Julkisasiamies arvioi tekijänoikeutta mahdollisena sananvapauden rajoitusperusteena

30.10.2018

Julkisasiamiehen 25.10.2018 annettu ratkaisuehdotus asiassa C-469/17 koski armeijan toimintaa kuvaavan sotilaallisen katsauksen julkaisemista. Saksan valtion mukaan sillä oli tekijänoikeus katsaukseen, minkä johdosta sen julkaiseminen erillisen yrityksen verkkoportaalissa oli kiellettyä. Julkisasiamies kuitenkin totesi, että jotta tapauksessa voidaan arvioida tekijänoikeuden ja sananvapauden suhdetta, katsauksen tulee ensinnäkin ylittää teoskynnys nauttiakseen tekijänoikeutta. Mikäli asiakirjoihin sovellettaisiin tekijänoikeutta, julkisasiamiehen mukaan valtio ei kuitenkaan voisi perustella asiakirjojen sisältämien arkaluonteisten tietojen julkaisemisen estämistä tekijänoikeudella.

Saksassa laaditaan viikoittainen katsaus Saksan armeijan toiminnasta ulkomailla. Katsauksesta laaditaan parlamentille osoitettava salassa pidettävä, alimman turvaluokituksen versio (UdP-katsaus) sekä julkinen tiivistelmä (UdÖ-katsaus).

Valittaja Funke Medien NRW GmbH on internet-portaalia ylläpitävä yhtiö, joka oli tehnyt tietopyynnön UdP-katsauksista. Tietopyyntö hylättiin salassapitosyihin vedoten, mutta Funke Medien sai tuntematonta kautta haltuunsa UdP-katsauksia, joita se julkaisi nimityksellä ”Afganistan-paperit” verkkoportaalissaan.

Saksan liittotasavaltio nosti Funke Medienia vastaan tekijänoikeusrikkomukseen liittyvän kieltokanteen, sillä se katsoi, että asiakirjojen julkaiseminen rikkoi sen tekijänoikeutta. Alioikeus hyväksyi kanteen, mutta ylioikeus hylkäsi sen. Asiaa käsittelevä Saksan ylin yleinen tuomioistuin esitti asiassa tekijänoikeuden ja muiden perusoikeuksien välistä suhdetta koskevan ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle.

Julkisasiamies totesi, että ensimmäiseksi asiassa on ylipäätänsä arvioitava, ylittävätkö katsaukset teoskynnyksen ja siten nauttivat tekijänoikeutta, kuten se on määritelty direktiivissä 2001/29. Julkisasiamies viittasi tuomioistuimen aiempaan Infopaq-ratkaisuun ja totesi, että teoskynnys ylittyy vain, mikäli asiakirja on ”omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä henkinen luomus.” Omaperäisyyden ja luovuuden kriteereitä arvioidessaan julkisasiamies totesi, että asiakirjat oli laadittu neutraalilla ja yksinkertaisella kielellä ja että niiden sisältämät tiedot määräsivät täysin niiden ulkomuodon. Hän arvioi, että teoskynnyksen ylittyminen on epätodennäköistä.

Siltä varalta, että unionin tuomioistuin päätyy kuitenkin toiselle kannalle ja ottaa ennakkoratkaisukysymykset tutkittavakseen, julkisasiamies esitti lausuntonsa myös tapauksen aineellisista kysymyksistä muotoiltuaan ennakkoratkaisukysymykset uudelleen. Aineelliset kysymykset liittyivät julkisasiamiehen mukaan Saksan valtion tekijänoikeuden ja Funke Medienin nauttiman sananvapauden väliseen jännitteeseen ja siihen, voiko perusoikeuskirjan sananvapautta koskeva 11 artikla rajoittaa tai estää tekijänoikeuden soveltamisen.

Tekijänoikeus, joka antaa tekijöille yksinoikeuden sallia tai kieltää kappaleiden valmistaminen ja teosten levittäminen, voi rajoittaa sananvapautta.  Normaalitilanteessa tekijänoikeuden omat rajoitukset, kuten siihen säädetyt poikkeukset, johtavat siihen, että sen tuottama yksinoikeus voidaan sovittaa yhteen muiden perusoikeuksien kanssa. Julkisasiamiehen mukaan joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa on kuitenkin mahdollista, että tekijänoikeuden on joustettava sen omista rajoitteestaan huolimatta, kun sovellettavaksi tulevat muut perusoikeudet.

Julkisasiamies arvioi tapauksessa muista perusoikeuksista ennen kaikkea sananvapautta. Julkisasiamiehen mukaan tiettyjen tietojen suojaaminen kansallisen turvallisuuden vuoksi on legitiimi sananvapauden rajoitusperuste. Julkisasiamies päätyi kuitenkin arvoimaan, että tekijänoikeuden käyttäminen Saksan valtion tapauksessa esittämällä tavalla ei ollut hyväksyttävä peruste sananvapauden rajoittamiselle. Hänen mukaansa perusoikeuksien punninnassa on otettava huomioon sekä muiden ihmisten oikeudet, että yleinen etu, jotka ovat perusoikeuksien, kuten myös sananvapauden, sallittuja rajoitusperusteita, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kappaleessa on säädetty.

Julkisasiamies totesi, että tavanomaisesti tekijänoikeuden haltija suojaa omaa eikä yleistä etua. Hän kiinnitti huomiota perusoikeuksien tarkoitukseen, joka on yksilön suojaaminen julkista valtaa vastaan. Tämä tarkoitti myös sitä, että jäsenvaltiot eivät voi olla perusoikeuksien osalta edunsaajia, vaan ne ovat niiden velvoittamia. Vaikka sekä omaisuudensuoja, johon immateriaalioikeudet kuuluvat, että sananvapaus ovat perusoikeuskirjassa suojattuja perusoikeuksia, jäsenvaltion asemasta johtuu, että se ei voi vedota omaan, perusoikeuden kattamaan omistusoikeuteensa rajoittaakseen toista perusoikeutta. Mikäli valtio voisi vedota sen omiin oikeuksiin, perusoikeusjärjestelmä olisi vaarassa mitätöityä.

Koska valtion oma etu ei voinut olla perusoikeuden rajoitusperuste, arvioitavaksi tuli yleisen edun asema tapauksessa. Julkisasiamies katsoi, että yleinen etu ei tule tapauksessa kyseeseen, sillä Saksan hallituksen asiamies oli todennut nimenomaisesti käsittelyssä, että julkaistujen asiakirjojen sisältämä Saksan turvallisuuteen kohdistuva uhka ei ollut niin vakava, että sen perusteella oltaisiin voitu puuttua sanan- tai lehdistönvapauteen. Lisäksi vaikka muu yleinen etu olisikin olemassa, vastoin julkisasiamiehen omaa käsitystä, perusoikeuden rajoituksen tulisi olla välttämätön, mitä tapauksessa ei ole osoitettu. Täten tapauksessa tekijänoikeutta käytettiin välineenä sille täysin vieraiden tavoitteiden saavuttamiseen, eli jäsenvaltion näkemyksen mukaan arkaluonteisten tietojen suojaamiseen. Julkisasiamiehen lausunnon perusteella tekijänoikeus ei voi korvata puuttuvia perusoikeuden rajoitusperusteita.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on luettavissa täällä.

(HK)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn