Julkisasiamies antoi ratkaisuehdotuksen koskien Burlington-tavaramerkkejä

1.7.2019

Julkisasiamies antoi ratkaisuehdotuksensa 26.6.2019 yhdistetyissä asioissa C-155/18 P–C-158/18 P, Tulliallan Burlington Ltd vastaan EUIPO. Asiassa oli kyse luksustavaroihin keskittyvän kauppakeskuksen aikaisemmista Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröidyistä tavaramerkeistä ja EU-kuviomerkeistä koskien kauppakeskuspalveluja luokassa 35 ja niiden perusteella tehdystä väitemenettelystä Burlington Fashion GmbH:n hakemia sana- ja kuviomerkkejä vastaan.

Tulliallan Burlington Ltd (Tulliallan) on tunnettu Lontoossa sijaitseva korkealuokkainen kauppakeskus, joka oli rekisteröinyt sanamerkit BURLINGTON ja BURLINGTON ARCADE ja kuviomerkin “Burlington Arcade” Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä kuviomerkin “Burlington Arcade” EU-tavaramerkkinä. Burlington Fashion GmbH (BF) on saksalainen yritys, joka halusi rekisteröidä EU-tavaramerkiksi kolme erillistä Burlington-sanan sisältävää kuviomerkkiä ja EU-sanamerkin BURLINGTON, aikoen käyttää merkkejä mm. saippuoiden, korujen ja nahkalaukkujen myynnin yhteydessä. Tulliallan teki väitteen BF:n tavaramerkkejä vastaan väiteosastolle, joka hyväksyi väitteen. BF valitti EUIPO:n valituslautakunnalle, joka kumosi väiteosaston päätökset. Tulliallan nosti neljä kumoamiskannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa, joista annettiin tuomiot 6.12.2017 T-120/16, T-121/16, T-122/16 ja T-123/16. Yleinen tuomioistuin hylkäsi kaikki Tulliallanin kolme kanneperustetta. Tulliallan valitti EUT:een, jossa valitusasiat yhdistettiin.

Ensimmäinen valitusperuste liittyi Tulliallanin käsitykseen siitä, että se on näyttänyt laajan tunnettuutensa korkeatasoisena erikoiskauppakeskuksena, joka keskittyy luksustavaroihin kuten koruihin ja nahkatavaroihin. Tulliallan näki, että kauppakeskuksen tarjoajan ja siellä myytävien tavaroiden välilläö on tiivis taloudellisen yhteys.  Tulliallanin käsityksen mukaan keskivertokuluttaja mieltäisi kolmannen tarjoamat Burlington-tavarat Tulliallanilta peräisin oleviksi tai sen luvalla tarjottaviksi.

EU:n tavaramerkkiasetuksen (N:o 207/2009, ei voimassa) 8 artiklan 5 kohdan mukaan suhteellinen hylkäysperuste tulee kyseeseen aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta, kun (1) merkit ovat samoja tai samankaltaisia, (2) aikaisempi tavaramerkki on laajalti tunnettu ja (3) on vaara, että uuden merkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi. Tulliallan väitti, että yleinen tuomioistuin virheellisesti ei todennut, että kohdeyleisö yhdistäisi tavaramerkit toisiinsa (1. edellytys), vaan oli tutkinut ainoastaan kolmatta edellytystä.

Julkisasiamies yhtyi Tulliallanin väitteeseen, mutta ei pitänyt 1. edellytyksen tulkinnan puuttumista oikeudellisena virheenä. Kumulatiivisien edellytysten tulee kaikkien täyttyä, tulkittu 3. edellytyksen täyttymättä jättäminen ei riipu 1. edellytyksen täyttymisestä. Julkisasiamies piti merkityksellisenä kokonaisuuden arvioinnissa sitä, että Burlington esiintyy nimenä myös kauppakeskuksen lähellä sijaitsevissa paikoissa ja sitä käyttävät useat eri valmistajat ja palveluntarjoajat. Kauppakeskuksen houkuttelevuus liittyy myymälöiden vuokraajien tarjoamien palvelujen maineeseen ja asemaan. Julkisasiamies esitti ensimmäisen väitteen hylkäämistä perusteettomana.

Toinen valitusperuste jätettiin käsittelemättä ratkaisuehdotuksessa EUT:n pyynnöstä.

Kolmannessa valitusperusteessa Tulliallan väitti yleisen tuomioistuimen rikkoneen tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa koskien sekaannusvaaraa. Sekaannusvaara edellyttää tavaramerkkien samuutta tai samankaltaisuutta sekä tavaroiden tai palvelujen samuutta tai samankaltaisuutta. Asiassa Praktiker Bau- und Heimwerkermärkte AG, C-418/02 asetettiin vaatimus, että ”vähittäismyyntipalveluja” varten haetulle tavaramerkille on tarkennettava tavarat jotka kyseiset palvelut kattavat. Tulliallan ei ollut määritellyt ”kauppakeskuspalveluihinsa” liittyviä tavaroita tavaramerkkiensä yhteydessä.

Julkisasiamiehen mukaan EUT:n oikeuskäytäntö koskee vain EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksia, eikä oikeuskäytäntö voi vaikuttaa ennen tuomioin julistamista (7.7.2005) rekisteröityjen tavaramerkkien suojan laajuuteen. Julkisasiamiehen mukaan yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen vaatiessaan Tulliallania täsmentämään tavarat ja hyväksyi valitusperusteen kansallisten tavaramerkkien osalta. Koska asia ei ole julkisasiamiehen mukaan ratkaisukelpoinen EUT:ssa, olisi asia palautettava yleiselle tuomioistuimelle, jossa arvioitaisiin uudelleen sekaannusvaaraa kansallisten tavaramerkkien ja BF:n hakemien tavaramerkkien välillä.

Tulliallanin EU-kuviomerkki oli rekisteröity tuomion C-418/02 jälkeen. Yleinen tuomioistuin oli pitänyt tuomion vähittäismyynnin käsitteen sisältävän kauppakeskuksen tarjoamat myyntipalvelut. Julkiasiamiehen mukaan vähittäiskaupan palveluita ei voida soveltaa kauppakeskuspalveluihin, sillä jälkimmäisessä yksikkö ei tosiasiallisesti myy tavaroita, vaan tarjoaa palveluja tavaroiden kauppiaalle. Tulliallan ei kuitenkaan ollut riitauttanut tätä näkemystä, joten julkiasiamiehen mukaan EUT ei voi kumota toteamusta. Julkiasiamies hylkäisi väitteen EU-tavaramerkiksi rekisteröidyn kuviomerkin osalta.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus luettavissa täältä.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio asiassa T-120/16 luettavissa täältä. Muissa valituksenalaisissa tuomioissa T-121/16, T-122/16 ja T-123/16  lopputulos ja perustelut ovat samat, näitä ratkaisuja ei ole julkaistu.

(SP)