Markkinaoikeuden toukokuu

MAO:278/​2024 Bayerische Motoren Werke Aktiengesellschaf (BMW) v. Vannetukku.fi Oy

Tapauksessa BMW vaati MAO:a määräämään päätöksessä numero 329/2023 annettujen asiakirjan esittämistä ja tiedonsaantia koskevien määräysten noudattamisen tehostamiseksi asetetut uhkasakot, yhteensä 100.000 euroa, Vannetukun maksettavaksi täysimääräisinä. MAO oli mainitulla päätöksellä määrännyt Vannetukun toimittamaan MAO:teen kirjanpitolain edellyttämät osto- ja myyntitositteet (määräys 1) sekä todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa annetun lain 7 a §:n mukaiset tarpeelliset tiedot (määräys 2) ajalta 5.11.2015–7.7.2023.

MAO katsoi ensinnäkin, että päätös oli annettu Vannetukulle asianmukaisesti tiedoksi. Päätöksen sisältämä asiakirjojen ja tietojen esittämisvelvollisuus oli myös pantavissa täytäntöön, vaikka Vannetukku väitti sen olevan sanamuodoltaan liian yleinen ja yksilöimätön. Vaikka osa vaaditusta tositeaineistosta oli hävitetty kirjanpitolain säilytysaikojen mukaisesti, Vannetukku ei osoittanut, että vaadittu selvitys olisi muilta osin hävitetty.

Koska Vannetukku ei ollut miltään osin täyttänyt sille päätöksessä asetettuja määräyksiä eikä määräysten noudattamatta jättämiseen esitetty pätevää syytä muutoin kuin tiettyjen tositteiden ja tietojen osalta, MAO tuomitsi uhkasakot Vannetukun maksettavaksi yhteensä 85.000 euron määräisenä. MAO hylkäsi BMW:n vaatimuksen enemmälti. Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 15.7.2024.

Ratkaisun tiivistelmä oikeustapaustietokannassa ja kokonaisuudessaan MAO:n sivuilla.

MAO:280/​2024 OSHEE Polska Sp. z o.o. v. Onses Finland Oy

Kantaja OSHEE vaati MAO:a vahvistamaan, että sen rekisteröimätön kuviotavaramerkki ja tuotepakkaus ovat vakiintuneet isotonisten urheilujuomien tunnuksiksi. Lisäksi se vaati vahvistamaan, että sekä sen rekisteröimättömät että rekisteröidyt merkit ovat laajalti tunnettuja tavaramerkkejä isotonisille urheilujuomille Suomessa. Kantajan mukaan vastaaja Onses oli loukannut sen oikeutta näihin merkkeihin omilla ONSE-kuviotavaramerkeillään.

MAO katsoi, etteivät rekisteröimätön kuviomerkki ja ulkoasutavaramerkki olleet vakiintuneet ennen Onsesin tuloa markkinoille tammikuussa 2022. MAO ei myöskään pitänyt merkkejä laajalti tunnettuina. OSHEE- ja ONSE-tavaramerkkien välillä ei katsottu olevan sekaannusvaaraa. MAO hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan. Ratkaisu ei ole lainvoimainen.

Ratkaisun tiivistelmä oikeustapaustietokannassa ja kokonaisuudessaan MAO:n sivuilla.

MAO:285/​2024 L-Fashion Group Oy v. Shoe House Oy

PRH oli hylännyt L-Fashion Group Oy:n väitteen Shoe House Oy:n tavaramerkkiä 283873 ICESHOE (kuvio) vastaan. L-Fashion Group Oy valitti päätöksestä markkinaoikeuteen (MAO) väittäen, että vastaajan tavaramerkki aiheuttaa sekaannusvaaran aikaisempiin EU-tavaramerkkeihin numero 2044709 ICEPEAK ja numero 9940917 ICEPEAK (kuvio) nähden. Valittaja vetosi myös ICEPEAK-tavaramerkkien laajalti tunnettuuteen rekisteröinnin esteenä.

