Kooste: seminaarit tekijänoikeussopimuksista ja DSM-direktiivin implementoinnista

IPR University Center järjesti 13.2. ja 15.2. seminaarin tekijänoikeussopimuksia koskevista muutoksista ja DSM-direktiivin implementoinnista Suomessa. Seminaarit olivat osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden suoja sopimussuhteissa –hanketta. Seminaareihin kuului muutoksia ja sopimussuhteiden perusteita koskevien esitysten lisäksi paneelikeskustelu ja tekijänoikeusklinikka tekijöille, esittäville taiteilijoille ja alan opiskelijoille.

Tiistain 13.2. seminaari alkoi väitöskirjatutkija Viivi Rankan esityksellä DSM-direktiivin implementoinnista ja tekijänoikeuslain sopimussuhteiden sääntelyä koskevista muutoksista. Esityksessä käytiin tiiviisti läpi tekijän oikeus oikeasuhtaiseen ja asianmukaiseen korvaukseen (28 a §), mahdollisuudesta sovitella kohtuuttomia sopimusehtoja (29 §), oikeus selvitykseen teoksen hyödyntämisestä (30 a §) sekä oikeudenluovutuksen peruuttaminen (30 b §).

Esityksen jälkeen vuorossa oli paneelikeskustelu. Rankan johtamassa keskustelussa panelisteina toimivat IFPI:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen, Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja Elina Kuusikko sekä Kolster Oy Ab:n IP-lakimies Jussi Ilvonen.

Millaisia ovat edustamienne alojen yleiset sopimustyypit ja millaisia haasteita sopimiseen liittyy?

Jussi Ilvonen antoi vastauksensa paneelikeskustelussa myös aikaisemman työkokemuksensa perusteella. Ilvonen on toiminut juristina Suomen Tietokirjailijaliitolla, Suomen Taiteilijaseuralla ja muotoilualan asiantuntijajärjestö Ornamossa. Vaikka näillä aloilla on toisistaan poikkeavia sopimuksia, Ilvonen näkee tekijöiden heikomman tietotason ja sopimusosaamisen olevan luovien alojen yhteinen haaste. Toisaalta Ilvonen kokee tilanteen parantuneen erityisesti alan järjestöjen työpanoksen ansiosta.

Antti Kotilainen toteaa alalla käytettävien sopimusten vaihtelevan levy-yhtiön toiminta-alan mukaan. Kotilaisen mukaan sopimuskentässä on tapahtunut merkittävä muutos, kun levy-yhtiöt eivät ole enää entiseen tapaan portinvartijoita markkinoille pääsyn suhteen.

Elina Kuusikko totesi keskittyvänsä vastauksissa erityisesti näyttelijöiden näkökulmaan. Sopimuskäytänteistä Kuusikko huomauttaa, ettei alalla ole sellaista kollektiivista sopimusta, jossa tekijänoikeuksista olisi sovittu. Näin ollen jokainen näyttelijä tekee sopimukset yksilöllisesti. Sama käytäntö pätee myös ohjaajiin ja käsikirjoittajiin. Kollektiivisen sopimisen puuttuminen eroaa Kuusikon mukaan esimerkiksi muiden pohjoismaiden käytännöistä, ja tämän vuoksi DSM-direktiivin mukanaan tuomia sopimussuhteiden sääntelyyn vaikuttavia instrumentteja katsotaan täällä varsin eri näkökulmasta. Pääsääntö Suomessa on luovuttaa oikeudet kertakorvauksella, eikä sopimusta tehtäessä käydä keskustelua projektiin liittyvistä tuotto-odotuksista. Sopimuksissa on usein lueteltu pitkä lista erilaisia sopimuksen kattamia käyttömuotoja, joka käytännössä tarkoittaa kaikkien oikeuksien luovuttamista. Yhteisinä haasteina niin näyttelijöille, käsikirjoittajille kuin ohjaajille Kuusikko näkee heikon neuvotteluaseman ja sen, ettei teosten käytöstä juurikaan raportoida.

