Julkisasiamies: lainauksia koskeva poikkeus ei kata tilanteita, joissa teos on yleisön tutustuttavissa ja ladattavissa itsenäisesti siten, ettei käyttäjän tarvitse käyttää alkuperäisteosta

16.1.2019

Julkisasiamies antoi 10.1.2019 ratkaisuehdotuksen asiassa C‑516/17, jossa vastakkain olivat Spiegel Online GmbH ja Volker Beck. Tapauksessa oli kyse tekijänoikeuden poikkeuksista tilanteessa, jossa uutisportaalissa oli julkaistu kirjoitus ja kirjoitukseen liittyvät teokset olivat olleet ladattavissa sen oheen liitettyjen linkkien kautta PDF-tiedostoina. Julkisasiamiehen mukaan lainauksia koskeva poikkeus ei kata tilanteita, joissa teos oli yleisön tutustuttavissa ja ladattavissa itsenäisesti siten, ettei käyttäjän tarvitse käyttää alkuperäisteosta.

Tapauksen vastapuoli, saksalainen kansanedustaja Volker Beck, oli tehnyt 1988 kirjoituksen, jossa oli käsitelty ristiriitoja herättäviä rankaisemiskäytäntöihin liittyviä kysymyksiä. Kokoomateoksen julkaisija oli muuttanut julkaisemisen yhteydessä käsikirjoituksen otsikkoa ja lyhentänyt yhtä virkettä, jonka jälkeen Beck oli sanoutunut irti kyseisen kirjoituksen sisällöstä. Alkuperäinen käsikirjoitus löytyi vuonna 2013, jonka Beck antoi useiden toimitusten saataville todisteeksi siitä, että hänen käsikirjoitustaan oli muutettu kokoomateoksessa julkaistussa kirjoituksessa. Hän ei kuitenkaan antanut tiedotusvälineille lupaa julkaista tekstejä, mutta julkaisi sen sijaan itse omilla internetsivuillaan kaksi versiota kirjoituksestaan.

Valittaja Spiegel Online julkaisi uutisportaalissaan kirjoituksen, jossa se väitti Beckin johtaneen yleisöä harhaan vuosien ajan, koska käsikirjoituksen olennaista sisältöä ei oltu muutettu vuoden 1988 julkaisussa. Beckin käsikirjoituksen ja kokoomateoksessa julkaistun kirjoituksen alkuperäisversiot olivat ladattavissa valittajan kirjoituksen oheen liitettyjen linkkien kautta PDF-tiedostona.

Beck katsoi, että tekstien saattaminen kokonaisuudessaan yleisön saataviin valittajan internetsivuilla loukkasi hänen tekijänoikeuttaan. Beck nosti kanteen, joka menestyi kahdessa ensimmäisessä instanssissa. Spiegel haki muutosta Saksan liittovaltion ylimmältä yleiseltä tuomioistuimelta, joka pyysi EUT:ltä ennakkoratkaisua.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyi, voidaanko tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohtaan sisältyvästä ajankohtaisista tapahtumista kertomista koskevaa poikkeusta rajoittaa kansallisessa lainsäädännössä niin, että poikkeus koskee vain tilannetta, jossa teoksen käyttäjältä ei voida kohtuudella edellyttää luvan pyytämistä teoksen tekijältä. Tällainen poikkeuksen rajoittaminen perustui Saksan tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

Julkisasiamies totesi, ettei tällainen rajoittaminen ollut ongelmallista, sillä direktiivissä nimenomaisesti edellytettiin, että poikkeusta sovelletaan siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi. Julkisasiamiehen mukaan kyseistä poikkeusta ei kuitenkaan voinut soveltaa käsiteltävän asian kaltaisissa tapauksissa, sillä artiklaa on tulkittava Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleen valossa. Kyseisessä yleissopimuksen määräyksessä tarkoitetaan ainoastaan ajankohtaisesta tapahtumasta kertomista ääni- ja kuvamuodossa (valokuvaus, radio, televisio, elokuvat). Julkisasiamies totesi, että tapahtumassa nähtyjä tai kuultuja teoksia on siis sallittua toisintaa kyseisestä tapahtumasta kerrottaessa siltä osin kuin se on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi.

