitoksen hätäjäähdytysjärjestelmän” sijasta ”pitkälle kehitetyn kiehutusvesireaktorilaitoksen hätäjäähdytysjärjestelmän”. Kantajan mukaan perusasiakirjan piirustukset tukivat muutosta, jonka mukaan järjestelmän aktiiviset turvaosastot oli järjestetty suojarakennusastian ulkopuolelle. Myös vaatimuksiin sisällytetty piirre 4 oli otettu suoraan perusasiakirjasta. Keksintö oli keksinnöllinen ja erosi olennaisesti siitä, mikä oli tullut tunnetuksi PRH:n päätöksessä mainitussa viitejulkaisusta D1. Viitejulkaisussa D1 aktiivinen turvajärjestelmä oli järjestetty suorarakennusastian sisäpuolelle, ja lisäksi kysymyksessä olevassa keksinnössä oli kolme aktiivista turvaosastoa viitejulkaisussa esitetyn kahden turvaosaston sijasta.
PRH esitti 10.1.2014, että kantajan itsenäiset patenttivaatimukset 1 ja 5 eivät olennaisesti eronneet PRH:n päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta D1 tunnetusta tekniikasta. PRH esitti lisäksi 13.2.2014, että perusasiakirjasta ei löytynyt riittävää tukea patenttivaatimuksiin sisältyvälle muutokselle, jonka mukaan koko aktiivinen turvajärjestelmä oli järjestetty suojarakennusastian ulkopuolelle.
Patenttivaatimuksen 1 osalta MAO totesi, että termi ”pitkälle kehitetty kiehutusvesireaktorilaitos” ei ollut alalla vakiintunut, mutta katsoi kuitenkin, että kyseiselle muutokselle löytyi riittävä tuki perusasiakirjasta. Patenttivaatimukseen sisältyi myös muutos, jonka mukaan turvaosasto oli järjestetty suojarakennusastian ulkopuolelle. Kyseisestä muutoksesta MAO totesi, että aikaisemmin esitetyissä patenttivaatimuksissa ei ollut mainintaa aktiivisen turvajärjestelmän eri osien sijoittumisesta. MAO katsoi, että perusasiakirjoihin sisältyvät kuviot 1 ja 2 olivat tulkinnanvaraisia, ja että niistä ei riittävän selvästi ja yksiselitteisesti käynyt ilmi jäähdytysjärjestelmän kaikkien eri osien sijainti suojakuoren ulkopuolella. Myöskään patenttivaatimukseen 5 tehdyille muutoksille ei vastaavilta osin löytynyt tukea perusasiakirjasta.
MAO katsoi, että patenttisuojaa oli haettu patenttilain vastaisesti sellaiselle, mikä ei käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus oli tehty. Patenttivaatimusten 1 ja 5 mukainen keksintö ei siten ollut patentoitavissa. MAO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu luettavissa: http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1427097786381.html
MAO:225/15: patentti – keksinnöllisyys – patenttivaatimusten täsmällisyys
Antopäivä: 26.3.2015
Vacon Oyj (kantaja) oli 27.9.2006 hakenut patenttia keksintöön nimeltä ”Sähkömoottorin suojausjärjestely”. PRH oli 30.10.2009 myöntänyt kantajalle patentin numerolla FI 120447. ABB Oy ja Danfoss A/S (vastaajat) olivat tehneet PRH:lle väitteen patenttia vastaan ja vaatineet, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan. PRH oli 2.12.2011 antamallaan päätöksellä kumonnut patentin.
Kantaja vaati, että PRH:n 2.12.2011 tekemä päätös kumotaan ja, että kantajalle myönnetty patentti pidetään voimassa yhtiön esittämien muutettujen patenttivaatimusten mukaisena. Kantajan mukaan keksinnölle oli olennaista, että taajuusmuuttajaan oli integroitu tulopiiri, johon moottorin termistori voitiin liittää suoraan ilman ulkoista termistorirelettä tai vastaavaa. Lisäksi termistoritulo yhdistyi keksinnössä taajuusmuuttajan sisällä OR-funktion kautta safe stop -piiriin, joka varmisti ylikuumentuneen moottorin turvallisen pysäyttämisen. Kantajan mukaan alan ammattimies ei päätyisi kysymyksessä olevan patentin mukaiseen ratkaisuun PRH:n päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen perusteella. Keksintö oli uusi ja erosi olennaisesti tunnetusta tekniikasta.
