Korkein oikeus palautti kaksi lääkeaineiden patentteja koskevaa ratkaisua hovioikeuteen

Tapaukset yhtiö M vastaan K-yhtiöt (montelukasti) sekä yhtiö N vastaan Yhtiö A (valsartaani) ovat hyvin samankaltaiset ja molemmissa vastaajat olivat valmistaneet lääkeainetta, jota myös kantaja valmisti. Hovioikeudessa jutuissa oli ollut kyse siitä, oliko vastaaja loukannut kantajan patenttia lääkeaineita valmistaessaan vai valmistanut sen muulla, kuin patentoidulla menetelmällä, jolloin patenttia ei olisi loukattu. Patenttilain mukaan, sen joka väittää tuotteen olevan valmistettu muulla, kuin patentoidulla menetelmällä, tulee esittää näyttö tällaisen muun menetelmän käytöstä.   

Vastaajat olivat molemmissa tapauksissa pyrkineet näyttämään hovioikeudessa, että ne olivat valmistaneet lääkeaineet muulla tavalla, kuin patentoitua menetelmää käyttäen. Hovioikeus oli kieltäytynyt ottamasta huomioon eräitä vastaajien esittämiä todisteita ja katsonut, ettei vastaajien näyttö ollut ollut riittävä. Siitä syystä se oli tulkinnut vastaajien loukanneen kantajien patentteja.

Hovioikeus ei ollut hyväksynyt eräiden todistajien lausuntoja osaksi vastaajien näyttöä, koska molemmissa tapauksissa todistajat olivat olleet yhteistyössä vastaajan kanssa. Lisäksi hovioikeus oli kieltäytynyt ottamasta vastaan eräitä kirjallisia todisteita, sillä se oli katsonut, että ne olisi tullut esittää jo käräjäoikeudessa. Hovioikeus oli perustellut kantaansa niin kutsutulla prekluusiouhalla, jonka mukaan muutoksenhakutuomioistuimissa ei saa enää vedota sellaiseen aineistoon, jota ei ole esitetty asian ensimmäisessä tuomioistuinkäsittelyssä. 

Korkeimmassa oikeudessa tapauksissa oli kyse siitä, oliko hovioikeus toiminut virheellisesti kieltäytyessään hyväksymästä osaksi näyttöä asiantuntijoiden suullista todistelua ja kirjallisia todisteita, jotka vastaajat olivat esittäneet vasta hovioikeudessa.

Korkein oikeus katsoi, että hovioikeus ei olisi voinut kieltäytyä ottamasta todistajien kertomusta huomioon osana vastaajien näyttöä vain siitä syystä, että nämä olivat tehneet vastaajien kanssa yhteistyötä. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi tullut hyväksyä kirjalliset todisteet, vaikka niitä ei ollut esitetty käräjäoikeudessa. Korkeimman oikeuden mukaan vastaajilla oli ollut pätevä syy olla vetoamatta kyseisiin asiakirjoihin ensimmäisessä oikeusasteessa etenkin siksi, että asiakirjoihin sisältyi kolmannen osapuolen liikesalaisuuksia, eikä vastaajilla siksi ollut ollut niitä hallussaan käräjäoikeuden käsittelyn aikaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella aineisto, joka hovioikeuden olisi ratkaisua antaessaan tullut ottaa huomioon, muuttui niin paljon, että hovioikeuden on ratkaistava asia uudelleen. Näin ollen korkein oikeus palautti molemmat asiat hovioikeudelle. (NA)

KKO:n ennakkopäätös asiassa KKO:2015:51, annettu 30.6.2015 (S2013/255, taltio 1343) yhtiö M vastaan K-yhtiöt luettavissa: http://finlex.fi/fi/oikeus/kko/muut/2015/20151344

KKO:n ratkaisu asiassa 1344/2015, annettu 30.6.2015 (S2015/50) yhtiö N vastaan yhtiö A luettavissa Finlexissä: http://finlex.fi/fi/oikeus/kko/muut/2015/20151344