Julkisasiamies totesi, että käsiteltävässä asiassa tapahtumasta kertominen oli esitetty kirjoitetun tekstin muodossa ja toisin kuin puhtaasti visuaalisen tiedon kohdalla, pelkkä tekstin näkeminen ei riitä, vaan teksti oli myös luettava. Tapauksessa Spiegel oli halunnut osoittaa, että kirjoituksen kaksi versiota olivat olennaiselta osin samanlaisia ja Beckin esittämiä ajatuksia ei oltu vääristelty kokoomateoksessa. Julkisasiamiehen mukaan ei siis riittänyt, että käytetty teos nähdään tai kuullaan kyseisen kertomisen kohteena olevassa ajankohtaisessa tapahtumassa, vaan lukijan pitää tämän lisäksi analysoida näkemänsä. Julkisasiamiehen mukaan tällainen lisäanalyysi ylittää 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen soveltamisalan, kun kyseistä säännöstä tulkitaan Bernin yleissopimuksen valossa.

Julkisasiamies huomautti, vaikkei tällaista käyttöä pidetä laillisena käyttönä, sitä voidaan pitää lainauksena tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Käsiteltävässä asiassa Beckin kirjoitusta ei oltu sisällytetty erottamattomasti valittajan internetsivuillaan julkaisemaan kirjoitukseen, vaan se oli saatettu saataviin kokonaisuudessaan PDF-tiedostona ja yhteys valittajan kirjoitukseen oli toteutettu hyperlinkeillä. Tiedostot olivat olleet tutustuttavissa ja ladattavissa asianomaista tapahtumaa kuvaavasta päätekstistä erillisenä. Julkisasiamiehen mukaan, vaikka nykyteknologia ja erityisesti internet antavat mahdollisuuden yhdistää tekstejä toisiinsa eri tavoin, esimerkiksi hyperlinkkien kautta, tiivis yhteys lainauksen ja sen sisältävän teoksen välillä on säilytettävä. Julkisasiamiehen mielestä tapauksen kaltainen yleisön saataviin saattaminen ylitti sen, mikä on sallittua lainauksia koskevan poikkeuksen yhteydessä.

Julkisasiamies huomautti, ettei direktiivin sanamuodossa täsmennetä, miten laajasti teosta on sallittua lainata, mutta oikeuskirjallisuuden mukaan lainauksen ei tule kilpailla alkuperäisen teoksen kanssa siten, ettei käyttäjän tarvitse tukeutua alkuperäiseen teokseen. Asia oli julkisasiamiehen mukaan näin silloin, kun kirjallinen teos, jossa olennaista teoksen käsittämisen kannalta on teoksen sisältö eikä sen muoto, saatetaan yleisön saataviin internetsivustolla tiedostona, joka on tutustuttavissa ja ladattavissa itsenäisesti. Tällainen tiedosto voidaan esittää muodollisesti lainauksena ja yhdistää lainauksen tekijän tekstiin esimerkiksi hyperlinkin kautta. Kyseistä tiedostoa hyödynnetään kuitenkin tosiasiallisesti tästä tekstistä erillisenä, ja lainauksen tekijän internetsivujen käyttäjät voivat käyttää tiedostoa itsenäisesti; näin käyttäjille annetaan luvatta pääsy alkuperäisteokseen eikä kävijöiden tarvitse käyttää alkuperäisteosta.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyi lisäksi, voisiko tapauksen kaltainen käyttö olla perusteltua valittajan perusoikeuksien, erityisesti perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdassa vahvistetun sananvapauden ja 2 kohdassa vahvistetun lehdistönvapauden, kunnioittamiseen liittyvien seikkojen perusteella.

Julkisasiamies huomautti, että tekijänoikeuteen sisältyy jo rajoituksia ja poikkeuksia, joilla pyritään sovittamaan tekijän yksinoikeudet yhteen perusoikeuksien, erityisesti sananvapauden, kanssa, joten tavallisesti on noudatettava lainsäätäjän tältä osin tekemiä valintoja. Julkisasiamiehen mukaan näiden poikkeuksien ja rajoituksien täydentäminen sananvapauteen liittyvillä seikoilla kyseenalaistaisi unionin oikeuden tehokkuuden ja sen pyrkimyksenä olevan yhdenmukaistamisen. Tällainen mahdollisuus toisi julkisasiamiehen mukaan unionin oikeuteen eräänlaisen ”fair use ‑lausekkeen”, jolloin tekijänoikeuksien tehokas suojaaminen riippuisikin kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten suhtautumisesta sananvapauteen, ja kaikki yhdenmukaistamispyrkimykset jäisivät pelkäksi haaveeksi.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on luettavissa täältä.

(AH)

Share: