Kuka suojelisi artistin ääntä?
Tekoälyn avulla luodut soundalike-kappaleet, joissa yhden tai useamman artistin ääni on tuotettu tekoälyn avulla, nostavat esiin kysymyksiä artistin oikeudesta omaan ääneensä. USA:ssa käytettävät keinot ilmiön suitsimiseen keskittyvät sekä tekijänoikeuksia että henkilön persoonaan liittyviä oikeuksia koskevaan lainsäädäntöön.
Perjantaina 19.4.2024 saatiin tuore esimerkki artistin äänen imitoinnista tekoälyn avulla, kun yhdysvaltalaisräppäri Drake julkaisi kappaleen Taylor Made Freestyle. Draken itsensä lisäksi kappaleella kuullaan tekoälyn avulla luotuna myös kaksi muuta räppäriä, Tupac Shakur ja Snoop Dogg. Edesmenneen Shakurin perikunta vaatii Drakea poistamaan kappaleen yleisön saatavilta oikeustoimien uhalla. Perikunta perustelee vaatimustaan sillä, että tekoälyn kouluttaminen Shakurin äänellä on todennäköisesti loukannut tekijänoikeuksia ja kappaleen julkaiseminen tämän persoonaan kohdistuvia oikeuksia. Snoop Dogg ei tähän mennessä ole tiettävästi vaatinut kappaleen poistoa.
Tekoälyjärjestelmien kouluttaminen tekijänoikeudella suojatulla materiaalilla on ilmiö, joka puhututtaa luovan alan toimijoita. Osittain epäselvä oikeustila on johtanut useiden, julkisuutta saaneiden kanteiden nostamiseen. Musiikin saralla yksi seuratuimmista tapauksista on ollut Universal Music Groupin ja muiden yhtiöiden Anthropic PBC:tä vastaan nostama kanne, jossa musiikkiyhtiöt väittävät Anthropicin käyttäneen luvatta musiikkikappaleita tekoälyn koulutusmateriaalina.
Tekoälyn koulutukseen liittyvät tekijänoikeuskysymykset ratkenevat lainsäädännön ja oikeuskäytännön kehityksen kautta, mutta entä artistin oikeus ääneensä? Keinoja Taylor Made Freestyle -tyylisten kappaleiden sääntelemiseksi on Yhdysvalloissa lähdetty etsimään osavaltiotasoisesta, henkilön persoonallisuutta suojelevasta lainsäädännöstä.
Tennesseen osavaltion ELVIS Act (Ensuring Likeness, Voice, and Image Security Act of 2024) astuu voimaan 1.7.2024. Lain on tarkoitus suojata jo olemassa olevien persoonallisuusoikeuksien – nimen, kuvan ja yhdennäköisyyden– lisäksi myös henkilön ääntä luvattomalta hyödyntämiseltä. Lain nimi ei liene täysin sattumaa; aikaisempi Tennesseen persoonallisuuden suojaa käsittelevä laki (Personal Rights Protection Act of 1984) luotiin osittain suojelemaan vasta edesmenneen Elvis Presleyn perikunnan oikeuksien turvaamiseksi. Tennesseetä on kiitelty ajankohtaiseen ja tärkeään aiheeseen tarttumisesta. Vaikka pian voimaan astuva laki ei ole ensimmäinen, joka suojaa henkilön ääntä persoonallisuusoikeutena, se on kuitenkin ensimmäinen, joka suojaa nimenomaan tekoälypohjaisia hyödyntämismuotoja vastaan.
Laki on kuitenkin kohdannut myös kritiikkiä. Vanderbilt Law School’in professori Joseph Fishman pitää lakia liian laveasti laadittuna. Fishmanin mukaan lain soveltamiseen piiriin voivat tulla tekoälyllä luotujen tuotosten lisäksi myös sellaiset musiikki- ja av-alan käytännöt, joita lainsäädännöllä tuskin on tarkoitus rajoittaa. IP-juristi Scott Hervey toisaalta muistuttaa omassa kirjoituksessaan, että liittovaltiotasoinen tekijänoikeuslaki sallii tiettyjä musiikkialan imitaatiokäytäntöjä, johon tekijät voivat nojautua.
Tekoälyjärjestelmien kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia musiikkituotantoon, mutta kehitys ei aina tapahdu kahnauksitta. Yhdysvalloissa vaikuttaa nyt olevan tahtotila luoda pelisääntöjä tekoälyä hyödyntämällä tuotettujen soundalike-kappaleiden osalta. Aika näyttää, millaiseksi nämä pelisäännöt muodostuvat.
Billboardin uutisen Draken kiistellystä kappaleesta löydät täältä.
Kuva: Unsplash / Possessed Photography