Markkinaoikeuden ratkaisuja kesäkuulta 2014
MAO:360/14: työsuhdekeksintö
Antopäivä: 4.6.2014
Asiassa oli kyse työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen kanneajan vanhentumisesta ja toissijaisesti patenttilain 58 §:n mukaisesta korvauksesta patentinloukkauksesta. X (kantaja) oli ollessaan Oy Tampella Ab:n (jäljempänä myös Tampella) palveluksessa tehnyt keksinnöt, joista kantaja katsoi tehneensä keksintöilmoituksen työnantajalleen 25.11.1975, 7.1.1977, 8.1.1977, 25.9.1979 ja 17.5.1990. Kantajalle oli 15.11.2012 myönnetty kansallinen patentti FI 123106 keksintöilmoitusten mukaisiin keksintöihin. Tampella ja sen seuraajayhtiöt olivat käyttäneet keksintöjä yhteensä neljässä projektissa, joista yksi oli vuonna 1982 ja muut 1990-luvulla.
Kantaja vaati ensisijaisesti työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaista kohtuullista korvausta ja toissijaisesti patenttilain 58 §:n mukaista korvausta patentinloukkauksesta.
MAO katsoi, että kantajan esittämät asiakirjat eivät olleet työsuhdekeksintölain 5 §:n mukaisia työsuhdekeksintöilmoituksia. Työsuhdekeksintölain mukaisen vanhentumisajan alkaminen on MAO:n mukaa sidottu siihen ajankohtaan, jolloin työnantaja on ilmoittanut työntekijälle ottavansa oikeudet keksintöön lain 6 §:n mukaisesti. Lain sanamuodon mukaan vanhentumisajan ei voida katsoa olevan sovellettavissa tapauksissa, joissa osapuolet ovat nimenomaisesti sopineet ilmoitusjärjestelmän syrjäyttämisestä tai korvausvelvollisuuden syntyminen perustetaan työntekijän ja työnantajan laista poikkeavaan menettelyyn ilman, että nämä nimenomaisesti olisivat sopineet työsuhdekeksintölain mukaisen ilmoitusjärjestelmän syrjäyttämisestä. Siten MAO katsoi, että kantajan kannevaatimuksen vanhentumiseen oli sovellettava yleisiä saatavan vanhentumista koskevia säännöksiä. Ottaen huomioon vanhentumislain säännökset, kantajan oli katsottava menettäneen oikeutensa ensisijaisen kannevaatimuksen mukaiseen korvaukseen vanhentuneena.
Toissijaisen korvausvaatimuksen osalta MAO totesi, että lähtökohtaisesti oikeus korvaukseen patentinloukkauksen perusteella on ainoastaan patentin myöntämisen jälkeiseltä ajalta. Patenttilain 58 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvaus voidaan myöntää sellaisesta hyväksikäyttämisestä, joka on tapahtunut ennen kuin patentti on myönnetty. Vahingonkorvausta ei voida kuitenkaan tuomita ajalta ennen patenttihakemuksen tekemistä. Vastaajayhtiöt olivat toteuttaneet kanteessa tarkoitetut projektit vuosien 1982–1998 välillä. Kantaja oli tehnyt patenttihakemuksen 21.4.2011. Näin ollen vastaajayhtiöt eivät olleet syyllistyneet vahingonkorvausvelvollisuutta aiheuttavaan patentinloukkaukseen.
MAO hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan suorittamaan vastaajalle 30.771 euroa oikeudenkäyntikuluja.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO:371/14: Tavaramerkin erottamiskyky
Antopäivä: 5.6.2014
PRH oli hylännyt vippi.fi -tavaramerkin erottamiskyvyttömänä. Merkkiä on haettu luokkaotsikolla ”Vakuutustoiminta; rahatalousasiat; raha-asiat; kiinteistöasiat” luokkaan 36 kokonaisuudessaan. Tavaramerkkilain 13 §:n mukaan rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavaramerkit muiden tavaroista. MAO katsoi, että merkin osa ”vippi” ilmaisi, että kyseessä on rahan lainaamiseen liittyvän palvelun. MAO viittasi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön (EUT:n tuomio C-191/01, annettu 23.10.2003), jonka mukaan sanamerkkiä on pidettävä tarkasteltavana olevalla tavalla kuvailevana, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä on sellainen, että ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palveluiden ominaisuuden.
