Julkisasiamies: huijausohjelmat eivät loukkaa videopelin tekijänoikeuksia

Julkisasiamies Maciej Szpunar antoi 25.4.2024 ratkaisuehdotuksensa asiassa Sony Computer Entertainment Europe Ltd v. Datel Design and Development Ltd, Datel Direct Ltd ja JS (C‑159/23). Tapauksessa oli kyse siitä, onko videopelien yhteydessä sallittua, että kolmannet osapuolet luovat ja käyttäjät käyttävät ilman kyseisten pelien tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa huijausohjelmiksi (cheat software) nimitettyjä ohjelmia, jotka helpottavat pelin pelaamista kiertämällä tiettyjä tekijän suunnittelemia ongelmia.

Sony Computer Entertainment Europe Ltd (Sony) myy Euroopassa PlayStation-pelikonsoleita sekä näille konsoleille tarkoitettuja pelejä. Sony myi vuoteen 2014 saakka muun muassa PlayStationPortable-tietokonetta (PSP) ja kyseiselle konsolille tarkoitettuja pelejä. Datel Design and Development Ltd ja Datel Direct Ltd ‑yhtiöt (Datel) kehittävät, tuottavat ja myyvät ohjelmistoja, erityisesti lisätuotteita Sonyn pelikonsoleihin. Datelin ohjelmiston ajamista varten PSP liitetään tietokoneeseen ja PSP:hen asetetaan USB-muistitikku, joka sisältää Datelin ohjelmiston. Käyttäjä voi PSP:n uudelleenkäynnistyksen jälkeen saada pelikonsolissa käyttöönsä ylimääräisen valikkokohdan, jonka avulla Sonyn peleihin voidaan tehdä muutoksia. Datelin ohjelmisto tai sen käyttäjät eivät pääse käsiksi Sonyn ohjelmien koodiin tai muuta sitä millään tavalla. Datelin ohjelmisto ainoastaan muuttaa niiden muuttujien sisältöä, jotka Sonyn tietokoneohjelma on siirtänyt työmuistiin ja joita se käyttää ohjelmaa ajettaessa.

Sony katsoi, että Datelin toiminta loukkasi sen yksinoikeutta sallia kaikenlainen tietokoneohjelman muuttaminen. Landgericht Hamburg (Hampurin alueellinen tuomioistuin, Saksa) hyväksyi osittain Sonyn vaatimukset kieltää Datelia markkinoimasta kyseisiä ohjelmistoja, mutta Oberlandesgericht Hamburg (osavaltion ylioikeus) hylkäsi muutoksenhaussa Sonyn kanteen kokonaisuudessaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt Bundesgerichtshof (liittovaltion korkein oikeus) tiedusteli Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT), onko direktiivin 2009/24 1 artiklan 1–3 kohtaa tulkittava siten, että tietokoneohjelman tekijänoikeussuoja ulottuu myös niiden muuttujien sisältöön, joita toinen samanaikaisesti ajettava ohjelmisto muuttaa. Bundesgerichtshof tiedusteli myös, onko tällaisessa tilanteessa kyse tietokoneohjelman muuttamisesta direktiivin 2009/24 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Vaikka direktiivissä 2009/24 ei määritellä tietokoneohjelman käsitettä, julkisasiamies hahmotteli suojan laajuutta direktiivin sanamuotojen ja EUT:n oikeuskäytännön kautta. Tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojan erityispiirre on se, että se on tarkoituksellisesti rajoitettu ohjelman ”sanamuodon mukaiseen” ilmaisuun lähdekoodin ja kohdekoodin muodossa. Suojaa vaille jäävät sellaiset erikseen tarkastellut elementit, jotka eivät ole ohjelman tekijän henkisiä luomuksia. Kuten tekijänoikeudessa yleensäkin, suoja ei myöskään ulotu teoksen taustalla oleviin ideoihin ja periaatteisiin.

Julkisasiamies totesi, että Datelin ohjelman tekemät muutokset kohdistuvat muuttujien arvoon, jotka Sonyn ohjelma ottaa huomioon suorittaakseen erilaisia tehtäviä koodissaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Muuttujien arvo ei ole tietokoneohjelman koodin osa; ne ovat vain koodin ulkopuolista tietoa, jota tietokone tuottaa ja käyttää uudelleen suorittaessaan sitä. Julkisasiamiehen mukaan muuttujien arvo ei täytä tekijänoikeussuojan omaperäisyyskriteeriä, eikä se myöskään ole riittävän tarkasti ja objektiivisesti tunnistettavissa. Se, että ohjelman laillinen käyttäjä muuttaa ohjelmaa käyttäessään – muuttamatta sen koodia – ohjelman toimintatapaa tavalla, joka ei vastaa ohjelman luoneen asettamia tavoitteita, ei julkisasiamiehen mukaan loukkaa tietokoneohjelman tekijänoikeutta. Arviointiin ei vaikuta se, onko kyseessä kolmannen osapuolen ohjelmiston käyttö. Tällaisessa tilanteessa ei myöskään ole kyse tietokoneohjelman muuttamisesta.

Ratkaisuehdotuksen kohta 57 havainnollistaa esimerkin kautta julkisasiamiehen kannan:

Vastaavasti rikosromaanin kirjoittaja ei voi kieltää lukijaa siirtymästä romaanin loppuun saakka selvittämään, kuka on murhaaja, vaikka tämä pilaisi lukemisen ilon ja tuhoaisi kirjoittajan pyrkimykset jännityksen ylläpitämiseksi. Sonyn hakema suoja on lisäksi näennäinen: pelaaja voi yksinkertaisesti olla haluton tai kykenemätön etenemään pelissä sen tekijän kuvittelemalla tavalla, eikä peli etene suunnitellulla tavalla. Olisiko tämäkin puuttumista omistajan oikeuksiin?

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen voit lukea kokonaisuudessaan täältä.

Kuva: Unsplash / Batu Gezer