Markkinaoikeuden muita ratkaisuja loka-joulukuulta 2014

MAO:809/14: sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa – maineen norkkiminen

Antopäivä: 18.11.2014

Valio Oy (kantaja) vaati, että MaO kieltää Bunge Finland Oy:tä (vastaaja) 150.000 euron sakon uhalla käyttämästä markkinoinnissaan tunnusta KEIJURIINI tai oleellisesti samankaltaista tunnusta rasvalevitteille. Lisäksi kantaja vaati, että vastaajaa kielletään käyttämästä rasvalevitteiden markkinoinnissa ilmauksia, joissa sanaa ”riini” käytetään levitteiden markkinoinnissa kuvailevalla, ei tavaramerkinomaisella tavalla, samalla vesittäen kantajan tavaramerkkien erottamiskykyä.

Kantajan mukaan se oli luonut mittavilla markkinointipanostuksilla merkittävän goodwill-arvon omaperäisille tunnuksilleen VOIMARIINI ja OIVARIINI. Vastaajan menettelyssä oli kysymys maineen norkkimisesta, sillä vastaaja oli ilman hyväksyttävää syytä pyrkinyt markkinoinnissaan hyödyntämään kantajan tavaramerkkien arvostusta, vetovoimaa, mainetta ja tunnettuutta.

Bunge Finland Oy (vastaaja) vaati, että MaO hylkää kantajan hakemuksen. Sana ”riini” oli muodostunut yleissanaksi, jolla kuvailtiin kyseisiä rasvaseoksia. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvassa oikeudenkäynnissä ei voitu vastaajan mukaan ratkaista, oliko kantajalla oikeus tavaramerkkiin RIINI vai ei.

MaO:n mukaan arvioitavana oli vastaajan markkinointi kokonaisuutena, ei pelkästään tavaramerkkioikeudellisin perustein arvioitava tavaramerkkioikeutta koskeva riita-asia. MaO totesi, että tavaramerkkioikeudelliset seikat voitiin ottaa huomioon ainoastaan esikysymyksen luonteisesti.

MaO katsoi, että vastaaja ei ollut, sen markkinointia kokonaisuutena arvioiden, käyttämällä tunnusta KEIJURIINI tai sanaa ”riini” luonut mielikuvaa kantajan tunnetuista tavaramerkeistä OIVARIINI tai VOIMARIINI taikka mielleyhtymää näihin. Vastaaja ei ollut oikeudettomasti käyttänyt hyväkseen kantajan tavaramerkkeihin liittyvää mainetta ja tunnettuutta.

MaO hylkäsi hakemuksen.

Ratkaisu luettavissa: http://markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/markkinaoikeudellisetasiat/markkinaoikeudellisetasiat/1416319133467.html

MAO:811/14: sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa – hyvän liiketavan vastaisuus – verkkotunnus

Antopäivä: 19.11.2014

Nordpeis AS (hakija) vaati, että MaO kieltää X Oy:tä (vastaaja) 50.000 euron sakon uhalla käyttämästä verkkotunnusta nordpeis.fi.

Hakijalle oli Norjassa rekisteröity toiminimi Nordpeis AS sekä norjalainen tavaramerkki Nordpeis (kuvio). Lisäksi hakijalle oli 5.3.2014 rekisteröity yhteisön tavaramerkki NORDPEIS. Viestintäviraston rekisteritietojen mukaan verkkotunnus nordpeis.fi oli rekisteröity vastaajalle 17.1.2011.

Hakijan mukaan vastaajan itselleen rekisteröimä verkkotunnus nordpeis.fi perustui hakijan rekisteröimään toiminimeen Nordpeis AS sekä tavaramerkkiin NORDPEIS. Vastaaja oli hakijan oikeuksista tietoisena rekisteröinyt verkkotunnuksen nordpeis.fi ja ryhtynyt käyttämään sitä oman kilpailevan liiketoimintansa edistämiseksi kuluttajia harhaanjohtavalla tavalla.

Vastaaja vaati, että MaO hylkää hakemuksen. Vastaajan mukaan verkkotunnuksen nordpeis.fi käyttö ei ollut johtanut kuluttajia harhaan luomalla sellaista mielikuvaa, että vastaajayhtiö olisi koskaan ollut hakijan valtuutettu jakelija tai antamalla ymmärtää, että vastaajayhtiö olisi jollain tavoin kaupallisessa yhteydessä hakijaan.

MaO totesi, että asiassa esitetty näyttö vastaajan ja sen toimitusjohtaja X:n tietoisuudesta hakijan toiminimestä ja tavaramerkistä huomioon ottaen aikaprioriteettisääntöä ei voitu soveltaa. MaO katsoi, että vastaaja oli menetellyt SopMenL:n vastaisesti, kun se oli tietoisena hakijan aiemmista tunnusmerkeistä rekisteröinyt verkkotunnuksen nordpeis.fi ja käyttänyt sitä siten oikeudettomasti liiketoiminnassaan.

MaO kielsi vastaajaa käyttämästä verkkotunnusta nordpeis.fi. Kiellon tehosteeksi MaO asetti 50.000 euron uhkasakon.

Ratkaisu luettavissa: http://markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/markkinaoikeudellisetasiat/markkinaoikeudellisetasiat/1417512418162.html

MAO:873/14: patentti – keksinnöllisyys

Antopäivä: 18.12.2014

Asiassa oli kyse siitä, oliko kysymyksessä olevien patenttivaatimusten mukaisen keksinnön katsottava eronneen olennaisesti tunnetun tekniikan tason mukaisista ratkaisuista.

Sepracor, Inc. (valittaja) vaati, että PRH:n päätös kumotaan ja että hakemus patentin myöntämiseksi hyväksytään. Valittajan mukaan hakemuksen tekemispäivänä tunnettu tekniikka ja alalla vallinneet uskomukset eivät olleet ohjanneet alan ammattimiestä käyttämään deskarboetoksiloratadiiniä (DCL) lääkkeen valmistuksessa vaan päinvastoin olivat tukeneet olettamusta DCL:n haitallisista vaikutuksista.  

PRH:n mukaan kahden lääkeaineen yhteiskäyttö oli alan ammattimiehelle ilmeistä, eikä sen voitu katsoa eroavan olennaisesti tunnetusta tekniikasta, ellei sen avulla osoitettu saatavan aikaan yllättävää tehoa.

MaO totesi, että patenttihakemuksen selityksessä ei ollut esitetty mitään osoitusta DCL:n käyttöön liittyisi tunnettuun tekniikkaan nähden jotain yllättävää tehoa tai vaikutusta. Itsenäisten patenttivaatimuksien 1 tai 7 mukaiset keksinnöt eivät eronneet olennaisesti siitä, mikä oli tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

MaO katsoi, että kumpikaan itsenäisten patenttivaatimusten mukaisista keksinnöistä ei ollut patentoitavissa. MaO hylkäsi valituksen.

Ratkaisu luettavissa: http://markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1419926348717.html

MAO:877/14: patentti – patenttilain 71 a §:n soveltaminen

Antopäivä: 18.12.2014

Asiassa oli kyse siitä, oliko valittajana olevan patentinhaltijan katsottava toimineen niin huolellisesti kuin olosuhteet olivat vaatineet vuosimaksun maksamisen määräajan noudattamiseksi.

Finninno Oy (valittaja) vaati, että PRH:n päätös kumotaan ja että yhtiön esitys hyväksytään. Valittajan mukaan vuosimaksun maksamatta jäämisessä oli ollut kyse inhimillisestä virheestä, minkä seurauksena patentin raukeaminen olisi ollut valittajalle täysin kohtuuton oikeudenmenetys.

PRH:n mukaan vuosimaksujen maksamisessa ei ollut toimittu patenttilain edellyttämällä olosuhteiden vaatimalla huolellisuudella.

MaO katsoi, että patentin 16. vuosimaksun jäämisessä maksamatta ei ollut kyse yksittäisestä inhimillisestä virheestä, vaan vuosimaksun maksamatta jääminen oli johtunut useammasta peräkkäisestä virheestä ja laiminlyönnistä. Valittaja ei ollut osoittanut toimineensa niin huolellisesti kuin olosuhteet olivat vaatineet patentin 16. vuosimaksun maksamisen määräaikojen noudattamiseksi.

MaO hylkäsi valituksen.

Ratkaisu luettavissa: http://markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1419933201041.html

MAO:878/14: patentti – patenttilain 71 a §:n soveltaminen

Antopäivä: 18.12.2014

Asiassa oli kyse siitä, oliko valittajan katsottava toimineen niin huolellisesti kuin olosuhteet olivat vaatineet lisäsuojatodistuksen hakemisen määräajan noudattamiseksi.

The Regents of the University of Coloradolle (valittaja) vaati, että PRH:n päätös kumotaan ja että yhtiön esitys hyväksytään. Valittajan mukaan se oli toiminut asiassa niin huolellisesti kuin olosuhteet olivat edellyttäneet noudattaakseen säädettyjä määräaikoja.

PRH:n mukaan valittaja oli ollut tietoinen lisäsuojatodistuksen hakemisen määräajan päättymispäivästä ja tietoisesti jättänyt noudattamatta lisäsuojatodistuksen hakemiselle säädettyä määräaikaa.

MaO totesi, että hakemuksen tekemättä jättäminen oli johtunut yksinomaan valittajan omasta valinnasta perustuen tämän arvioon siitä, ettei hakemuksella olisi ollut menestymisen mahdollisuuksia. MaO katsoi, että valittaja ei ollut osoittanut toimineensa niin huolellisesti kuin olosuhteet olivat vaatineet lisäsuojatodistusta koskevan hakemuksen määräajan noudattamiseksi.

MaO hylkäsi valituksen.

Ratkaisu luettavissa: http://markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1419933859736.html

MAO:880/14: tekijänoikeus – asiavaltuus

Antopäivä: 18.12.2014

Scanbox Entertainment (kantaja) pyysi toimittamassaan hakemuksessa, että MaO määrää DNA Oy:n antamaan käyttäjien yhteystiedot 144 teleliittymästä. Hakijalle oli lisenssisopimuksin myönnetty eräiden elokuvien tärkeimmät levityskanavat, mukaan lukien teatterilevitys. Hakija oli havainnut, että näitä elokuvateoksia oli saatettu yleisön saataviin tietyistä internet-liittymistä ilman sen lupaa. Hakijalla oli paitsi oikeus, myös velvollisuus käyttää puheoikeuttaan luvattomaan levitykseen puuttumista koskevassa asiassa.

MaO totesi, ettei hakijan asiassa esittämästä selvityksestä käynyt riittävän yksiselitteisesti ilmi, että sille olisi siirtynyt yksinomainen käyttölupa ja sitä myötä syntynyt asiavaltuus vaatimusten esittämiseen myös elokuvien alkuperäisen englanninkielisten versioiden osalta.

Lisäksi MaO katsoi, ettei hakijan viittaamasta sopimuksen vakioehdoista ollut riittävän selvästi todettavissa, että hakijalla olisi sopimuksen perusteella muutoin ollut oikeus itsenäisesti esittää vaatimuksia elokuvateoksen englanninkieliseen versioon mahdollisesti kohdistuvien loukkausten johdosta.

MaO jätti asian tutkimatta puuttuvan asiavaltuuden johdosta.

Ratkaisu luettavissa: http://markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1421056585096.html

(MO)