Verkkotunnuksen kansallinen pääte .fi ei ole erottamiskykyinen eikä tee muutoin erottamiskyvyttömästä tunnuksesta erottumiskykyistä. Valittaja ei myöskään esittänyt todisteita siitä, että vippi.fi olisi laajalti tunnettu suomalaisten kuluttajien keskuudessa siten, että merkki olisi tullut erottamiskykyiseksi.
MAO katsoi, ettei haettu merkki ollut erottamiskykyinen hakemuksessa tarkoitetuille palveluille ja hylkäsi valituksen.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO:372/14: Tavaramerkin erottamiskyky
Antopäivä: 5.6.2014
PRH oli hylännyt vippi24.fi -tavaramerkin erottamiskyvyttömänä. Merkkiä on haettu luokkaotsikolla ”Vakuutustoiminta; rahatalousasiat; raha-asiat; kiinteistöasiat” luokkaan 36 kokonaisuudessaan. Tavaramerkkilain 13 §:n mukaan rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavaramerkit muiden tavaroista. MAO katsoi, että merkin osa ”vippi” ilmaisi kyseessä olevan rahan lainaamiseen liittyvän palvelun. MAO viittasi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön (EUT:n tuomio C-191/01, annettu 23.10.2003), jonka mukaan sanamerkkiä on pidettävä tarkasteltavana olevalla tavalla kuvailevana, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä on sellainen, että ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palveluiden ominaisuuden.
Merkin osa ”24” antoi MAO:n mukaan kuvan siitä, että palvelu on saatavissa 24 tuntia vuorokaudessa, mikä ei erota valittajan palveluita muista vastaavista palveluista. Verkkotunnuksen kansallinen pääte .fi ei ole erottamiskykyinen eikä tee muutoin erottamiskyvyttömästä tunnuksesta erottumiskykyistä. Vippi24.fi ei myöskään ollut laajalti tunnettu suomalaisten kuluttajien keskuudessa siten, että merkki olisi tullut erottamiskykyiseksi.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO:389/14: Tavaramerkin erottamiskyky
Antopäivä: 10.6.2014
PRH oli hylännyt Väritukku Oy:n (valittaja) kuviomerkin ”Sävylä” rekisteröimisen. Kyseessä oli kuvio ja teksti ”Ulkomaalien värisuunnittelu”. Merkin keskelle oli kirjoitettu sana ”Sävylä”.
Väritukku Oy vaati, että PRH:n päätös kumotaan ja hakemus merkin rekisteröimiseksi hyväksytään. Valittajan mukaan tavaramerkilain 14 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella sukunimi muodostaa esteen tavaramerkin rekisteröinnille ainoastaan, jos se yleisesti mielletään sukunimeksi. Valittaja katsoi, että sanalla sävyllä on kaksoismerkitys, joka liittyy sävytykseen, maaleihin ja paikkaan, jossa sävytetään. Lisäksi kokonaisuutena haettu merkki on rekisteröintikelpoinen.
MAO katsoi, että sana Sävvlä on riidatta käytössä Suomessa sukunimenä ja vastaa sanarakenteeltaan monia tyypillisiä suomalaisia sukunimiä, jolloin sana on omiaan aiheuttamaan käsityksen, että kysymys on toisen nimestä. Lisäksi sanalla ei ole kaksoismerkitystä. Sana ei löydy suomalaisista sanakirjoista eikä sitä ole muuten käytetty yleiskielen sanana. Koska sana Sävylä on kirjoitettu isokokoisin kirjaimin haetun merkin keskellä, MAO katsoi, että sana on merkissä hallitsevassa asemassa.