MAO katsoi, että ICESHOE-tavaramerkki aiheutti sekaannusvaaran kumpaankin ICEPEAK-tavaramerkkiin nähden. Koska sekaannusvaara oli olemassa, MAO:n ei ollut tarpeen ottaa kantaa valittajan aikaisempien EU-tavaramerkkien laajalti tunnettuuteen tai siihen mahdollisesti perustuvaan suojaan. MAO kumosi PRH:n päätöksen ja palautti asian PRH:lle ICESHOE-tavaramerkin rekisteröinnin kumoamista varten sekä määräsi osapuolten vastaavan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan. Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Ratkaisun tiivistelmä oikeustapaustietokannassa ja kokonaisuudessaan MAO:n sivuilla.

MAO:290/2024 Teva B.V. ja Teva Finland Oy v. Bristol-Myers Squibb Holdings Ireland Unlimited Company

DuPont Pharmaceuticals Companyn (DuPont Pharma) palveluksessa olleet keksijät tekivät keksinnön ”Laktaamia sisältäviä yhdisteitä ja niiden johdannaisia tekijä Xa:n estäjinä”. Keksijät tekivät 21.9.2001 keksinnön osalta väliaikaisen yhdysvaltalaisen patenttihakemuksen US 60/324,165 (US’165). Kaksi BMS Companyn (suoraan ja epäsuorasti) omistamaa tytäryhtiötä osti vuonna 2001 DuPont Pharman. Yrityskaupan toteuduttua DuPont Pharma muutti nimensä Bristol-Myers Squibb Pharma Companyksi (BMS Pharma). Keksijät siirsivät 3.11.2001 oikeudet hakemukseen US’165 BMS Pharmalle. BMS Company jätti 17.9.2002 keksintöä koskien kansainvälisen patenttihakemuksen, jota koskee julkaisu WO 2003/026652 A1 (WO’652). Keksinnölle oli sittemmin myönnetty Suomessa voimaan saatettu eurooppapatentti numero FI/EP 1 427 415 (jäljempänä myös peruspatentti), ja sittemmin Bristol-Myers Squibb Holdings Ireland Unlimited Company oli tullut sen haltijaksi. Peruspatenttiin oli merkitty BMS Companyn vaatima etuoikeus 21.9.2001 lukien väliaikaisen yhdysvaltalaisen patenttihakemuksen US’165 perusteella. Teva B.V ja Teva Finland Oy (jäljempänä yhteisesti myös Teva) nostivat markkinaoikeudessa (MAO) kanteen peruspatentin ja sen perusteella myönnetyn lisäsuojatodistuksen numero 443 mitättömäksi julistamisesta.

Kanne oli perustettu muun ohella puuttuvaan uutuuteen. Koska osana väitetyn puuttuvan uutuuden tarkastelua tulee tarvittaessa tehtäväksi etuoikeusajankohdan määrittäminen ja sitä kautta patenttijulkaisuun merkityn etuoikeuden pätevyyden arviointi, MAO katsoi Tevalla olevan oikeus vedota etuoikeuden puuttumiseen.

Etuoikeuden pätevyyden osalta kyse oli siitä, nauttiko peruspatentti pätevästi etuoikeutta 21.9.2001 lukien väliaikaisen yhdysvaltalaisen patenttihakemuksen US’165 perusteella tilanteessa, jossa kansainvälisen patenttihakemusjulkaisun WO’652 hakijana on ollut BMS Company (ei siis BMS Pharma), mutta jossa ennen hakemuksen WO’652 jättämistä 17.9.2002 keksijät olivat siirtäneet oikeuden vaatia etuoikeutta eri yhtiölle eli BMS Pharmalle. MAO katsoi, että Yhdysvaltain liittovaltion laki soveltuu arvioitaessa oikeutta pyytää etuoikeutta hakemuksen US’165 perusteella. Sellaisessa tilanteessa, josta nyt BMS Pharman ja BMS Companyn välillä oli nyt kyse, Yhdysvaltain liittovaltion lain mukaan nimellinen etuoikeus olisi tullut näiden välillä kirjallisesti siirtää Title 35 U.S.C. § 261:n edellyttämin tavoin. BMS Companylla ei siten ollut oikeutta vedota hakemuksen US’165 perusteella etuoikeuteen Euroopan patenttivirastossa tehtäessä kansainvälistä patenttihakemusta WO ’652.

