Korkeimmalta oikeudelta ratkaisu SodaStreamin ja MySodan välisessä kiistassa

Ratkaisu KKO:2023:87 koski tavaramerkkejä ja tavaramerkkioikeuden sammumista. Asiaa oli käsitelty aikaisemmin markkinaoikeudessa sekä Euroopan unionin tuomioistuimessa.

Tapauksessa SODASTREAM ja SODA-CLUB-merkkien haltija (kantaja) oli saattanut Suomessa markkinoille juomien hiilihapotuslaitteissa käytettäviä uudelleentäytettäviä hiilidioksidipulloja, joihin oli kaiverrettu sen tavaramerkki ja kiinnitetty etiketti. MySoda oli myynyt ja markkinoinut Suomessa hiilihapotuslaitteita, joihin ei sisältynyt hiilidioksidipulloa ja oli saanut kuluttajien palauttamana Sodastreamin hiilidioksidipulloja ja poistanut niistä etiketin ja korvannut sen omalla vaaleanpunaisella tai valkoisella etiketillään jättäen kuitenkin näkyviin aikaisemman tavaramerkin ja oli myynyt uudelleen täytettyjä pulloja. Tapauksen kantaja, Sodastream, oli nostanut kanteen MySodan toiminnasta. Ratkaisussaan markkinaoikeus totesi, että Sodastreamin liikkeelle laskettujen hiilidioksipullojen tavaramerkkien tuottamat yksinoikeudet olivat sammuneet, mutta arvioitavana oli edelleen, onko tavaramerkkioikeuksien sammumisesta huolimatta kantajalla ollut perusteltu aihe vastustaa pullojen markkinointia ja myyntiä. Markkinaoikeus totesi, että valkoiset etiketit eivät loukanneet tavaramerkkiä, mutta vahvisti MySodan vaaleanpunaisten etikettien loukkaavan tavaramerkkejä. Lisäksi tuomioistuin kielsi vastaajaa jatkamasta tai toistamasta tätä menettelyä sakon uhalla.

Molemmat osapuolet valittivat tapauksesta korkeimpaan oikeuteen (KKO). KKO päätyi esittämään asiasta ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle, joka antoi asiassa ratkaisunsa C-197/21 27.10.2023. KKO analysoi, oliko kantajalla oikeuksiensa sammumisesta huolimatta ollut perusteltu aihe vastustaa menettelyä sen perusteella, että etikettien korvaaminen vastaajan etiketeillä ei ollut unionin oikeudessa tavaramerkkien kohdalla sovellettujen Bristol-Myers Squibb -edellytysten (edellytysten mukaan tavaramerkillä varustettujen tavaroiden uudelleenpakkaamisen tai -merkitsemisen tulee olla välttämätöntä niiden myymiseksi ja merkin haltijan lailliset intressit on taattava) mukaisesti välttämätöntä jälleenmyynnin näkökulmasta. Jos edellytykset eivät soveltuisi tapaukseen, KKO:n pitäisi arvioida tavaramerkin käytön vastustamisen perusteltuna aiheena se, aiheutuuko kuluttajille menettelystä virheellinen mielikuva osapuolten taloudellisesta yhteydestä.

KKO totesi, että edellytykset eivät sovellu tähän tapaukseen, jolloin arvioitavaksi jäi, oliko kantajalla oikeus vastustaa menettelyä taloudellista yhteyttä koskevan virheellinen mielikuvan perusteella. Lopulta KKO katsoi, että kantajalla oli perusteltu aihe vastustaa niiden hiilidioksidipullojen myyntiä ja markkinointia, jotka oli varustettu pintaan kaiverretulla tavaramerkillä SODASTREAM tai SODA-CLUB ja, joissa oli vaaleanpunaisen etiketti. Kuitenkaan valkoisten etikettien osalta kantajalla ei ollut perusteltua aihetta vastustaa menettelyä. Näin ollen tavaramerkkiloukkaus tapahtui ainoastaan vaaleanpunaisten etikettien kohdalla. Päädyttyään samaan lopputulokseen kuin markkinaoikeus, KKO ei muuttanut välituomion lopputulosta, mutta palautti asian markkinaoikeuteen käsiteltäväksi loukkaukseen perustuvan hyvityksen ja vahingonkorvausta koskevien vaatimusten osalta.

Tapauksesta voinee päätellä, että immateriaalioikeuden haltijan suoja on edelleen vahva esimerkiksi kierrätystä tukevien argumenttien kohdalla. Toisaalta tapauksesta on nähtävissä, että tavaramerkin tarkoitusta, eli erottamisvälineenä toimimista, on edelleen pidettävä tärkeimpänä tekijänä.

Pääset lukemaan korkeimman oikeuden ratkaisun KKO:2023:87 täältä ja markkinaoikeuden ratkaisun MAO:388/19 täältä.

Kuva: Unsplash / Miroslav Škopek