Julkisasiamies antoi ratkaisuehdotuksen Birkenstockin tavaramerkin rekisteröinnistä
Julkisasiamies antoi 6.6.2018 ratkaisuehdotuksen asiassa C-26/17 P, jossa vastakkain olivat Birkenstock Sales GmbH ja EUIPO. Birkenstock oli hakenut tavaramerkin kansainvälistä rekisteröintiä, joka koostui neliönmuotoisesta graafisesta kuvasta, jossa oli aaltoviivoja, jotka risteilivät sillä tavoin, että ne toistivat vertikaalisesti ja horisontaalisesti samaa kuviota. Asiassa oli kyse edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta tavaroiden ulkoasusta muodostuviin merkkeihin liittyvää oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa säännöllisenä toistuvien osatekijöiden kokonaisuudesta koostuvista merkeistä muodostuviin tavaramerkkeihin.
Birkenstock vaatii valituksessaan EUT:ta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion, jolla oli vahvistettu osittain EUIPO:n päätös. EUIPO oli evännyt kansainvälisen tavaramerkin suojan haettujen luokkien tavaroiden osalta ja unionin yleinen tuomioistuin vahvisti tämän luokkien 10 (Kirurgiset, lääketieteelliset, hammaslääketieteelliset ja eläinlääketieteelliset laitteet ja välineet; ortopediset tuotteet), 18 (Nahat ja nahkajäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat tässä luokassa) ja 25 (Vaatteet, päähineet, jalkineet) tavaroiden osalta. Epääminen perustui asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiseen tavaramerkin erottamiskyvyn puuttumiseen, sillä unionin yleisen tuomioistuimen mukaan kohdeyleisö katsoo merkin pelkäksi pinnan kuvioksi, jota käytetään koristelu- tai teknisessä tarkoituksessa, eikä osoitukseksi erityisestä kaupallisesta alkuperästä.
Birkenstock väitti ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin oli virheellisin perustein soveltanut kansainväliseen tavaramerkkiin tavaroiden ulkoasusta muodostuviin merkkeihin liittyvää oikeuskäytäntöä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan mainittua oikeuskäytäntöä sovellettiin lähtökohtaisesti kaikkiin tavaroihin paitsi niihin, joiden osalta tämänkaltaisen merkin käyttö pinnan kuviona oli tavaroiden luonteen vuoksi epätodennäköistä. Birkenstockin mukaan kyseistä oikeuskäytäntöä oli tarkoitus soveltaa yksistään silloin, kun merkin käyttö pinnan kuviona oli merkin todennäköisintä käyttöä.
Julkisasiamies totesi aluksi oikeuskäytännön soveltamisalasta, että tavaramerkin kattamien tavaroiden ulkoasusta muodostuviin tavaramerkkeihin liittyvästä oikeuskäytännöstä ilmeni, että keskivertokuluttajat eivät miellä itse tavaran ulkoasusta muodostuvia kolmiulotteisia tavaramerkkejä samalla tavoin kuin sana- tai kuviomerkkejä, jotka muodostuvat merkeistä, jotka ovat riippumattomia niillä varustettujen tavaroiden ulkonäöstä. Tätä oikeuskäytäntöä ei julkiasiamiehen mukaan sovelleta kaikkiin kolmiulotteisiin tavaramerkkeihin vaan yksistään niihin, jotka muodostuvat tavaroiden muodosta. Oikeuskäytännön sovellettavuus edellyttää niiden tavaroiden huomioon ottamista, joille tavaramerkkisuojaa haetaan.
Julkisasiamies totesi Birkenstockin esittämään näkemykseen, jonka mukaan mitä tahansa sana- tai kuviomerkkiä voitaisiin teoriassa laajentaa tai toistaa loputtomiin ja käyttää tavaroiden pinnalle kiinnitettävänä kuviona, että säännöllisesti toistuvasta merkistä muodostuva tavaramerkki on erotettava yhdestä ainoasta merkistä muodostuvien ja sellaisina rekisteröityjen, sellaisinaan käytettävissä olevien muiden kuvio- tai sanamerkkien loputtomasta toistamisesta. Jälkimmäiseen luokkaan kuuluvia tavaramerkkejä voitaisiin monistaa ja monistuksen jokainen osatekijä muodostaisi kuitenkin erillisenä merkin, jolla on erottamiskyky. Julkisasiamiehen mukaan sama ei lähtökohtaisesti koskenut säännöllisenä toistuvien osatekijöiden sarjasta koostuvasta merkistä muodostuvaa tavaramerkkiä, sillä yhdellä ainoalla osatekijöiden joukolla ei arkipäiväisyytensä vuoksi ole erottamiskykyä, eikä se voi olla rekisteröitävissä oleva tavaramerkki. Tämä oli julkisasiamiehen mukaan syy sille, miksi todennäköisyyden, että säännöllisenä toistuvien osatekijöiden sarjasta muodostuvaa merkkiä käytetään tavaramerkin kattamien tavaroiden ulkoasua vastaavana pinnan kuviona, olisi oltava suurempi kuin sana- tai kuviomerkkejä muodostavien merkkien osalta.
Säännöllisenä toistuvista osatekijöistä muodostuvat merkit ovat julkisasiamiehen mukaan ikään kuin jo ennalta ajateltu kiinnitettäviksi tavaroiden pintaan tai pakkauksiin, koska ne eivät muodostu osatekijöistä, joiden perusteella kohdeyleisö voisi tunnistaa asianomaisten tavaroiden alkuperän. Julkisasiamiehen mukaan oli varsin epätodennäköistä, että tällaisia merkkejä ei käytettäisi pinnan kuvioina.
Julkisasiamies totesi, että tavaroiden ulkoasusta muodostuville kolmiulotteisille tavaramerkeille kehitettyjä arviointiperusteita sovelletaan oikeuskäytännössä yleensä tavaramerkkeihin, jotka muodostuvat säännöllisesti toistuvien osatekijöiden kokonaisuudesta koostuvista merkeistä, jotka on jo aiemmin kiinnitetty tavaroihin, joille tavaramerkkisuojaa haetaan. Julkisasiamiehen mukaan vain silloin, kun käyttö pinnan kuviona on kyseisten tavaroiden luonteen vuoksi epätodennäköistä, tällaista merkkiä ei voida katsoa pinnan kuvioksi kyseisten tavaroiden osalta, jolloin tavaroiden ulkoasusta muodostuville kolmiulotteisille tavaramerkeille kehitettyä oikeuskäytäntöä ei sovelleta siihen.
Julkisasiamiehen mukaan Birkenstockin esittämä valitusperuste oli perusteeton.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus luettavissa täältä.
EUT on myös aiemmin käsitellyt kengänpohjan rekisteröimiskelpoisuutta tapauksessa, jossa se katsoi, että Louboutinin punainen kengänpohja oli rekisteröimiskelpoinen. Tapaus on luettavissa täältä.
(AH)