Korkein oikeus antoi uuden ratkaisun liikesalaisuuksien suojaa koskevassa asiassa

Korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisussa KKO:2025:62 on kyse siitä täyttyvätkö teollisoikeuden loukkaamista koskevassa asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä edition määräämiselle asetetut edellytykset sekä edellytykset mahdollisen liikesalaisuussuojan murtamiselle. Asiassa käsiteltiin patentin ja hyödyllisyysmallin loukkausriidan yhteydessä liikesalaisuuksien suojaa direktiivin 2004/48/EY suoja-alaan liittyen.

Asian tausta

Riidan taustalla on A ja B yhtiöiden välinen riita väitetystä teollisoikeuksien loukkauksesta. Yhtiö A väitti, että B loukkasi sen patentteja ja hyödyllisyysmalleja, jotka koskivat puuviilujen esikuivatusta puristamalla, sorvausmenetelmää sekä järjestelyjä viilujen valmistamiseksi. Riitaan liittyy kanteita, vastakanteita, mitättömyyskanteita, väitteitä, turvaamistoimia ja muuta. Lopulta yhtiö A vaati markkinaoikeutta määräämään tiettyjä asiakirjoja noudettavaksi yhtiöltä B. MAO päätti, että loukkausasian käsittelyä jatketaan, kun edellä mainituissa menettelyissä on saatu ratkaisu kanteen perusteena vedottujen teollisoikeuksien pysyvyydestä.

MAO määräsi A yhtiön pyynnön mukaisesti ulosottomiehen noutamaan tuomioistuimeen yhtiön B asiakirjoja, jotka koskevat puuviilunippujen esikuivaukseen käytettävää puristinta (jäljempänä esikuivauslaite) ja siihen liittyvää prosessilinjaa sekä laitteistoa ja näiden käyttöä yhtiön B liiketoiminnassa. Markkinaoikeuden mukaan tämän määräämiselle ei ollut B:n esittämiä esteitä eikä ollut tarvetta tehdä ennakkoratkaisupyyntöä.

MAO katsoi, että asiakirjat oli riittävästi yksilöity ja ne olivat olennaisia loukkausarvioinnin kannalta. Niiden katsottiin voivan sisältää liikesalaisuuksia, mutta MAO:n näkemyksen mukaan vaaditut erittäin tärkeät syyt liikesalaisuussuojan murtamiselle täyttyivät.

Lue lisää markkinaoikeuden ratkaisusta täältä.

KKO:n käsittely

Riita eteni korkeimpaan oikeuteen. KKO arvioi täyttyvätkö teollisoikeuden loukkaamista koskevassa asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä edition määräämiselle asetetut edellytykset sekä edellytykset mahdollisen liikesalaisuussuojan murtamiselle. B Oy:n vaatimuksen perusteella arvioitavana on myös se, edellyttääkö editiomääräyksen antaminen myös pääasiavaatimuksia tukevan näytön esittämistä.

KKO päätyi kumoamaan markkinaoikeuden päätöksen ja palauttamaan asian markkinaoikeuteen uudelleenarvioitavaksi. Alustavasti KKO totesi, että edition määräämisen edellytykset täyttyvät. Asiassa ei myöskään ollut B Oy:n loukkauskanteen vastustamiseksi vetoamien seikkojen perusteella kysymys sellaisesta tilanteesta, jossa editiovaatimuksen esittämistä voitaisiin pitää kiellettynä oikeuden väärinkäyttönä. KKO katsoi, että on arvioitava muodostaako liikesalaisuussuoja esteen editiomääräykselle.

KKO totesikin, että on perusteet palauttaa asia MAO:on arvioitavaksi nimenomaan tämän liikesalaisuussuojan osalta. Asiassa on KKO:n mukaan kyse direktiivin 2004/48/EY soveltamisalaan kuuluvasta asiasta ja editiovaatimus on kohdistunut liikesalaisuuksia sisältäviin asiakirjoihin. Tällä perusteella MAO:n olisi tullut arvioida editiomääräyksen edellytyksiä myös liikesalaisuuden suojaan puuttumisen oikeasuhtaisuuden ja väärinkäytön estämisen kautta ja osana tätä harkintaa ottaa huomioon myös yhtiön B vetoamien, yhtiön A loukkauskanteen menestymisen todennäköisyyteen liittyvien seikkojen merkitys asian arvioinnissa.

Lue lisää korkeimman oikeuden ratkaisusta täältä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu kokonaisuudessaa löytyy täältä.

kuva: Unsplash / Ibrahim Rifath