EUT: Kasvien suoja-aineelle voidaan myöntää lisäsuojatodistus, jos sillä on oma kasvinsuojelullinen vaikutus

23.6.2014
Euroopan unionin tuomioistuin on  antanut ratkaisun asiassa C-11/13, joka koski kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen käyttöön ottamisesta annetun asetuksen N:o 1610/96 tulkintaa (jäljempänä kasvinsuojeluasetus, 1 artikla alakohdat 3 ja 8 sekä 3 artikla 1 kohta). Ratkaistavaksi kysymykseksi muodostui se, kuuluuko käsite ”suoja-aine” käsitteiden ”tuote” ja ”tehoaine” piiriin.

Osapuolina olivat Bayer CropScience AG (jäljempänä Bayer) ja Saksan patentti- ja tavaramerkkivirasto Deutsches Patent- und Markenamt (jäljempänä DPM).

Bayerilla on hallussaan 8.9.1994 Saksassa myönnetty eurooppapatentti, joka kattaa ”substituoidun isoksatsoliinin, sen valmistusmenetelmän, sitä sisältävät aineet ja sen käytön suoja-aineena.” Patentti kattaa myös isoksadifeenin, joka on suoja-aine. Bayer oli hakenut mainitulle suoja-aineelle lisäsuojatodistusta, josta säädetään neuvoston direktiivissä 91/414/ETY (muutettu direktiivillä 2006/136/EY, jäljempänä lisäsuojadirektiivi). DPM oli hylännyt luvan. Lisäsuojatodistuksella tarkoitetaan peruspatentin voimassaolon päätyttyä myönnettävää yksinoikeusajanjaksoa, jonka tarkoituksena on kompensoida patenttihakemuksen jättämisen ja markkinoille saattamisen väliin jäävää aikaa.

Bayer valitti päätöksestä tuomioistuimeen (Bundespatentgericht, Saksa), joka esitti ennakkoratkaisupyynnön EUT:lle sen suhteen, voiko kasvinsuojeluasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa ja 1 artiklan 8 alakohdassa mainittua käsitettä ’tuote’ ja sen 1 artiklan 3 alakohdassa mainittua käsitettä ’tehoaine’ tulkita siten, että ne kattavat myös suoja-aineet. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällöin suoja-aineelle saattaisi olla mahdollista myöntää lisäsuojatodistus.

Lisäsuojatodistukseen oikeuttavat aineet luetellaan kasvinsuojeluasetuksen 1 artiklassa, jonka mukaan mainittu todistus voidaan myöntää tuotteelle tai tehoaineelle. Tuote on kasvinsuojeluasetuksessa määritelty tehoaineeksi tai näiden yhdistelmäksi. Tehoaine on mainitussa asetuksessa määritelty aineiksi tai mikro-organismeiksi, myös viruksiksi, joilla on yleinen tai erityinen vaikutus haitallisiin eliöihin tai kasveihin, kasvin osiin tai kasvituotteisiin (1 artiklan 3 alakohta).

Tehoaineilla suojellaan kasveja haitallisilta eliöiltä. Suoja-aineilla ei ole tällaista vaikutusta, vaan niiden tarkoituksena on estää rikkaruohomyrkyn haitalliset vaikutukset sen tehokkuuden lisäämiseksi. Suoja-aineiden vaikutus kasveihin tai haitallisiin eliöihin on enintään epäsuora.

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetussa asetuksessa N:o 1107/2009 (jäljempänä markkina-asetus) suoja-aineiksi määritellään ”aineet tai valmisteet, joita lisätään kasvinsuojeluaineisiin näiden tiettyihin kasveihin aiheuttamien fytotoksisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi” (2 artikla 3 kohta a alakohta).

EUT totesi, ettei kasvinsuoja-asetus nimenomaisesti salli tai sulje pois mahdollisuutta myöntää lisäsuojatodistus suoja-ainetta koskevalle patentille. Jotta tuote voi saada lisäsuojatodistuksen, kasvinsuoja-asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa lueteltujen neljän kumulatiivisen edellytyksen on täytyttävä. Lopulta EUT päätyi ratkaisuun, että tarkasteltuja kasvinsuojeluasetuksen käsitteitä ”tuote” ja ”tehoaine” on tulkittava siten, että näiden käsitteiden soveltamisalaan voi kuulua aine, joka on tarkoitettu käytettäväksi suoja-aineena, kun sillä on oma toksinen, fytotoksinen tai kasvinsuojelullinen vaikutuksensa.

Ratkaisu asiaan C-11/13 annettiin 19.6.2014 ja se on saatavilla kokonaisuudessaan Curia-tietokannasta.

(EL)