KKO:2024:53 Kopiosto v. Telia

Korkein oikeus päätti 20. syyskuuta antamallaan tuomiolla, että tekijänoikeusjärjestöillä ei ole asiavaltuutta ajaa tekijänoikeutta koskevia loukkauskanteita omissa nimissään. 

Tapauksessa riideltiin siitä, voiko Kopisto omissa nimissään ajaa tekijänoikeusloukkauskannetta. Tässä tapauksessa Kopiosto syytti Teliaa tekijänoikeusloukkauksesta, koska Telia oli lähettänyt edelleen TV-lähetyksiä ilman sopimuslisenssiä eikä Telia ollut suorittanut korvausta Kopiostolle. Kopiosto edustaa audiovisuaalisen alan tekijöitä ja sen kautta maksetaan korvaukset tekijöille. Se myöntää lisenssejä käyttää teoksia.

Kopiosto katsoi nostamassaan kanteessa, että tekijänoikeuksien täytäntöönpanon ja valvonnan parantaminen puoltaisi sitä, että tekijänoikeusjärjestöillä olisi asiavaltuus ajaa kannetta omissa nimissään. Korkein oikeus totesi kuitenkin, ettei voida katsoa, että tällaista oikeutta olisi.

Korkeimman oikeuden mukaan asiavaltuuden hyväksyminen tarkoittaisi pidemmälle menevää puuttumista omaisuudensuojan piiriin kuuluvaan yksinoikeuteen kuin mitä laissa on säädetty. Se tarkoittaisi myös niiden sopimuslisenssin piiriin kuuluvien yksinoikeuksien loukkausta, joiden haltijat eivät ole luovuttaneet oikeuksiaan tai niiden valvontaa ja hallinnointia tekijänoikeusjärjestölle. Kanneoikeuden hyväksyminen niiden osalta, jotka ovat erikseen luovuttaneet oikeuden sopimuksella tekijänoikeusjärjestölle tarkoittaisi poikkeamista prosessimandaatinkiellosta. Asiavaltuus voitaisiin perustaa sopimusjärjestelyin oikeudenluovutusten kautta, jolloin ei tarvitsisi poiketa prosessimandaatista. Lisäksi järjestö voisi avustaa loukkausasiaa omissa nimissään ajavia oikeudenhaltijoita.

Korkein oikeus totesi, että tekijänoikeusjärjestöllä ei ole myöskään sille sopimuslisenssijärjestönä laissa säädettyihin tehtäviin ja oikeuksiin perustuvaa välitöntä intressiä ajaa omissa nimissään loukkauskannetta sopimuslisenssisuhteen ulkopuolisia tahoja vastaan. Suomessa ei ole oikeuskäytäntöä, jonka perusteella korkeimman oikeuden mukaan voisi päätellä, että tekijänoikeusjärjestöjen kanneoikeus näissä asioissa volisi vakiintunut.

Korkein oikeus pyysi asiassa ennakkoratkaisua Euroopan Unionin Tuomioistuimelta (EUT). Korkein oikeus tulkitsi, että EUT käänsi käytännössä asian kansallisen lain perusteella päätettäväksi. Oikeuskäytännön ja kansallisen lain perusteella ei siis voida korkeimman oikeuden mukaan todeta, että järjestöllä olisi oikeus ajaa kannetta omissa nimissään. Kopioston julkaisemassa mediatiedotteessa 20.9.2024 Valtteri Niiranen huomautti kuitenkin, että tätä asiaa on tulisi selventää lain tasolla, kuten on tehty osassa EU-maissa.

Korkeimman oikeuden päätös ei ollut yksimielinen. Lue eri mieltä olevien tuomareiden näkökulmista IPRuc:n oikeustapaustietokannasta: KKO:2024:53 tai korkeimman oikeuden tuomiosta.