MAO hylkäsi valittajan valituksen.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO:408/14: Patentti – keksinnöllisyys
Antopäivä: 12.6.2014
Termorak Oy (valittaja) oli 17.12.2010 hakenut patenttia keksintöön nimeltä ”Tulenkestävän keraamisen rakenteen kuivatuslämmitysmenetelmä”. PRH myönsi 29.2.2012 yhtiölle patentin numerolla 122496. X teki PRH:lle väitteen patenttia vastaan. PRH kumosi 12.8.2013 antamallaan päätöksellä patentin nro 122496.
Valittaja totesi, että toisin kun PRH oli katsonut, keksintö oli keksinnöllinen ja erosi olennaisesti aikaisemmin tunnetusta tekniikan tasosta. X vaati valituksen hylkäämistä, sillä menetelmä oli ollut kaupallisesti saatavilla useita vuosia ennen patenttihakemuksen tekemistä.
PRH esitti lausunnossaan, että valittajan patenttihakemuksen itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritelty menetelmä ei eroa olennaisesti ennestään tunnetusta tekniikasta.
MAO katsoi, ettei tarkasteltavana olleen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ole katsottava eroavan patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitussa väitekirjelmän liitteessä 2 esitetyn esimerkin 12 perusteella. Siten mainitun patenttivaatimuksen mukainen keksintö ei siten ole patentoitavissa. Koska itsenäinen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ollut patentoitavissa, ei ollut tarpeen lausua epäitsenäisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.
MAO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO:419-420/14: Tavaramerkki – sekoitettavuus – tosiasiallinen merkitys tavaroiden vertailussa
Antopäivä: 18.6.2014
Asia Dnro 2013/480
Teerenpeli Yhtiöt Oy:n (valittaja) tavaramerkin numero 255363 Rentoreino rekisteröinti oli kumottu luokassa 32, koska tavaramerkin oli katsottu olevan sekoitettavissa jo aiemmin rekisteröityyn tavaramerkkiin numero 248610 REINO. Valittajan pääasiallinen toimiala oli alkoholijuomien valmistus ja vähittäismyynti sekä ravintola-, panimo- ja tislaamotoiminta. Tavaramerkillä Rentoreino myytiin ruisolutta. Tavaramerkillä REINO myydään aamutossuina käytettäviä kenkiä. Valittajan mukaan olutmerkistä ei seurannut mielleyhtymää Reino-aamutossuihin, eivätkä merkit voineet olla sekoitettavissa toisiinsa.
PRH ei nähnyt valituksessa aihetta muuttaa valituksenalaista päätöstä.
Reino ja Aino Kotikenkä Oy ja Suomen Kumitehdas Oy vaativat valituksen hylkäämistä. Vastauksessaan yhtiöt katsoivat, että tavaramerkkirekisteröinnillä voidaan saada yksinoikeus etunimeen niissä luokissa, joissa vastaavaa aikaisempaa oikeutta ei ole ollut. Aikaisempi tavaramerkki kattoi myös luokan 32 tavaroita. Lisäksi REINO nautti yhtiöiden mukaan laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa, jolloin se sai suojaa myös yli tavara- ja palveluluokkarajojen.
Asia Dnro 2013/531
Reino & Aino Kotikenkä Oy ja Suomen Kumitehdas Oy vaativat valituksenalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin valittajien väite on hylätty luokan 33 osalta ja että asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin numero 255636 Rentoreino rekisteröinnin kumoamista varten. Rentoreino oli rekisteröity luokassa 33 tavaralajeille ”alkoholijuomat (paitsi oluet)”. Luokkien 32 ja 33 tavaroiden tosiasiallisen samankaltaisuuden vuoksi merkin Rentoreino rekisteröinti oli edelleen omiaan aiheuttamaan sekaannusta merkin REINO kanssa.
Teerenpeli Yhtiöt Oy vaati valituksen hylkäämistä, sillä merkki Rentoreino ei hyödy REINO-merkin synnyttämistä myönteisistä mielikuvista markkinoilla eikä merkkien välillä ole konkreettista sekaannusvaaraa.