ABB Oy vaati, että valitus hylätään. Kantajan mainitsemasta ylilämpötilan havaitsemislogiikasta ei ollut mainittu mitään patentin selityksessä, ja patentin piirustuksissa kyseinen logiikka oli ainoastaan esitetty laatikkona taajuusmuuttajan sisäpuolella. Viitejulkaisussa D2 ylilämpövalvontalogiikka oli vastaavalla tavalla sijoitettu laitteen sisään. Kantaja oli väittänyt, että viitejulkaisun D2 perusteella ei ole mahdollista tietää, onko safe stop –piirin alkuperäinen turvafunktio enää käytössä, kun ylilämpövalvontalogiikka on otettu käyttöön, mutta ABB Oy:n mukaan oli selvää, että piiriä käytetään myös alkuperäisessä tarkoituksessaan. Danfoss A/S esitti vastauksessaan, että myös kantajan muutettujen patenttivaatimusten sisältämät määritteet olivat niin epäselviä, että niiden voitiin tulkita korreloivan Danfoss A/S:n laitteen kanssa.
Patentin selityksen riittävyydestä MAO totesi, että keksintö oli esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä. Patenttivaatimusten täsmällisyydestä MAO totesi kuitenkin, että patenttivaatimuksessa 1 ei ollut mainittu yhtäkään yksittäistä standardia tai viranomaismääräystä, vaikka vaatimukseen sisältyi määrite ”viranomaismääräykset ja standardit täyttävä turvapiiri”. Patenttivaatimuksessa ei siten ollut ilmaistu patenttilain edellyttämällä tavalla täsmällisesti, mitä patentilla haluttiin suojata, ja vaatimuksen mukainen keksintö ei siten ollut patentoitavissa.
MAO lausui asiassa myös patenttivaatimusten uutuudesta ja keksinnöllisyydestä. Uutuuden osalta MAO totesi, ettei PRH:n päätöksessä mainituista viitejulkaisuista ilmennyt kaikkia itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitettyjä keksinnön ominaispiirteitä. Keksintö oli siten uusi siihen nähden, mikä oli tullut tunnetuksi asiassa viitattujen viitejulkaisujen perusteella. Keksinnöllisyydestä MAO katsoi, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrittelemää termistorivalvontajärjestelyä oli pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä, eikä se näin ollen olennaisesti eronnut siitä, mikä oli tunnettua viitejulkaisujen D1b ja D2 yhdistelmän tai viitejulkaisujen D1b ja D6 yhdistelmän perusteella.
MAO katsoi myös, että toissijaisten patenttivaatimuksen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 ei ollut katsottava määrittelevän keksintöä patenttilain edellyttämällä tarkkuudella. Myöskään tämän vaatimuksen mukainen järjestely ei olennaisesti eronnut siitä, mikä oli tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää.
MAO katsoi, ettei patenttivaatimusten mukainen keksintö ollut patentoitavissa. MAO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu luettavissa: http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1427956820966.html
MAO:292/15: patentti – keksinnöllisyys
Antopäivä: 24.4.2015
Valmet Power Oy (vastaaja) oli 11.8.2005 hakenut patenttia keksintöön nimeltä ”Soodakattilan sularännialueen suojausjärjestely”. PRH oli 30.9.2010 myöntänyt vastaajalle patentin numerolla FI 121313. Andritz Oy (kantaja) oli tehnyt PRH:lle väitteen patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan. PRH oli 7.3.2014 antamallaan päätöksellä pysyttänyt patentin vastaajan PRH:lle toimittamien muutettujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa.
Kantaja vaati, että MAO kumoaisi PRH:n 7.3.2014 tekemän päätöksen ja kumoaisi patentin kokonaisuudessaan. Kantajan mukaan kysymyksessä oleva keksintö ei olennaisesti eronnut aikaisemmin tunnetusta tekniikan tasosta. Keksinnön järjestely sularännin ympäristön suojaamiseksi oli jo tunnettu PRH:n päätöksessä mainituista viitejulkaisuista D1 ja D2. Patenttivaatimusten 1 ja 5 viitejulkaisuista D1 ja D2 eroava piirre perustui käytännön tarpeeseen ja ilmeni viitejulkaisussa D3. Lisäksi epäitsenäiset vaatimukset olivat alan ammattimiehelle tunnettuja.