Mikä teidän näkökulmastanne on nyt asianmukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen suhteen uutta? Onko se vaikuttanut sopimussuhteiden sääntelyyn alallanne?

Jussi Ilvosen tuntuma on, ettei asia ole vielä mullistavasti vaikuttanut kirjallisuuden, kuvataiteen ja muotoilun aloilla. Toisaalta Ilvonen näkee, että tämän tyyppinen muutos on ollut jo pidempään meneillään Suomessa. Tekijät ovat valveutuneet immateriaalioikeuksista sopimisen suhteen, ja lakiin kirjattu oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen on nyt omiaan herättämään edelleen tietoisuutta.

Antti Kotilaisen mukaan äänitealalla on ollut jo aiemminkin käsitys siitä, että oikeudenhaltijoille on maksettava asianmukaiset ja oikeasuhtaiset korvaukset. Lain sijasta äänitealan toimintatapoihin on vaikuttanut enemmän toimintaympäristön muutos; artisteilla on nykyään huomattavasti enemmän valinnanvaraa toimintansa järjestämisessä. Kotilainen näkee sopimuskulttuurin muuttuneen niin, että nykyään sopimukset räätälöidään tapauskohtaisemmin artistin uran ja tarpeiden mukaan. Lisäksi Kotilainen huomauttaa, että äänilevytuottajayhtiöiden palveluksessa olevien taustamuusikoiden osalta on jo 60-luvulta alkaen ollut voimassa työehtosopimus, jossa määritellään työstä suoritettavan kertakorvauksen vähimmäismäärä.

Elina Kuusikon lyhyt vastaus kysymykseen on, ettei asia ole vielä vaikuttanut sopimussuhteisiin. Rakenteelliset erot luovien alojen välillä ovat Kuusikon mukaan merkittäviä; siinä missä äänitealalla on ollut pitkään erilaisia sopimusmalleja, av-puolella näitä ei ole. Kuusikon mukaan asianmukaisuutta ja oikeasuhtaisuutta on vaikeaa määritellä käsitteinä, jos alalla ei ole olemassa perinteitä kollektiivisesta sopimisesta, tiedonkulusta ja raportoinnista. Oikeus jää Kuusikon mielestä vaillinaiseksi, kun sitä tukevia mekanismeja ei ole.

Sopimusehdon sovittelua koskevaa säännöstä on nyt täsmennetty. Onko arviointikriteerien täsmentäminen mielestänne vaikuttanut sopimuskäytäntöihin?

Jussi Ilvonen ei näe myöskään tämän säännöksen osalta vielä suoraa vaikutusta, joskin vaikutus saattaa tulla viiveellä. Täsmennys on kuitenkin Ilvosen mielestä hyvä, sillä se tarjoaa eksplisiittisesti enemmän elementtejä kohtuullisuuden arviointiin. Ilvonen korostaa uusien ja uudistettujen säännösten toimivan parhaimmillaan yhteisvaikutuksessa sekä sopimuksen tekemisen hetkellä että sen jälkikäteisessä arvioinnissa.

Antti Kotilainen on samoilla linjoilla täsmennyksen hyödyllisyyden ja vaikutusten osalta. Kotilaisen mukaan on molempien sopimusosapuolten edun mukaista tarkastella tekijänoikeuksista tehtyä sopimusta uudelleen, jos olosuhteet ovat muuttuneet.

Elina Kuusikko tuo esiin, että sovittelusäännöstä tulisi lukea yhdessä asianmukaista ja oikeasuhtaista korvausta koskevan vaatimuksen kanssa. Korjausliikkeen tulisi ennemmin tapahtua lähtöpisteessä kuin jälkikäteisesti sopimusehdon sovittelun kautta. Lisäksi Kuusikko huomauttaa, ettei Suomessa olla luotu DSM-direktiivin 21 artiklan mukaista vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä avoimuuteen tai sopimusehtojen kohtuullisuuteen liittyvien riitojen ratkaisemiseksi. Nykyinen mahdollisuus sovitteluun tai välimiesmenettelyyn tarkoittaa sellaista prosessia, joihin yksittäiset oikeudenhaltijat eivät ryhdy kustannusten vuoksi.

