Julkisasiamies arvioi, millä perusteella EUIPO:n valituslautakunta voi peruuttaa omia päätöksiään

21.5.2019

Julkisasiamiehen 16.5.2019 antama ratkaisuehdotus asiassa C-281/18 P koski sitä oikeudellista perustaa, jonka nojalla EUIPO:n valituslautakunta voi peruuttaa omia päätöksiään. Repowermap.org –niminen yhdistys yritti saada mitätöidyksi Repower AG:lle rekisteröidyn tavaramerkin ”REPOWER”. EUIPO:n valituslautakunta hyväksyi aluksi osittain mitättömyysvaatimuksen, mutta kun repowermap.org riitautti sen unionin yleisessä tuomioistuimessa, valituslautakunta itse peruutti päätöksensä asian ollessa yhä vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa. Valituslautakunta perusteli ratkaisuaan sillä, että päätös oli perusteltu puutteellisesti, mitä oli pidettävä ilmeisenä menettelyvirheenä.

Repower nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen valituslautakunnan päätöksestä, mutta se hylättiin kokonaisuudessaan. Repower vaati, että EUT kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion. Repower oli vedonnut viiteen valitusperusteeseen, mutta julkisasiamies tarkasteli näistä vain toista ja kolmatta perustetta.

Toinen valitusperuste

Unionin yleinen tuomioistuin oli todennut tuomiossaan, että valituslautakunnat voivat periaatteessa peruuttaa päätöksensä yleisen oikeusperiaatteen nojalla, joka sallii lainvastaisen hallintotoimen peruuttamisen. Repowerin toisen valitusperusteen mukaan yleistä oikeusperiaatetta oli sovellettu yhteisön tavaramerkkiasetuksen 80 ja 83 artiklan vastaisesti.

Asetuksen 80 artiklan mukaan EUIPO:n elimet voivat peruuttaa omia päätöksiään, jos päätökset sisältävät ilmeisen menettelyvirheen. Asetuksen 83 artiklan mukaan, jos kyseisessä asetuksessa ei säädetä menettelystä, virasto ottaa huomioon jäsenvaltioissa asiassa yleisesti hyväksytyt periaatteet.

Julkisasiamies totesi, ettei Repower ollut toisen valitusperusteen osalta ilmoittanut, mitä tuomion kohtia tai osia se arvostelee. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen mukaan valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan. Julkisasiamiehen mukaan menettelyn oikeaoppisuuden kannalta toinen valitusperuste olisi jätettävä tutkimatta. Siltä varalta, että unionin tuomioistuin tulkitsee asian toisin, julkisasiamies otti kuitenkin kantaa valitusperusteen sisältöön.

Julkisasiamiehen mukaan unionin lainsäätäjä on asetuksen 80 artiklassa päättänyt rajata EUIPO:n käytettävissä olevat päätösten peruuttamisperusteet tapauksiin, joissa on kyseessä ilmeinen menettelyvirhe. Julkisasiamiehen mukaan tämä rajoittaa oikeutta vedota periaatteeseen, jonka nojalla unionin toimielimet ja elimet saavat peruuttaa omia toimiaan. Julkisasiamiehen mukaan 80 artikla on itsessään riittävä oikeussääntö, jossa määritetään peruuttamisoikeuden rajat. Näistä rajoista ei siten voida poiketa, jotta kyseisen säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyt peruuttamisperusteet voitaisiin palauttaa sen soveltamisalaan joko edellä mainitun yleisen periaatteen tai saman asetuksen 83 artiklan nojalla. Viimeksi mainittua artiklaa sovelletaan nimittäin vain, jos kyseisessä asetuksessa ei säädetä muuta, mikä ei päde käsiteltävään tapaukseen. Julkisasiamies totesi, että periaatetta, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, ei sovelleta 80 artiklan yhteydessä.

Julkisasiamiehen mukaan valitusperuste olisi hyväksyttävä tältä osin, mutta se ei välttämättä johtaisi valituksenalaisen tuomion kumoamiseen, jos unionin yleinen tuomioistuin on kaikesta huolimatta luonnehtinut oikein valituslautakunnan ensimmäisessä päätöksessä tekemän virheen.

Unionin yleinen tuomioistuin oli todennut, että päätöksen perustelut vaikuttavat päätöksen asiasisältöön, eikä perustelujen puutteellisuutta voida pitää 80 artiklassa tarkoitettuna menettelyvirheenä. Tällä perusteella se hylkäsi valituslautakunnan arvioinnin siitä, että perustelujen puutteellisuutta luonnehdittiin menettelyvirheeksi.

Julkisasiamies katsoi, että valituslautakunta oli oikeassa luonnehtiessaan perustelujen puutteellisuuden menettelyvirheeksi. Jos perusteluvelvollisuutta jätetään noudattamatta, kyseiseen toimeen jää muodollinen virhe tai menettelyvirhe mutta ei aineellista virhettä. Julkisasiamies katsoi, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti asetuksen 80 artiklaa, kun se totesi, ettei valituslautakunta voinut tehdä päätöstä tämän säännöksen pohjalta.

Tämän perusteella julkisasiamies ehdotti, että EUT jättää tutkimatta tai toissijaisesti hylkää toisen valitusperusteen.

Kolmas valitusperuste

Repowerin kolmannen valitusperusteen mukaan asetuksen 83 artiklaa oli rikottu kääntämällä todistustaakka valittajan vahingoksi. Se väitti, että koska EUIPO vetosi yleiseen periaatteeseen, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, tämän viraston kuului myös osoittaa, että tällainen periaate oli voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.

Julkisasiamies totesi, että unionin yleinen tuomioistuin oli viitannut tuomiossaan 83 artiklaan ylimääräisenä perusteluna eikä tuomion ensisijaisena ratkaisuperusteena. Tästä syystä kolmas valitusperuste olisi julkisasiamiehen mukaan todettava tehottomaksi, koska sen mahdollinen hyväksyminen ei voi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.

Julkisasiamies totesi, että jos kolmannen valitusperusteen tehottomuudesta esittämään arviointiin ei yhdytä, tämä valitusperuste olisi hyväksyttävä. Unionin yleinen tuomioistuin moitti Repoweria siitä, että se maininnut yhtään jäsenvaltiota, jossa kyseistä periaatetta ei olisi tunnustettu. Julkisasiamiehen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt vaatia EUIPO:ta esittämään tässä nimenomaisessa asiassa näyttöä siitä, millä edellytyksillä jäsenvaltioiden lainsäädännöissä sallitaan kansallisten tavaramerkkivirastojen peruuttaa omia päätöksiään.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on luettavissa täältä.

(AH)