MAOn ratkaistavaksi jäi ensimmäisessä asiassa, onko rekisteröity tavaramerkki numero 255363 Rentoreino sekoitettavissa luokan 32 tavaroiden osalta 27.6.2008 rekisteröityyn tavaramerkkiin nro 248619 REINO. Toisessa asiassa MAO:n oli ratkaistava, oliko Rentoreino sekoitettavissa luokan 33 osalta tavaramerkkiin REINO tai johonkin muuhun väitteen perusteella esteeksi asetettuun tavaramerkkiin.
Merkkien sekoitettavuuden ratkaisee kokonaisarviointi. Merkkien Rentoreino ja REINO osalta MAO katsoi, että kokonaisuutena tarkasteltuina merkit ovat keskenään hyvin samankaltaisina. Merkki ”reino” sisältyy merkkiin Rentoreino. ”Reino” on erisnimi, kun taas ”rento” tarkoittaa muun muassa ”jännittymätöntä” ja ”huoletonta”. MAO katsoi, että ero merkityssisällössä suhteessa aikaisempaan tavaramerkkiin on siten täsmennys Reinon rentoudesta.
MAO katsoi, että kyseessä olevat merkit ovat samankaltaisia ja sekoitettavissa. MAO hylkäsi ensimmäisen valituksen. Toisen valituksen osalta MAO kumosi PRH:n 20.8.2013 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä on katsottu tavaramerkin numero 255363 Rentoreino rekisteröinnin koskevan luokan 33 tavaroita ”Alkoholijuomat (paitsi oluet)” ja palautti asian PRH:n tavaramerkin numero 255363 Rentoreino rekisteröinnin kumoamista varten.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1403590663155.html
MAO:440/14: Kaupparekisteri-ilmoitus – toiminimien sekoitettavuus
Antopäivä: 19.6.2014
Varsa Oy (valittaja) vaati, että valituksenalainen PRH:n päätös kumotaan ja yhtiön kaupparekisteri-ilmoitus sen toiminimen muuttamisesta Daily Ravintolat Oy:ksi hyväksytään. Valittajan mukaan Daily Ravintolat Oy eroaa riittävästi aikaisemmasta aputoiminimestä Cafe Daily. Aputoiminimen Cafe Daily ei ole katsottu vuonna 1999 olevan sekoitettavissa vuonna 1991 perustettuun Pub Dailyyn. Aputoiminimeä ei ole lisäksi käytetty seitsemään vuoteen ja aputoiminimen haltija on antanut sähköpostilla suostumuksensa rekisteröintiin, vaikkakaan allekirjoitettua kirjallista suostumusta ei ole onnistuttu saamaan.
PRH oli katsonut, että toiminimi Daily Ravintolat Oy ja aputoiminimi Cafe Daily muodostuvat pelkästään heikoista osista ja ovat toisiinsa sekoitettavissa. Lisäksi aputoiminimen haltijan suostumus edellytetään kirjallisena ja allekirjoitettuna.
MaO katsoi, että valittaja ja aputoiminimen haltija Cafe Daily harjoittivat samaa tai samankaltaista toimintaa ja kyseiset toiminimet muodostuivat pelkästään heikosti erottamiskykyisistä osista. Siten Daily Ravintolat Oy oli sekoitettavissa aputoiminimeen Cafe Daily. Lisäksi MaO katsoi, ettei sähköpostitse annettu ilmoitus ”näin ollen meillä ei ole mitään erityistä syytä vastustaa teidän hakemustanne” ei ollut riittävä suostumus aikaisemmin rekisteröityyn aputoiminimeen sekoitettavissa olevan toiminimen rekisteröimiselle.
MaO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO:464/14: Tavaramerkki – sekoitettavuus
Antopäivä: 25.6.2014
Masino Trading Oy (valittaja) on vaatinut, että PRH:n valituksenalainen päätös kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin numero 254770 MaSSiMo rekisteröinnin kumoamista varten. Valittaja katsoi, että kyseinen tavaramerkki oli sekoitettavissa valittajan tavaramerkkeihin numero 115657 Masino, numero 115658 masino (kuvio) ja numero 242647 masino (kuvio). Merkit kattavat samoja ja samankaltaisia tavaroita.