Alkuperäisellä tekijällä on nyt oikeus saada sopimuskumppanilta selvitys teoksen hyödyntämisestä säännöllisesti ja kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Onko esimerkiksi selvityksen antamiseen tai pyytämiseen syntynyt joku toimintamalli ja liittyykö tähän jotain haasteita tai avoimia kysymyksiä?

Jussi Ilvonen katsoo kirjallisuuden, kuvataiteen ja muotoilun alla olevan tavanomaista, että teosten hyödyntämisestä annetaan raportteja. Tästä huolimatta raportoinnissa voi silti olla katvealueita tai väärinkäsitysten riskejä. Ilvonen näkee tarpeellisena yhdenmukaistaa raportoinnin pelisääntöjä luovilla aloilla, ottaen huomioon että aloilla on toisistaan poikkeavia markkinakäytäntöjä.

Antti Kotilaisen mukaan raportointivelvollisuus on ollut merkityksellinen äänitealalle muutenkin; datan kerääminen äänitteen käytöstä on levy-yhtiölle välttämätöntä. Isommilla yhtiöillä on käytössä oma artistiportaali, jota artistit voivat itse tarkastella. Pienemmät yhtiöt taas hankkivat datan digitaalisen jakelijan kautta. Käytöstä saatua dataa tarvitaan itse liiketoiminnan pyörittämiseen ja sen jakaminen oikeudenhaltijoille koetaan alalla tärkeänä.

Elina Kuusikko näkee selvitysvelvollisuuden olevan keskeinen korvauksia koskevan rakennelman kannalta. Kuusikon mukaan selvitysvelvollisuudesta on ollut vielä enemmän hyötyä niissä maissa, joissa av-alalla on kollektiivisopimuksia; kansainvälisten striimauspalveluiden kanssa on saatu tehtyä sopimukset raportoinnista ja korvauksesta teoksen käytön mukaan. Vaikka Suomessa tilanne ei ole yhtä hyvä, Kuusikko on toiveikas raportoinnin onnistumiseen myös täällä. Erityisesti hän nostaa esiin audivisuaalisen alan tekijänoikeusjärjestön Avate:n hankkeen, jonka tarkoituksena on kannustaa raportointiin yhden luukun periaatteella. Raportoidun tiedon kertyessä myös korvausten asiamukaisuuden ja oikeasuhtaisuuden arviointi helpottuu. Toistaiseksi mikään ei ole konkreettisesti muuttunut, mutta Kuusikko kertoo keskusteluja käydyn sekä kansainvälisellä tasolla että Suomen tuottajia edustavan järjestön kanssa. Kuusikko näkee kuitenkin vielä haasteita raportointivelvollisuuden ulottuvuuden suhteen ja pohtii, missä vaiheessa raportoitua tietoa aletaan saada.

Tekijä voi nyt peruuttaa oikeudenluovutuksen tai päättää, että sen yksinomainen luonne päättyy, mikäli teosta ei ole hyödynnetty. Onko peruuttamisoikeuden suhteen jotain uutta käytäntöä tai haasteita luovilla aloilla?

Jussi Ilvonen toteaa, ettei peruuttamiskäytäntö ole ainakaan kirja-alalla mitenkään uusi asia, sillä siitä on säädetty tekijänoikeuslaissa jo aikaisemmin. Peruuttamisoikeus on kuitenkin Ilvosen mukaan perusteltua ulottaa laajemminkin tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin, jotta teosten oikeuksista ja arvosta saadaan asianmukaisesti hyötyä. Ilvonen pohtii myös sitä, millaista tapauskohtaista arviointia kohtuullisen ajan määritelmästä saattaa tulla ennen kuin eri luovilla aloilla syntyy käytäntöjä käsitteen tulkinnasta. Suurin hyöty säännöksestä saattaa olla jo sopimusneuvotteluissa, kun osapuolet muotoilevat lisenssiehtoja.

