Kiistanalainen 17 artikla 5 vuotta
Direktiivi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (DSM-direktiivi) tuli voimaan viisi vuotta sitten. Suojatun sisällön käyttöä verkkosisällönjakopalveluissa koskeva 17 artikla herätti direktiivin valmistelun aikana sekä sen jälkeen paljon keskustelua muun muassa sensuurista, sananvapauden kaventumisesta ja meemien katoamisesta. Kiistanalainen artikla ei kuitenkaan ole johtanut pelätynlaiseen ennakkosensuuriin.
DSM-direktiivin 17 artiklassa säädetään, että verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien on saatava oikeudenhaltijoilta lupa verkkosivustoilleen ladattavaan, suojattuun sisältöön. Jos lupaa ei myönnetä, palveluntarjoajalta edellytetään toimia sisällön luvattoman verkkoon lataamisen estämiseksi. Jos palvelunkäyttäjien lataama materiaali loukkaa tekijänoikeuksia, palveluntarjoaja on vastuussa loukkauksesta, jollei se pysty osoittamaan toimineensa artiklan edellyttämällä tavalla. Artiklan vaatimukset ovat johtaneet automaattisten suodatusjärjestelmien käyttöönottoon.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että 17 artikla ei ole johtanut automaattisten sisällöntunnistusjärjestelmien laajempaan käyttöön sosiaalisen median alustoilla. Vaikka sisällön liiallisesta suodattamisesta on yksittäisiä tapauksia, se ei ainakaan YouTuben avoimuusraporttien mukaan ole yleinen ongelma. YouTuben tekijänoikeudellisen avoimuusraportin mukaan vain 0,01 % kaikista Content ID -vaatimuksista koskee perusteettomia suodatuksia. Näistä noin 95 000:sta vaatimuksesta arviolta noin 50 000:ssa on katsottu olleen kyse perusteettomasta automaattisesta suodatuksesta. Näiden lukujen perusteella, vaikkakin kyse on vain YouTuben luvuista, voidaan katsoa, että liiallinen suodattaminen on todellinen ongelma, mutta erittäin marginaalinen sellainen.
Alkuperäisessä uutisessa on huomioitu, että 17 artikla on johtanut ns. Infosoc-direktiivin parodiapoikkeuksen (artikla 5(3)(k)) laajempaan täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa. 17 artikla sisältää myös muita parannuksia käyttäjien oikeuksiin, joista esimerkkinä voidaan mainita erillinen velvoite olla estämättä laillisen sisällön saatavuutta (artikla 17(7)).
Kirjoittajat