Koska BMS Companylla ei ollut oikeutta vedota hakemuksen US’165 perusteella etuoikeuteen Euroopan patenttivirastossa tehtäessä kansainvälistä patenttihakemusta WO ’652, kaikilta peruspatentin patenttivaatimuksilta puuttui uutuus kansainvälisen patenttihakemuksen WO 03/049681 A2 sisältöön nähden. Nyttemmin lakannut peruspatentti oli tällä perusteella julistettava mitättömäksi. Näin ollen myös lisäsuojatodistus numero 443 julistettiin mitättömäksi lääkkeiden lisäsuojatodistuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla. Bristol-Myers Squibb Holdings Ireland Unlimited Company velvoitettiin myös korvaamaan Tevan oikeudenkäyntikulut asiassa vaaditulla 1.004.534,42 eurolla viivästyskorkoineen. Asiassa oli äänestetty ja eri mieltä olevan jäsenen mielipide on liitetty tuomioon. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Ratkaisun tiivistelmä oikeustapaustietokannassa ja kokonaisuudessaan MAO:n sivuilla.

MAO:291/​2024 Bristol-Myers Squibb Holdings Ireland Unlimited Company ja Oy Bristol-Myers Squibb (Finland) Ab v. ratiopharm GmbH ja Teva Finland Oy

Tapauksessa kantajat vaativat MAO:a vahvistamaan muun ohella, että vastaajat olivat toiminnallaan loukanneet lisäsuojatodistusta 443. Koska kyseinen lisäsuojatodistus oli julistettu mitättömäksi aiemmin mainitussa ratkaisussa MAO:290/2024, MAO hylkäsi kantajien vahvistus- ja kieltovaatimukset. Koska lisäsuojatodistus oli mitätön, MAO:n sen perusteella määräämä turvaamistoimi oli myös peruutettava. Kantajat velvoitettiin maksamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Ratkaisun tiivistelmä oikeustapaustietokannassa ja kokonaisuudessaan MAO:n sivuilla.

MAO:309/​2024 Stromma Suomi Oy Ab ja Strömma Turism & Sjöfart AB v. Helsinki Lines Oy

Kantajien verkkotunnuksilta helsinkipass.fi ja helsinkicitypass.fi edelleenohjattiin verkkoliikennettä Stromma Suomi Oy Ab:n käyttämälle verkkosivulle www.helsinkicard.com, jossa esiteltiin yhtiön tarjoamia matkailualan tuotteita. Helsinki Lines Oy tarjoaa Helsingissä kaupunkikortteja kuluttajille nimellä Helsinki City Pass, ja kyseinen tunnus on rekisteröity sille aputoiminimeksi. Helsinki Lines Oy on verkkotunnuksen citypass.fi haltija. Kantajat vaativat ensisijaisesti MAO:a kumoamaan vastaajan aputoiminimen tai toissijaisesti vahvistamaan, ettei verkkoliikenteen edelleenohjaus loukannut vastaajan oikeutta aputoiminimeensä.

Aputoiminimen yksilöivyyden kannalta MAO totesi, että sanayhdistelmää ”city pass” on Suomessa käytetty pääasiassa viittaamaan vastaajan tuotteeseen. Paikkakuntaa merkitsevän sanan ”Helsinki” lisääminen toiminimeen ei ainakaan heikennä sen yksilöivyyttä, eikä aputoiminimi näin ollen ollut toiminimilain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla palvelun tai sen sisältämän tuotteen yleinen nimitys. MAO:n mukaan verkkotunnus helsinkicitypass.fi oli käytännössä identtinen aputoiminimen Helsinki City Pass kanssa, eikä verkkotunnusta voitu katsoa käytetyn ainoastaan kantajien tuotteiden kuvailemiseen. Näin ollen verkkosivun käyttö edelleenohjaustarkoituksessa loukkasi vastaajan oikeutta aputoiminimeensä. MAO hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajat korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Ratkaisun tiivistelmä oikeustapaustietokannassa ja kokonaisuudessaan MAO:n sivuilla.