Vastaaja vaati, että valitus hylätään. Keksinnön erottavaksi piirteeksi oli PRH:n päätöksessä katsottu sularännien suhteen liikkuvaksi järjestetty suojaseinämä, jossa oli ainakin yksi avattava luukku. Valittajan mukaan kyseinen piirre ei ilmennyt viitejulkaisuista D1 tai D2, ja kysymyksessä olevaan keksintöön päätyminen ei siten ollut ilmeistä alan ammattimiehille. Lisäksi kantaja esitti, että viitejulkaisussa D3 ei ollut kyse samasta tekniikan alasta, eikä tämä myöskään esittänyt patenttivaatimuksen 1 keskeisiä piirteitä.
MAO totesi aluksi, että muutettujen patenttivaatimusten mukaisen keksinnön uutuutta tunnettuun tekniikan tasoon nähden ei ollut kyseenalaistettu. Asiassa oli näin ollen kyse siitä, erosiko keksintö olennaisesti tunnetun tekniikan mukaisista ratkaisuista. Viitejulkaisun D1 osalta MAO totesi, että ratkaistavana ollut ongelma kyseisessä viitejulkaisussa ei ollut samankaltainen kuin nyt kysymyksessä olevassa keksinnössä. MAO katsoi, että alan ammattimiehen ei ollut ilmeistä päätyä patenttivaatimusten mukaiseen ratkaisuun yksin viitejulkaisujen D1tai D2 perusteella. Viitejulkaisun D3 osalta MAO totesi, että viitejulkaisu oli yli sata vuotta vanha ja lisäksi toisen tekniikan alalta, jonka johdosta oli epätodennäköistä, että alan ammattimies etsisi ratkaisua tästä julkaisusta käsillä olevaa ongelmaa ratkaistessaan.
MAO katsoi, että viitejulkaisujen D1 tai D2 yhdistämisen viitejulkaisuun D3 olisi johtanut kiellettyyn jälkikäteispäättelyyn. Lisäksi viitejulkaisujen yhdistäminen valittajan esittämällä tavalla ei olisi johtanut sellaiseen ilmeiseen ratkaisuun, joka olisi ollut kysymyksessä olevien itsenäisten patenttivaatimusten mukaisen menetelmän ja laitteiston keksinnöllisyyden esteenä.
MAO totesi, ettei valituksesta ilmennyt perusteita, joiden nojalla patentti olisi kumottava. MAO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu luettavissa: http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1430306954654.html
MAO:297/15: patentti – uudet patenttivaatimukset – perusasiakirjojen mukaisuus – keksinnöllisyys
Antopäivä: 29.4.2015
Wärtsilä Finland Oy (kantaja) oli 9.1.2008 hakenut patenttia keksintöön nimeltä ”Sähkövoimansyöttölaitteisto laivakäyttöön”. PRH oli 15.3.2010 myöntänyt kantajalle patentin numerolla FI 120811. ABB Oy (vastaaja) oli tehnyt PRH:lle väitteen patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan. Väitekäsittelyn aikana kantaja oli toimittanut PRH:lle muutetut patenttivaatimukset ja pyytänyt patentin pysyttämistä voimassa niiden mukaisena. PRH oli 23.2.2012 antamallaan päätöksellä kumonnut patentin.
Kantaja vaati, että PRH:n 23.2.2012 tekemä päätös kumotaan ja että kantajalle myönnetty patentti pidetään voimassa yhtiön esittämien muutettujen patenttivaatimusten mukaisena. Kantaja esitti, että viitejulkaisussa D1 ei ollut kyse verkon taajuuden vertaamisesta referenssitaajuuteen nyt kysymyksessä olevan keksinnön mukaisesti vertailuvälineen avulla. Kysymyksessä oleva keksintö esitti viitejulkaisuun D1 nähden vaihtoehtoisen tavan toimia, kun verkon taajuus oli alle referenssitaajuuden. Lisäksi keksintö esitti, toisin kuin viitejulkaisu D1, tavan toimia myös silloin, kun verkon taajuus oli yli referenssitaajuuden. Keksintö erosi kantajan mukaan olennaisesti tunnetusta tekniikasta.
Vastaaja vaati, että valitus hylätään. Vastaaja esitti, että vaikka kantajan patenttivaatimuksen 1 mukainen laitteisto oli kompensointivälineiden osalta uusi verrattuna viitejulkaisuun D1, se ei olennaisesti eronnut tästä. Vaikka viitejulkaisussa D1 ei ollut suoraan esitetty kantajan patenttivaatimuksen 1 mukaisia kompensointivälineitä ja -ohjaussignaaleja, oli selvää, että viitejulkaisun D1 mukaisessa tapauksessa sähköverkon havaittu laskeminen kompensoidaan vähentämällä trusteriin syötettävää sähköenergiaa. Tämän oli vastaajan mukaan toteutettava jonkinlaisella kompensointivälineellä.
