Julkisasiamies: Tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin tulkinta on esteenä esittäjien oikeuksien Ranskan lain mukaiselle siirtymiselle kansalliselle audiovisuaaliselle instituutille

21.5.2019

Julkiasiamies antoi 16.5.2019 ratkaisuehdotuksensa asiassa Spedidam, C-484/18, Ranskan ylimmän yleisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykseen kansallisen audiovisuaalisen instituutin erityisjärjestelmästä. Kansallisen lain mukaan instituutilla oli audiovisuaalisten arkistojen hyödyntämisoikeus. Julkisasiamies piti erityisjärjestelmää esittäjän suostumusta koskevan oikeudellisen olettaman osalta tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin (2001/29/EY) vastaisena.

Ennakkoratkaisupyynnön antoi Ranskan ylin yleinen tuomioistuin Cour de cassation. Vastakkain olivat Spedidam (Société de perception et de distribution des droits des artistes-interprètes de la musique et de la danse) ja yksityishenkilöt PG ja GF vastaan Ranskan kansallinen audiovisuaalinen instituutti, INA. Tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin (2001/29/EY) mukaan esittäjillä on yksinoikeus esitystensä tallenteiden osalta. Ranskan kansallisen lain perusteella INA vastaa kansallisen audiovisuaalisen perinnön säilyttämisestä säilyttäen kansallisten radio- ja televisioasemien audiovisuaalisia arkistoja, ja auttaa niiden hyödyntämisessä.

INA oli sijoittanut verkkosivustolleen videotallenteita ja äänitallenteen PG:n ja GF:n edesmenneen isän konserttiesityksistä. PG ja GF vaativat tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijana vahingonkorvausta, sillä he eivät olleet antaneet lupaa välittää esityksiä yleisölle. INA vetosi siihen, että Ranskan viestintävapautta koskevan lain mukaan sillä oli oikeus hyödyntää arkistoja ammattijärjestöjen kanssa kollektiivisissa sopimuksissa määritettyä korvausta vastaan.

Kysymys ennakkoratkaisupyynnössä oli, onko tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi esteenä kansallisen lain audiovisuaalisten arkistojen osalta kansallisten ohjelmayhtiöiden hyödyntämisoikeudelle ja niiden hyödyntämispalkkioille, jotka määrätään esittäjien tai heitä edustavien työntekijäjärjestöjen ja INA:n välisillä sopimuksilla. Kyseinen säännös viestintävapautta koskevassa laissa ei kuulunut direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan mukaisiin sallittuihin poikkeuksiin tai rajoituksiin.

Julkisasiamies totesi EUT:n käytännön (Soulier ja Doke, C-301/15) perusteella tekijöiden suojan koskevan oikeuksien nauttimista ulottuvan myös oikeuksien käyttämiseen. Jokaisen kerran, kun kolmas valmistaa kappaleita tai välittää sen yleisölle, on ensin saatava tekijän suostumus. Tekijän suostumuksen ilmenemismuotoa ei ole täsmennetty ja se voi periaatteessa olla myös implisiittisesti ilmaistu. Toisaalta tekijän etukäteen antaman suostumuksen periaate ei saa jäädä vaikutuksettomaksi, joten implisiittisen suostumuksen sallivat olosuhteet on määriteltävä tiukasti.

Asiassa Luksan, C-277/10 hyödyntämisoikeuksien kaltaisten oikeuksien luovuttamista elokuvan tuottajalle voitiin säätää, kun olettama ei ole kumoamaton. Tapauksessa kyse oli olettamasta vuokrausoikeuden luovuttamisesta elokuvan tuottajalle, mutta luovutusolettamaa koskeva periaate on laajempi. Julkisasiamiehen mukaan periaatetta voitaisi lähtökohtaisesti soveltaa myös nyt käsiteltävässä asiassa. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ollut aiemman tapauksen kaltaisesti aiempaa kaupallista suhdetta osapuolten välillä. Nykyisessä tapauksessa lain perustama olettama perustui yleisen edun käsitteeseen, johon kuului televisio-ohjelmaperinnön hyödyntämiseen tilanteissa, joissa esittäjän tosiasiallisen suostumuksen saaminen olisi muuten vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Ranskan järjestely oli pidemmälle menevä kuin pelkkä implisiittinen, direktiivin vaatimuksia vastaava, lisensointijärjestelmä INA:n hyväksi, sillä kyse oli implisiittisestä suostumuksesta. Oikeuksien siirtäminen ja myöhemmin siirtyminen INA:lle implisiittisen suostumuksen perusteella on suhteeton puuttuminen esittäjän oikeuksien yksinomaisuuteen. Julkisasiamies ehdotti ennakkoratkaisukysymyksen ratkaisuksi direktiivin olevan esteenä Ranskan viestintävapautta koskevan lain säännökselle, kun siinä säädetään esittäjien oikeuksien siirtymisestä INA:lle.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-484/18

(SP)