MAO:310/​2024 Strömma Turism & Sjöfart AB v. Helsinki Lines Oy

Ratkaisu liittyy aikaisempaan tapaukseen MAO:309/2024. Tässä erikseen käsitellyssä valitusasiassa oli kyse verkkotunnuksen siirrosta kantajalta vastaajalle. Liikenne- ja viestintävirasto oli valituksenalaisella päätöksellään siirtänyt Strömma Turism & Sjöfart AB:lle rekisteröidyn verkkotunnuksen helsinkicitypass.fi vastaajalle Helsinki Lines Oy:lle. Päätös perustui siihen, että Helsinki Lines Oy on Helsinki City Pass -aputoiminimen haltija. Strömma Turism & Sjöfart AB valitti päätöksestä ja vaati markkinaoikeutta (MAO) kumoamaan sen.

MAO totesi, että verkkotunnus helsinkicitypass.fi vastasi rekisteröintihetkellä 17.7.2017 vastaajan Helsinki City Pass -aputoiminimeä. Ratkaisussa MAO:309/2024 toiminimen oli todettu olevan riittävän yksilöivä toiminimilain 8 §:n mukaisesti. Näin ollen Verkkotunnus helsinkicitypass.fi vastasi edelleen Helsinki Lines Oy:n aputoiminimeä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 166 § 2 momentin 1 kohdan mukaisesti. MAO katsoi, etteivät valittajan esittämät perusteet muodostaneet sellaista hyväksyttävää syytä, jolla verkkotunnus voisi vastata toisen suojattua merkkiä. MAO hylkäsi valituksen ja kumosi liikenne- ja viestintäviraston päätöksestä 7.7.2023 antamansa täytäntöönpanokiellon. Valittaja määrättiin korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsotulla määrällä 6000 euroa korkoineen. Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Ratkaisun tiivistelmä oikeustapaustietokannassa ja kokonaisuudessaan (ruotsiksi) MAO:n sivuilla.

MAO:319/​2024 John Deere Forestry Oy v. Ponsse Oyj

PRH myönsi 31.12.2015 John Deere Forestry Oy:lle patentin numero FI 125645 keksintöön nimeltä ”Teleskooppinen puomikokoonpano”. Ponsse Oyj teki PRH:lle väitteen patenttia vastaan ja vaati, että patentti kumotaan kokonaisuudessaan. PRH hyväksyi 22.5.2018 antamallaan päätöksellään Ponsse Oyj:n tekemän väitteen ja kumosi patentin numero FI 125645 kokonaisuudessaan puuttuvan uutuuden perusteella. John Deere Forestry Oy valitti päätöksestä markkinaoikeuteen (MAO). John Deere Forestry Oy vaati MAO:a kumoamaan PRH:n päätöksen sekä pysyttämään patentin voimassa PRH:n päätöksessä tarkasteltujen patenttivaatimusten (ensisijainen patenttivaatimusasetelma) mukaisessa muodossa tai vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 1, 2, 3 tai 4 mukaisessa muodossa.

Patentinhaltijan vaatimukset eivät puuttuvan uutuuden tai täsmällisyyden vuoksi menestyneet ensisijaisen patenttivaatimusasetelman eivätkä vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 1 ja 2 osalta. Sen sijaan MAO katsoi, että vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 3 oli hyväksyttävissä, eikä asiassa ollut enää tarvetta ottaa kantaa vaihtoehtoiseen patenttivaatimusasetelmaan 4. MAO kumosi valituksenalaisen PRH:n päätöksen ja palautti asian PRH:lle patentin numero FI 125645 pysyttämiseksi voimassa vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 3 patenttivaatimusten 1–13 mukaisessa muodossa. Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Ratkaisun tiivistelmä oikeustapaustietokannassa ja kokonaisuudessaan MAO:n sivuilla.

Kuva: Unsplash / Wesley Tingey