PRH totesi lausumassaan, että alan ammattimiehelle on selvää, että sähköverkon taajuutta tulee verrata johonkin tavoitearvoon. Viitejulkaisun D1 mukaisessa järjestelmässä rajoitetaan tai lisätään laivan trusterilaitteen sähköenergian määrää, kun havaitaan järjestelmän taajuuden laskeminen tai kasvaminen.
Valittajan väitekäsittelyn yhteydessä PRH:lle toimitetuista patenttivaatimuksista MAO totesi, että itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 sisältyviä sähkösyötön ohjaamista koskevia menetelmäteknisiä piirteitä ei voitu pitää keksinnön kohteena olevan laitteiston kannalta tunnetusta tekniikasta erottavina piirteinä. Tämän lisäksi viitejulkaisun D1 mukaisessa laitteistossa oleva ohjelmoitava logiikkapiiri toteutti samoja toimintoja, kuin niitä jotka oli esitetty patenttivaatimuksessa 1. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen laitteisto ei olennaisesti eronnut siitä, mikä oli tullut tunnetuksi viitejulkaisussa D1.
Toissijaisten patenttivaatimusten osalta MAO totesi, että patenttivaatimukseen 1 tehty täsmennys ei vaikuttanut siihen keksinnöllisyysarvioon, joka oli esitetty ensisijaisen patenttivaatimuksen 1 osalta. Kolmassijaisten patenttivaatimusten osalta MAO katsoi, että patenttivaatimukseen 1 tehty täsmennys oli alan ammattimiehelle itsestäänselvyys.
MAO katsoi, ettei minkään tarkasteltavina olleiden patenttivaatimusten mukainen keksintö ollut patentoitavissa. MAO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu luettavissa: http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1430829790124.html
MAO:305/15: patentti – väitteentekijän kuuleminen
Antopäivä: 4.5.2015
Kamwest Oy (vastaaja) oli 23.11.2010 hakenut patenttia keksintöön nimeltä ”Slaganordning för rengöring av ytor, speciellt värmeytor”. PRH oli 31.8.2012 myöntänyt vastaajalle patentin numerolla FI 122923. Foster Wheeler Energia Oy (kantaja) oli tehnyt PRH:lle väitteen patenttia vastaan ja vaatinut, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan. PRH oli 24.11.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt väitteen ja pysyttänyt patentin voimassa.
Kantaja vaati, että MAO kumoaisi PRH:n 24.11.2014 tekemän päätöksen ja palauttaisi asian PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti kantaja vaati, että MAO kumoaisi vastaajalle myönnetyn patentin kokonaisuudessaan. PRH oli antanut päätöksensä varaamatta kantajalle tilaisuutta lausua vastaajan lausumasta, ja PRH oli näin ollen menetellyt virheellisesti. PRH oli antanut lausuman tiedoksi kantajalle vasta valituksenalaisen päätöksen yhteydessä, ja lisäksi PRH ei ollut ottanut huomioon erästä kantajan esittämää todistetta. Joka tapauksessa patentti oli kantajan mukaan kumottava puuttuvan keksinnöllisyyden johdosta.
Vastaaja vaati valituksen hylkäämistä ja totesi, että asian palauttaminen PRH:lle johtaisi vain asian pitkittymiseen aiheetta. PRH totesi lausunnossaan, ettei se ollut menetellyt patenttilain tai patenttiasetuksen vastaisesti.
MAO totesi, että patenttilaissa ei ole säännöksiä siitä, miten patenttiviranomaisen on meneteltävä sen jälkeen, kun patentinhaltija on antanut lausumansa asiassa. Hallintolain 2 §:n ja 5 §:n perusteella MAO katsoi, että kysymykseen kantajan kuulemisesta olisi tullut soveltaa hallintolain 34 §:ää. MAO katsoi, että PRH:n vastaajalta pyytämä lausuma oli ollut sellainen hallintolain 34 §:n mukainen selvitys, joka oli saattanut vaikuttaa asian ratkaisuun. PRH olisi voinut jättää kuulematta kantajaa vain kyseisen pykälän 2 momentissa säädettyjen edellytysten vallitessa, eikä asiassa ollut ilmennyt momentissa tarkoitettuja seikkoja. MAO katsoi, että päätös oli kumottava menettelyvirheen takia.
MAO kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi.
Ratkaisu luettavissa: http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1431082983587.html
(HG)