Teknologian tutkimuskeskus VTT (vastaaja) on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen, sillä merkit eivät ole kokonaisarvioinnin perusteella sekoitettavissa toisiinsa.
MAO katsoi, että merkkien sekoitettavuutta oli arvioitava kokonaisarviointina. Väitteen kohteena oli tavaramerkki MaSSiMo. Markkinaoikeus katsoi, että aikaisempi kuviomerkki masino ja sanamerkki MaSSiMo erosivat ulkoasun osalta toisistaan. Lisäksi merkit erosivat lausuntatavaltaan ja merkityssisällöltään.
MAO totesi, että kokonaisuutena arvioituna tavaramerkki numero 254770 MaSSiMo ei ole sekoitettavissa tavaramerkkiin numero 115657 Masino. Aikaisempien kuviomerkkien kuvioelementit vähentävät entisestään väitteen kohteena olevan sanamerkin sekoitettavuutta kyseisten merkkien kanssa, ei tavaramerkki numero 254770 MaSSiMo ole myöskään sekoitettavissa tavaramerkkeihin numero 115658 masino (kuvio) eikä numero 242647 masino (kuvio).
MAO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO: 469/14: Tavaramerkin erottamiskyky
Antopäivä: 26.6.2014
Valittaja vaati valituksenalaisen päätöksen kumoamista ja asian palauttamista PRH:lle tavaramerkin ”Vuokralaina” rekisteröimiseksi luokan 36 palveluille. Valittajan mukaan kyseessä oli uusi keksitty sana, joka kuvaa täysin erottamiskykyisenä uutta, tarkoin määriteltyä rahoitustuotetta. Valittaja katsoi, että vuokralaina olisi rinnastettava esimerkiksi rekisteröityihin tavaramerkkeihin ”Premiun Asuntolaina” tai ”Balanssiluotto”.
Tavaramerkin kuvailevuutta ja erottamiskykyä arvioitaessa on otettava huomioon toisaalta ne palvelut, joita varten merkki halutaan rekisteröidä, ja toisaalta, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin. MAO totesi, että mikäli merkin osat ovat kuvailevia, myös niiden yhdistelmä on pääsääntöisesti kokonaisuutena kuvaileva. MAO katsoi, että vuokralaina ilmaisee haettujen luokan 36 palvelujen lajia, laatua ja käyttötarkoitusta. MAO totesi, että toiminimen rekisteröinnin ja verkkotunnusten myöntämisen edellytykset poikkeavat tavaramerkin rekisteröinnin edellytyksistä, joten ne eivät osoita tunnuksen VUOKRALAINA olevan tavaramerkiltä edellytettävällä tavalla erottamiskykyinen.
MAO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO: 470/14: tavaramerkin erottamiskyky
Antopäivä: 26.6.2014
Gulf International Lubricants, Ltd. (valittaja) vaati valituksenalaisen päätöksen kumoamista ja asian palauttamista PRH:lle rekisteröinnin kumoamista varten. Valittaja katsoi, että X:n (vastaaja) tavaramerkkirekisteröinti nro 242085 Gulf (kuvio) on sekoitettavissa valittajan aikaisempiin tavaramerkkeihin numero 40998 Gulf (kuvio) ja numero 44073 Gulf (kuvio) sekä valittajan kanssa samaan konserniin kuuluvan Gulf Oil Marketing GmbH:n aikaisempaan yhteisön tavaramerkkiin numero 4134623 Gulf (kuvio).
Vastaaja vastusti valitusta todeten, ettei ole pyrkinyt oikeudettomasti käyttämään hyväkseen valittajan saavuttamaa mainetta. Lisäksi vastaaja oli pyrkinyt asiassa sovintoratkaisuun. Valittajan mukaan kyse oli sen tavaramerkkien maineen norkkimisesta, joka tarkoittaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista menettelyä. Valittajan mukaan sen Gulf-merkit olivat laajalti tunnettuja.