Antti Kotilaisen mukaan kysymys peruuttamisoikeudesta nousi alunperin esille jo silloin, kun äänitteiden suoja-aika pidennettiin 50 vuodesta 70 vuoteen. Use it or lose it -sääntö on nyt ulotettu muuhunkin sopimustoimintaan. Kotilainen katsoo, että levy-yhtiöt pyrkivät kuitenkin lähtökohtaisesti julkaisemaan äänitteen eri palveluihin kuluttajien saataville lukuun ottamatta niitä tilanteita, jossa osapuolten välillä sovitaan julkaisematta jättämisestä. Silloin kyse ei tietenkään ole sellaisesta tilanteesta, jossa yksipuolisesti jätettäisiin teosta hyödyntämättä.

Elina Kuusikko näkee, että teoksen hyödyntämättä jättäminen on varsin teoreettinen kysymys av-alalla. Tuotannot ovat kalliita eikä valmiita tuotoksia haluta jättää levittämättä. Sinänsä mielenkiintoinen kysymys liittyy kuitenkin siihen, ettei peruutusmahdollisuus koske työsuhteesta johtuvia tehtäviä täytettäessä luotuja teoksia. Kun osa näyttelijöistä tekee työtä työsuhteessa ja osa ei, peruuttamismahdollisuus jakautuu epätasaisesti. Tämäkin on kuitenkin lähinnä teoreettinen kysymys av-alalla.

Viivi Rankan johtaman paneelikeskustelun jälkeen siirryttiin yleisökysymyksiin ja vapaaseen sanaan. Puheenvuoron piti myös Kirjailijaliitto ry:n juristi Eeva Asikainen. Asikainen muistuttaa, ettei kirja-alallakaan ole kollektiivisia sopimuksia, vaan alan toimijoiden kanssa laadittu suositus hyvistä käytännöistä. Vaikka sopimukset ovat varsin vakiintuneita, Asikainen kertoo niiden mukailevan pitkälti painetun kirjan maailmaa. Kirjallisuuden kenttä on kuitenkin voimakkaassa digitaalisessa murroksessa. Äänikirjat sekä luku- ja kuunteluaikapalvelut ovat Suomessa hyvin suosittuja ja omalla tavalla nostaneet kirjojen myyntiä. Tästä huolimatta Kirjailijaliiton tulotutkimuksen mukaan kirjailijoiden tulot ovat vähentyneet 25 prosenttia viiden vuoden aikana. Asianmukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen suhteen on Asikaisen mukaan vielä tekemistä. Lisäksi Asikainen näkee parantamisen varaa tilityskäytännöissä, jotta luku- ja kuunteluaikapalveluista saataisiin tarpeeksi tarkkaa raportointia. Asikainen kokee tekijänoikeuslain muutosten tulleen voimaan hyvällä hetkellä, kun alan sopimuskäytäntöjä tulisi muutenkin tarkastella uudelleen. Kirjailijaliitossa onkin aloitettu hanke, jossa on tarkoitus alan toimijoiden kanssa keskustella uudesta lainsäädännöstä, sen sisältämistä termeistä ja niiden huomioon ottamisesta sopimuksissa.

Torstain 15.2. seminaarissa Viivi Rankka esitteli tekijäoikeuslain aiemmat ja nykyiset tekijänoikeussopimuksia koskevat säännökset. Esityksen jälkeen Lottaliina Pokkinen (Lehtinen Legal Ltd) piti oman osuutensa tekijänoikeussopimuksista neuvottelusta ja sopimisesta. Lottaliinan osuudessa käytiin läpi myös case-esimerkki tekijänoikeuksista sopimisesta. Seminaari herätti osallistujissa runsaasti käytännönläheisiä kysymyksiä sopimustilanteista ja tekijänoikeuslain tulkinnasta.

Kuva: Usplash / David Travis