Lyhyt katsaus EUYT:n tavaramerkkejä koskevaan viime aikaiseen oikeuskäytäntöön

14.6.2021

Alle on kerätty muutamia Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (EUYT) tänä vuonna  antamaa ratkaisua tavaramerkkioikeudellisista kysymyksistä. EUYT on muutoksenhakutuomioistuin, joka käsittelee EUIPO:n valituslautakuntien ratkaisuista tehtyjä valituksia.

T-177/20 Himmel v EUIPO – Ramirez Monfort (Hispano Suiza).

Asiassa oli haettu rekisteröitäväksi sanamerkkiä “Hispano Suiza” luokan 12 alaluokkaan “autot”. Merkkiä vastaan tehtiin väite aiemman identtisen EU-tavaramerkin “HISPANO SUIZA” perusteella. Kyseinen merkki oli rekisteröity luokkaan 14 (”Kellot ja ajanmittauslaitteet”) ja 25 (”Vaatteet, jalkineet, päähineet”). Koska merkit olivat identtisiä, oikeudellinen kysymys koski lähinnä tavaroiden samankaltaisuuden arviointia. EUIPO:n valituslautakunta oli valituksenalaisessa ratkaisussaan hylännyt väitteen sillä perusteella, että tavarat eivät olleet samankaltaisia. Kantaja valitti asiasta vedoten asiassa siihen, että EUIPO ei ollut asianmukaisesti ottanut huomioon kantajan esittämiä kriteerejä, jotka puolsivat tavaraiden samankaltaisuutta. Nämä kriteerit olivat erityisesti yleinen markkinakäytäntö, jonka mukaan autonvalmistajat harjoittavat unionin alueella laajamittaisesti myös vaatteiden tuontia ja myyntiä, sekä kriteerit, jotka koskevat tavaroiden tavanomaista alkuperää ja sitä, että tavaroiden valmistajat ja jakelukanavat ovat samat. Kantaja väitti, että merkittävässä ennakkoratkaisussa Canon (C-39/97) esitetyt kriteerit (esim. tavaroiden ja palvelujen luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä) eivät olleet tyhjentäviä. EUYT hyväksyi kantajan väitteen todeten, että EUIPO:n valituslautakunta oli tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään kokonaan pois sen mahdollisuuden, että myös kantajan esiin tuoma kaupallisia menettelyjä koskeva kriteeri voisi olla merkityksellinen. Päinvastoin EUYT totesi, että alalla vallitsevat kaupalliset menettelyt voivat hyvinkin olla merkityksellisiä ja antoi olettaa että Canon- kriteereillä ei olisi mitenkään määräävää asemaa arvioinnissa. EUYT:n mukaan EUIPO ei ollut myöskään perustellut sitä, miksi kantajan esittämin tavoin kyseiset tavarat eivät voisi olla samankaltaisia sellaisten kriteerien perusteella, jotka koskevat tavaroiden tavanomaista alkuperää tai sitä, että tavaroiden valmistajat ja jakelukanavat ovat samat. Koska EUIPO ei ollut arvioinut asiaan vaikuttavia oikeudellisesti relevanttia faktoja, EUYT kumosi EUIPO:n päätöksen.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

 

T-44/20 Chanel v EUIPO – Huawei Technologies (Représentation d’un cercle contenant deux courbes entrelacées).

Chanelin tekemä valitus kohdstui EUIPO:n valituslautakunnan päätökseen, jolla se oli hylännyt Chanelin väitteen Huawein kuvamerkin rekisteröintihakemusta vastaan. Chanel väitti ensinnäkin, että merkkiä ei tulisi rekisteröidä asiaan sovellettavan aiemmin voimassa olleen tavaramerkkiasetuksen (207/2009) artiklan 8(5) perusteella, jonka nojalla laajalti tunnetun merkin haltija voi estää samanlaisen tai identtisen merkin rekisteröinnin, jos rekisteröitävän tavaramerkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi. Chanelin mukaan EUIPO:n valituslautakunta oli erehtynyt merkkien samankaltaisuusarvioinnissa, kun se  ei ollut ottanut huomioon sitä, että jos Huawein merkkiä kääntää 90 astetta merkit ovat merkittävissä määrin samankaltaisia. EUYT kuitenkin päätyi samaan kuin EUIPO:n valituslautakunta ja hylkäsi tämän kanneperusteen todeten, että merkit ovat erilaisia. EUYT lausui, että vakiintuneen käytännön mukaan merkkejä tulee vertailla siinä muodossa kuin ne on rekisteröity tai ne ilmenevät rekisteröintihakemuksesta. Kun 90 asteen rotaatiota ei voinut tehdä vertailussa, merkit olivat EUYT:n mukaan sekä visuaalisesti että käsitteellisesti erilaisia. Chanel vetosi myös samoilla perusteilla myös siihen, että Huawein merkki oli sekoitettavissa sen rekisteröimään kansalliseen tavaramerkkiiin tavaramerkkiasetuksen artiklan 8(1) tarkoittamassa merkityksessä. EUYT hylkäsi väitteen samoilla perusteilla kuin ensimmäisen.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

Ylempänä Huawein ja alempana Chanelin tavaramerkki.