MAO totesi, että valittajan Gulf-merkkien laajalti tunnettuutta koskeva kysymys on ratkaistava sen hetken tilanteen pohjalta, jolloin vastaaja on hakenut tässä asiassa kyseessä olevaa tavaramerkkiä rekisteröitäväksi. MAO katsoi, ettei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole pääteltävissä että valittajan Gulf-merkki olisi ollut tunnettu hetkellä, jolloin vastaaja on hakenut kyseessä olevaa tavaramerkkirekisteröintiä. Tällä perusteella MAO katsoi, ettei edellytyksiä rekisteröidyn merkin kumoamiseksi ollut. Lisäksi MAO totesi, ettei tavaramerkkirekisteröintiä koskevan valitusasian yhteydessä voida tutkia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvia väitteitä ja jätti valituksen tältä osin tutkimatta.
MAO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO: 489/14: Toiminimi – sekoitettavuus -harhaanjohtavuus
Antopäivä: 30.6.2014
Meklaritalo Oy oli 28.8.2009 rekisteröity yritys, joka harjoittaa vakuutusasiamiesten ja -välittäjien toimintaa. Meklaritalo Oy:n omistajayhtiön AIM Meklaritalo Oy:n entinen työntekijä oli perustanut Meklaritalo Pohjola Oy -nimisen yrityksen, joka oli rekisteröity 7.8.2013.
Meklaritalo Oy (kantaja) vaati, että markkinaoikeus kieltää Meklaritalo Pohjola Oy:tä (vastaaja) käyttämästä toiminimeä Meklaritalo Pohjola Oy ja Meklaritalo Pohjola Oy:n toiminimen rekisteröinnin. Lisäksi Meklaritalo Oy vaati, että MAO asettaa käyttökiellon tehosteeksi uhkasakon ja velvoittaa vastaajan suorittamaan kohtuullisena hyvityksenä toiminimen käyttämisestä yhteensä 50 000 euroa.
Vastaaja vaati kanteen hylkäämistä muun muassa sillä perusteella, että meklaritalo on yleiskielen sana, eikä elinkeinoharjoittaja voi saada yksinoikeutta yleisnimeen, kuten sanaan ”asianajotoimisto”.
MAO arvioi ensin toiminimien sekoitettavuuden ja totesi, että Meklaritalo Oy:n toiminimi on toiminnan laatua kuvaileva. Kuvailevan sanan käyttäminen toisen elinkeinonharjoittajan toiminimessä ei ole estettä edellyttäen, että viimeksi mainittu toiminimi sisältää aiemmin rekisteröidystä toiminimestä erottavan osan. Toiminimi Meklaritalo Pohjola Oy ei sen vuoksi ollut MAO:n mukaan sekoitettavissa kantajan toiminimeen. Asiassa ei ollut vedottu siihen, että kantajan toiminimi olisi tullut vakiintumisen kautta erottamiskykyiseksi, jolloin kuvaileva toiminimi voisi saada kuvailevan merkityksen ohella toissijaisen merkityksen ja tulla sitä kautta yksilöiväksi.
Harhaanjohtavuuden suhteen MAO katsoi, että kantaja ei ollut näyttänyt, että vastaajan toiminimi olisi tosiasiallisesti johtanut asiakkaita harhaan. Näin ollen vastaajan toiminimi ei ollut myöskään harhaanjohtava.
MAO hylkäsi kanteen.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1406797169931.html
(MH)
MAO: 505/14: Kansainvälinen rekisteröinti – erottamiskyky
Antopäivä: 30.6.2014
Kappahl Sverige AB (valittaja) on vaati PRH:n päätöksen kumoamista ja asian palauttamista PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi kansainvälisen rekisteröinnin hyväksymiseksi koskemaan Suomea. Asiassa Suomi oli nimetty kohdemaaksi kansainvälisessä rekisteröinnissä merkille X L N T, jota oli haettu luokassa 25 ”clothing”.
PRH oli katsonut, että lyhenne XLNT löytyy englanninkielen sanakirjoista ja on käytetty lyhenne sanalle ”excellent”. Valittaja perusti valituksensa siihen, että rekisteröitäväksi haettava merkki X L N T ei ole minkään sanan lyhenne. Lisäksi haetussa merkissä oli välilyönnit kirjainten välillä. Valittajan tutkimuksen mukaan X L N T ei merkitse yhtään mitään noin 60 prosentille tutkimuksen vastaajista.
MAO totesi aluksi, että rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista. Sillä seikalla, että merkiltä puuttuu erottamiskyky englannin kielellä, ei seuraa, että kansainvälinen rekisteröinti olisi erottamiskyvytön Suomessa. Merkitystä on sillä, kykeneekö kohderyhmä eli suomalainen keskiverokuluttaja ymmärtämään kyseiseen lyhenteeseen liittyvän merkityksen.
MAO katsoi, että lyhenteen xlnt sanaan ”excellent” liittyvää merkitystä ei voida pitää niin yleisesti tunnettuna suomalaiselle keskivertokuluttajalle, että merkin X L N T olisi katsottava tavaramerkkilain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmaisevan rekisteröinnin kattamien tavaroiden lajia, laatua tai käyttötarkoitusta. Merkki X L N T on siten erottamiskykyinen.
MAO kumosi PRH:n päätöksen ja palauttaa asian PRH:lle tavaramerkin kansainvälisen rekisteröinnin nro 942939 hyväksymiseksi koskemaan Suomea.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
MAO: 507/14: Sekoitettavuus – tavaramerkkiperhe
Antopäivä: 30.6.2014
Valio Oy (valittaja) vaati PRH:n valituksenalaisen päätöksen kumoamista ja asian palauttamista PRH:lle rekisteröinnin kumoamista varten. Valittajan mukaan osuuskunta ”Maitokolmiolle” rekisteröity tavaramerkki Profilus on sekoitettavissa Valio Oy:n aikaisempiin tavaramerkkeihin 254559 PROFEEL, 112710 GEFILUS, 230656 KIDIUS ja 216902 EVOLUS sekä yhteisön tavaramerkkeihin 4655098 PROFEEL, 2356038 GEFILUS, 3559655 KIDIUS ja 1354646 EVOLUS. Lisäksi valittaja katsoi, että Profilus käytti hyväkseen laajalti tunnetun tavaramerkin GEFILUS mainetta ja erottamiskykyä. Lisäksi valituksenalainen merkki koski samoja tavaroita kuin valittajan aiemmat tavaramerkit. Valittaja katsoi luoneensa merkkien GEFILUS, KIDIUS ja EVOLUS loppupäätteellä tunnetuksi terveysvaikutteisia koskevan mielleyhtymän.
Osuuskunta Maitokolmio (vastaaja) vaati valituksen hylkäämistä, koska luokissa 29, 30 ja 32 on rekisteröity useita muitakin merkkejä, joilla on sama prof-etuliite. Lisäksi vastaajan mukaan Profilus ei ole sekoitettavissa valittajan tavaramerkkeihin.
MAO arvioi ensin haetun tavaramerkin sekoitettavuutta kansallisiin ja yhteisön tavaramerkkeihin PROFEEL, GEFILUS, KIDIUS ja EVOLUS. MAO arvioi merkkien sekoitettavuuden tapauksittain ja totesi, ettei tavaramerkki Profilus ole sekoitettavissa aikaisempiin merkkeihin. Lisäksi MAO katsoi, etteivät valittajan merkit GEFILUS, KIDIUS ja EVOLUS muodosta tavaramerkkiperhettä, eikä kohderyhmä yhdistä tavaramerkkiä Profilus valittajan tavaramerkkeihin.
Laajalti tunnetun merkin suojan osalta MAO katsoi, ettei ollut esitetty selvitystä siitä, että tavaramerkki GEFILUS olisi laajalti tunnettu.
MAO hylkäsi valituksen.
Ratkaisu markkinaoikeuden sivulla:
(MH)