 

T-854/19 Franz Schröder v EUIPO – RDS Design (MONTANA).

Tapauksessa kantaja valitti EUIPO:n päätöksestä, jolla se oli hylännyt kantajan tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen. Valitusperusteena oli se, että EUIPO oli rikkonut tavaramerkkiasetuksen 2017/1001 95 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettuja viraston tutkintavaltuuksia määrittäviä prosessuaalisia normeja. 95 artiklan 2 kohdan mukaan EUIPO voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin osapuolet eivät ole vedonneet tai joita ne eivät ole esittäneet ajoissa. Kantajan mukaan se, että EUIPO oli ottanut myöhässä vastaan todisteita oli kyseisen säännöksen vastaista. EUYT kuitenkin korosti, että säännös antaa harkintavaltaa valituslautakunnalle siinä, ottaako se myöhässä esitettyjä todisteita vastaan. Toisaalta kantaja vetosi 95 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan mitättömyysmenettelyssä viraston on rajattava tutkimuksensa osapuolten esittämiin perusteisiin ja väitteisiin. Kantajan mukaan EUIPO oli ottanut ratkaisunsa perusteluissa huomioon myös seikkoja, joihin mitättömyyttä vaatinut ei ollut vedonnut, kuten Montanan osavaltion väestöön. EUYT:n mukaan vaikka rekisteröinnin pätevyysolettama rajoittaa EUIPO:n velvollisuutta tutkia merkitykselliset tosiseikat, se ei kuitenkaan voi estää EUIPO:ta tukeutumasta yleisesti tunnettuihin seikkoihin, kun otetaan huomioon muun muassa ne seikat, joihin riidanalaisen tavaramerkin pätevyyden kyseenalaistava osapuoli on vedonnut.   Lisäksi EUYT katsoi, ettei valituslautakunta tutkinut viran puolesta merkityksellisiä tosiseikkoja, joiden perusteella se olisi voinut soveltaa muita ehdottomia hylkäysperusteita, jotka olisivat voineet kyseenalaistaa riidanalaisen tavaramerkin pätevyyden. EUYT:n mukaan ne toteamukset, joita kantaja piti väittämistaakan rikkomisena, kuuluivat valituslautakunnan arviointiin kantajan mitättömyysvaatimuksensa tueksi esittämistä seikoista ja mitättömyysosaston päätöksen perusteluista. Näillä perusteilla EUYT hylkäsi valituksen.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

 

T-328/17 RENV – Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v EUIPO – M. J. Dairies (BBQLOUMI).

Ratkaisun taustalla oli pitkäaikainen riita, jonka EUYT oli jo kertaalleen ratkaissut vuonna 2018. Valituksen johdosta EUT oli kuitenkin viime vuonna palauttanut asian käsiteltäväksi EUYT:lle siitä syystä, että se katsoi EUYT:n erehtyneen  sekaannusvaara-arvioinnissaan. Asiassa yhteismerkkinä rekisteröidyn sanamerkin “Halloumi” haltija, Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi, pyrki estämään kuviomerkin “BBQLOUMI” rekisteröinnin vedoten merkkien väliseen sekaannusvaaraan. Sekaannusvaaraa koskevassa arvioinnissaan EUYT lähti liikkeelle siitä, että myöhempää merkkiä oli osittain haettu samoille tavaroille, kuten “juusto”. Merkkien välisestä sekaannusvaarasta EUYT lausui, että merkkejä yhdistävä loppupääte “loumi” oli ainoastaan heikosti erottamiskykyinen merkin osa, sen todennäköisesti viitatessa keskivertokuluttajan mielessä halloumijuustoon. EUYT katsoi, että merkkien alkupäätteiden eroavaisuus (“BBQ” vs “HAL”) oli siten merkityksellisempi kuin yhtäläisyydet loppupäätteessä, minkä lisäksi kuvalliset elementit merkissä “BBQLOUMI” toimivat erottavana tekijänä. Merkkien välillä oli siten vain pieni samankaltaisuuden aste, minkä lisäksi EUYT antoi painoarvoa tavaroiden ja palveluiden eroavaisuuksille sekä merkin “HALLOUMI” geneerisyydelle. Sekaannusvaaraa ei katsottu olevan käsillä.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

(HL)